Ero sivun ”P. J. Hannikainen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) p wl |
|||
Rivi 25:
Yliopistolla Hannikainen osallistui monipuolisesti Savo-Karjalaisen osakunnan toimintaan. Hän johti kuoroja, soitti viulua, sävelsi, runoili ja käänsi kirjallisuutta suomeksi. Osakunnassa oli tuolloin vallassa kansallisen heräämisen aate, ja myös Hannikainen kiinnostui kansallislaulujen ja -runojen keräämisestä. Opiskeluaikojensa merkittävimpiä aikaansaannoksia oli ensimmäisen suomenkielisen ylioppilaskuoron [[Ylioppilaskunnan laulajat|Ylioppilaskunnan laulajien]] perustaminen.
Hannikainen toimi valmistumisensa jälkeen [[Jyväskylän seminaari]]n musiikin lehtorina vuosina 1887−1917. Tässä virassa hän teki uraauurtavaa työtä musiikkikasvatuksen hyväksi. Hän toimitti myös ensimmäistä suomenkielistä musiikkilehteä ''[[Säveleitä]]''. Jyväskylässä P. J. Hannikainen tunnetaan [[Mieskuoro Sirkat|mieskuoro Sirkkojen]] historiasta, kun hänen vaimonsa [[Alli Hannikainen]] perusti [[naiskuoro Vaput]]. Molemmat kuorot ovat yhä, yli satavuotiaina, aktiivisia ja hyvinvoivia kuoroja.
P. J. Hannikainen sai puolisonsa, musiikinopettaja Allin, kanssa viisi poikaa ja yhden tytön. Tyttö kuoli jo kolmevuotiaana.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Saari, Tiina | Otsikko = "Ihana enkeli kottin vie" | Julkaisu = Keskisuomalainen | Ajankohta = 22.12.2009 | Sivut = 9 }}</ref> Hannikaisen pojat [[Ilmari Hannikainen|Ilmari]], [[Arvo Hannikainen|Arvo]], [[Tauno Hannikainen|Tauno]] ja [[Väinö Hannikainen]] olivat myös merkittäviä konserttimuusikoita.
| |||