Ero sivun ”Olav Kyrre” versioiden välillä

Olav oli Norjan kuninkaan [[Harald Ankara]]n poika, ja hän seurasi isäänsä valloitusretkelle [[Englanti]]in vuonna [[1066]]. Olav ei kuitenkaan osallistunut [[Stamfordin sillan taistelu]]un, jossa Harald kaatui. Olav onnistui pakenemaan Norjaan, missä hänestä tuli vanhemman veljensä [[Maunu Haraldinpoika|Maunu Haraldinpojan]] kanssahallitsija. Olav sai vastuulleen valtakunnan itäosan. Maunu kuoli vuonna [[1069]], josta lähtien Olav hallitsi yksin aina kuolemaansa saakka.<ref name="snlno" />

 

 

Olavin kuninkuuden aikana Norja eli suhteellisen rauhallista aikaa ja [[kristinusko]] levisi tasaisesti. Saagojen mukaan Olav oli sävyisä eikä lainkaan sotaisa, minkä vuoksi hän sai lempinimen ''kyrre'' (rauhaisa). Englanninkieliset lähteet kertovat Olavin oppineen lukemaan – luultavasti ensimmäisenä Norjan kuninkaista – ja osallistuneen jumalanpalveluksiin. Olav loi hyvät suhteet sekä paaviin että pohjoisen kirkon johtoon [[Bremen|Bremenissä]], ja saagaperinteen mukaan hänen toimintansa loi perustan [[Bergen|Bergenin]] ja [[Nidaros|Nidarosin]] piispanistuimille. Olavin sanotaan myös aloittaneen [[Nidarosin tuomiokirkko|Nidarosin tuomikirkon]] ja Bergenin kirkon rakennustyöt, ja saagat pitävät lisäksi Olavia Bergenin kaupungin perustajana.<ref name="snlno" />

 

 

{{Edeltäjä-seuraaja|Titteli=[[Luettelo Norjan kuninkaista|Norjan kuningas]]|Kommentti=&nbsp;|Edeltäjä=[[Maunu Haraldinpoika]]|Seuraaja=[[Haakon Maununpoika]]|Logo=&nbsp;}}