Ero sivun ”Conciergerie” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p luokkafix |
linkityksiä ym. |
||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
[[Tiedosto:Conciergerie22.jpg|thumb|
[[Tiedosto:P1160444 Paris Ier conciergerie horloge rwk.jpg|thumb|Tour de l’Horloge -kellotorni seinäkelloineen.]]
'''Conciergerie''' on entinen palatsi ja vankila, joka sijaitsee [[Pariisi]]n keskustassa [[Île de la Cité]]n saarella. Se on osa [[
Conciergerien koillisnurkassa on 1300-luvulla rakennettu kellotorni (''Tour de l’Horloge''), jonka yhteydessä sijaitsee Pariisin ensimmäinen ja vanhin julkinen kello.<ref name="kaupunkikirjat">''Kaupunkikirjat: Pariisi'' (suom. Ilkka Rekiaro), s. 71, 81. Kuudes, uudistettu painos. WSOY, Helsinki 2009. Alkuteos ''Travel Guides Paris'', julkaistu ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa 1993, Dorling Kindersley Ltd, Lontoo.</ref>
Rivi 9:
=== Keskiajalla: kaupungin palatsi ===
[[Tiedosto:Les Très Riches Heures du duc de Berry juin.jpg|thumb|1400-luvun ranskalaisen rukouskirjan ja kalenterin ''[[Les Très Riches Heures du Duc de Berry]]n'' kuvitusta kesäkuun kohdalla. Taustalla Conciergerie kuninkaallisena palatsina.]]
[[Rooman valtakunta|Roomalaiset]] valtasivat Île de la Citén myöhäisantiikin aikana. Myöhemmin saaren länsiosa oli [[Merovingit|
Ludvig IX rakennutti [[Sainte-Chapelle]]n kappelin, ja Filip IV toteutti julkisivun torneineen joen puolelle ja suuren hallin. Kumpikin on hyvä esimerkki Ranskan sen ajan uskonnollisesta ja maallisesta arkkitehtuurista. Sainte-Chapelle, joka rakennettiin Ranskan kuninkaalliseen tyyliin, pystytettiin [[Ristiretket|ristiretkiltä]] tuodun orjantappurakruunun paikaksi ja palvelemaan kuninkaallisena kappelina. ”Grande-Salle” (Suuri halli) oli yksi suurimmista Euroopassa, ja sen alempi kerros, ”La salle des gardes”, oli 209 jalkaa pitkä, 90 jalkaa leveä ja 28 jalkaa korkea. Sitä käytettiin palatsissa työskennelleiden 2 000 hengen ruokasalina. Sitä lämmitettiin neljällä suurella takalla ja valaistiin monella ikkunalla, jotka on nyt tukittu. Sitä käytettiin myös kuninkaallisiin juhla-aterioihin ja oikeusistuntoihin. Viereistä huonetta käytettiin etuhuoneena
Aikaisimmat [[Valois-dynastia]]n kuninkaat jatkoivat palatsin kehittämistä 1300-luvulla, mutta kuningasperhe hylkäsi palatsin vuonna 1358 muuttaen joen toiselle puolelle [[Louvre]]en. Palatsi jatkoi hallinnollisten toimien palvelemista. Vuonna 1391 rakennus muutettiin vankilaksi. Sen vankeina oli tavallisia rikollisia ja poliittisia vankeja. Kuten muilla sen ajan rikollisilla, rangaistukset riippuivat hyvin paljon heidän varallisuudestaan, asemastaan ja suhteistaan. Rikkaimmat tai vaikutusvaltaisimmat vangit saivat yleensä oman sellin, jossa oli sänky, pöytä ja kirjoitusvälineet. Hieman köyhemmillä vangeilla oli varaa maksaa yksinkertaisesti sisustetuista selleistä (”pistoles”), joissa oli kova sänky ja ehkä pöytä. Köyhimmät, joista käytettiin nimitystä ”pailleux”, suljettiin pimeisiin, kosteisiin ja tuholaisten saastuttamiin selleihin (”oubliettes”, kirjaimellisesti ”unohdettu paikka”). Nimen mukaisesti heidät jätettiin sinne kuolemaan olosuhteissa, jotka mahdollistivat ruton ja muiden vankilan epähygieenisissä olosuhteissa yleisten tautien leviämisen.
=== Conciergerie ja Ranskan suuri vallankumous ===
Conciergeriella oli epämiellyttävä maine jo ennen kuin siitä tuli kansainvälisesti tunnettu ”[[giljotiini]]n eteisenä” Ranskan vallankumouksen verisimpänä aikana. Siihen aikaan siellä oli vallankumoustuomioistuin ja jopa 1 200 vankia. Tuomioistuin oli Suuressa hallissa vuodesta 1793 vuoteen 1795 ja antoi kuolemantuomion 2 600 vangille. Sen säännöt olivat hyvin yksinkertaiset. Vain kaksi päätöstä oli mahdollista: toteaminen syyttömäksi tai kuolemantuomio, yleensä jälkimmäinen. Tunnetuimpiin vankeihin ja uhreihin kuuluivat kuningatar [[
===Myöhempi käyttö===
1800-luvulla Conciergerien käyttöä vankilana arvokkaille vangeille jatkettiin – huomattavimpana tuleva [[Napoleon III]].
Conciergerie avattiin yleisölle vuonna 1914 historiallisena muistomerkkinä. Se on nykyisin suosittu matkailukohde, vaikka vain suhteellisen pieni osa siitä on yleisölle avoin – suurinta osaa käytetään edelleen oikeussalina.
| |||