Arkeologiassa ainut on yhdistetty Japanin [[Jōmon-kausi|Jōmon-kulttuuriin]], joka on peräisin aikakaudelta noin 6 000–10 0000000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.<ref name="rout" /> Ainun kielen käyttäjien määrä on pudonnut erityisen rajusti viimeisen 200 vuoden aikana.<ref name="Brigham Young University" /> Kielen häviämisen on usein katsottu alkaneen vuodesta 1799, jolloin Japani liitti Hokkaidōn suoraan keskushallinnon alaisuuteen. Lisäksi vuonna 1899 vietiin läpi "laki Hokkaidōn alkuperäisasukkaiden suojelusta", joka käytännössä kiihdytti ainujen sulautumista japanilaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin.<ref name="rout" /> Vielä 1800-luvulla suurin osa ainun puhujista osasi vain ainua, mutta heistä tuli kaksikielisiä 1900-luvun alkuun mennessä. 1940-luvulle mennessä ainu oli menettänyt asemansa ainujen pääkielenä.<ref name="Brigham Young University" /> Nykyisin ainut puhuvat japania pääkielenään. Kieli on lähes kadonnut, mutta ainuiksi itsensä mieltäviä on edelleen kymmeniä tuhansia. Heidät tunnustettiin virallisesti Hokkaidōn [[alkuperäiskansa]]ksi vuonna 2008. Ainun kielen opetusta järjestetään eri puolilla Hokkaidōa. Koulutus on suunnattu erityisesti etnisille ainuille, ja muille ryhmille opetusta ei ole tarjolla samassa mittakaavassa. Muutamat japanilaiset [[yliopisto]]t tarjoavat kuitenkin ainun kielen opetusta. [[STV Radio]] Hokkaidōlla on tehnyt viikoittain 15-minuuttisia, ''Ainugo Rajio Kōza'' -nimisiä radio-ohjelmia ainun kielen opetukseen liittyen.<ref name="rout" />
