Ero sivun ”Muinaiskiina” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
käännös en:Old Chinese |
p typo |
||
Rivi 12:
'''Muinaiskiina''' on varhaisin tunnettu [[Kiinan kieli|kiinan kielen]] muoto ja kaikkien nykyajan [[Siniittiset kielet|kiinan muotojen]] kantamuoto. Vanhimmat kirjoitukset muinaiskiinaksi ovat [[Oraakkelinluukirjoitukset|oraakkelinluihin kirjoitettuja]] ennustustekstejä noin vuodelta 1250 eaa., eli myöhäiseltä [[Shang-dynastia]]lta. Pronssikaiverrukset yleistyivät sitä seuraavalla [[Zhou-dynastia]]lla. Zhoun loppupuolella luotiin rikasta kirjallisuutta, kuten [[Mestari Kongin keskustelut|Mestari Kongin keskustelujen]], Mengzin ja [[Zuozhuan]]in kaltaisia klassikoita. Nämä teokset olivat mallina klassiselle kiinalle, joka oli kirjoitetun kiinan standardi 1900-luvun alkupuolelle saakka, säilyttäen myöhäismuinaiskiinan sanastoa ja kielioppia.
Muinaiskiinaa kirjoitettiin monenlaisilla varhaisilla [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinan merkeillä]], kuten [[Oraakkeliluuennustus|oraakkelinluu-]], pronssi- ja sinettikirjoituksena. Merkkien ja yksitavuisten ja -morfeemisten sanojen välillä oli tarkka vastaavuus koko ajanjaksolla. Vaikka kirjoitusjärjestelmä ei ollutkaan aakkosto, suurin osa merkeistä luotiin fonetiikka huomioon ottaen.
Useimpien tutkijoiden mukaan muinaiskiina erosi [[keskikiina]]sta siten, ettei siinä ollut retrofleksejä tai palataalisia obstruentteja vaan jonkinlaisia konsonanttiklustereita, sekä siten, että siinä oli soinnittomia [[Nasaali|nasaaleja]] ja [[Likvida|likvidoita]]. Viimeaikaisimmissa rekonstruktioissa muinaiskiinaa kuvataan kielenä, jossa ei ollut tooneja vaan konsonanttiklustereita tavun lopussa, mitkä kehittyivät eri [[Tooni|tooneiksi]] keskikiinassa.
|