Ero sivun ”Muinaiskiina” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vilutar (keskustelu | muokkaukset)
käännös en:Old Chinese
 
p typo
Rivi 12:
'''Muinaiskiina''' on varhaisin tunnettu [[Kiinan kieli|kiinan kielen]] muoto ja kaikkien nykyajan [[Siniittiset kielet|kiinan muotojen]] kantamuoto. Vanhimmat kirjoitukset muinaiskiinaksi ovat [[Oraakkelinluukirjoitukset|oraakkelinluihin kirjoitettuja]] ennustustekstejä noin vuodelta 1250 eaa., eli myöhäiseltä [[Shang-dynastia]]lta. Pronssikaiverrukset yleistyivät sitä seuraavalla [[Zhou-dynastia]]lla. Zhoun loppupuolella luotiin rikasta kirjallisuutta, kuten [[Mestari Kongin keskustelut|Mestari Kongin keskustelujen]], Mengzin ja [[Zuozhuan]]in kaltaisia klassikoita. Nämä teokset olivat mallina klassiselle kiinalle, joka oli kirjoitetun kiinan standardi 1900-luvun alkupuolelle saakka, säilyttäen myöhäismuinaiskiinan sanastoa ja kielioppia.
 
Muinaiskiinaa kirjoitettiin monenlaisilla varhaisilla [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinan merkeillä]], kuten [[Oraakkeliluuennustus|oraakkelinluu-]], pronssi- ja sinettikirjoituksena. Merkkien ja yksitavuisten ja -morfeemisten sanojen välillä oli tarkka vastaavuus koko ajanjaksolla. Vaikka kirjoitusjärjestelmä ei ollutkaan aakkosto, suurin osa merkeistä luotiin fonetiikka huomioon ottaen. AlunperinAlun perin sanat, joita oli vaikea kuvata visuaalisesti, esitettiin "lainaamalla" merkkiä toisesta sanasta, joka kuulosti samanlaiselta. Myöhemmin lisättiin uusia merkkejä epäselvyyksien välttämiseksi lisäämällä radikaaleja, jotka kuvaavat jotain kategoriaa. Näistä muodostui yhdysmerkkejä (xingsheng). Xingsheng-merkkejä luotiin paljon lisää Zhou-dynastian aikana.
 
Useimpien tutkijoiden mukaan muinaiskiina erosi [[keskikiina]]sta siten, ettei siinä ollut retrofleksejä tai palataalisia obstruentteja vaan jonkinlaisia konsonanttiklustereita, sekä siten, että siinä oli soinnittomia [[Nasaali|nasaaleja]] ja [[Likvida|likvidoita]]. Viimeaikaisimmissa rekonstruktioissa muinaiskiinaa kuvataan kielenä, jossa ei ollut tooneja vaan konsonanttiklustereita tavun lopussa, mitkä kehittyivät eri [[Tooni|tooneiksi]] keskikiinassa.