Ero sivun ”Kielilläpuhuminen” versioiden välillä

 

==Kielilläpuhuminen kristinuskossa==

 

Kielilläpuhuminen mainitaan [[Raamattu|Raamatussa]] yhtenä [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] antamista [[armolahja|armolahjoista]]. [[Raamattu|Raamatun]] [[Apostolien teot|Apostolien teoissa]] on kuvaus selväsanaisesta kielilläpuhumista, ksenolaliasta, jollaista ilmeni ensimmäisen kerran [[helluntai]]na<ref>{{raamatunpaikka|Ap. t. 2:1-6}}</ref> sekä erinäisiä kertoja myöhemminkin.<ref>{{raamatunpaikka|Ap. t. 10:44-47}}</ref><ref>{{raamatunpaikka|Ap. t. 19:1-6}}</ref> Myöhemmin seurakunnissa esiintyi kuitenkin paljon nimenomaan glossolaliaa, jonka käytöstä ja siihen suhtautumisesta [[Apostoli Paavali]] ohjeisti seurakuntalaisia.<ref>{{raamatunpaikka|1. Kor. 12:28-10}}</ref><ref>{{raamatunpaikka|1. Kor. 13:1}}</ref> Hänen mukaansa kielilläpuhuminen seurakunnassa on sallittua vain, mikäli puhe tulkitaan. Muutoin kielilläpuhujan tulisi puhua itsekseen muita häiritsemättä, sillä selittämätön kielilläpuhuminen voi olla rakentavaa puhujalle, mutta merkityksetöntä seurakunnalle.<ref>{{raamatunpaikka|1. Kor. 14:1-39}}</ref>

 

=== Kielitieteellinen ===

Kielilläpuhujien käsittämättömistä tavuista koostuvaa puhe on tyypillisesti epämääräistä tavujen uudelleenjärjestämistä puhujan äidinkielestä. Eri maista kotoisin olevien kielilläpuhujien näytteitä analysoitaessa on huomattu niiden kaikkien poikkeavan selvästi toisistaan. Kielitieteilijöiden mukaan käsittämättömällä puheella ei ole mitään yhteyttä mihinkään ihmisten käyttämiin kieliin ja niiden rakenteeseen, eli se on niin sanottua siansaksaa. Myöskään uskonnollisen kokemuksen aiheuttama kielilläpuhuminen ei poikkea tyyliltään kielilläpuhumisesta, johon uskonnot eivät liity. Kielilläpuhuminen ei rajoitu mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan se on ihmisten keskuudessa tapahtuva luonnollinen ilmiö.<ref>http://www.meta-religion.com/Linguistics/Glossolalia/contemporary_linguistic_study.htm</ref>

 

=== Psykologinen ===

Ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen kielilläpuhumisesta suoritti psykiatri [[Emil Kraepelin]] tutkiessaan skitsofreniapotilaiden kielellistä käyttäytymistä. Vuonna 1927 [[G.B. Cutten]] julkaisi kirjan ''Speaking with tongues; historically and psychologically considered'', joka oli vuosia arvostettu lääketieteellinen teos. Kuten Kraepelin hän yhdisti kielilläpuhumisen [[skitsofrenia]]an. Vuonna 1972 [[John Kildahl]] tarkasteli ilmiötä eri näkökulmasta kirjassaan ''The Psychology of Speaking in Tongues''. Hänen mukaansa kielilläpuhuminen ei ollut skitsofreniaan liittyvä oire, ja kielilläpuhujat kärsivät vähemmän stressistä. Hän kuitenkin havaitsi kielilläpuhujien taipumuksen tarvita auktoriteettihahmoja elämässään sekä heidän kärsineen monista kriiseistä.

 

===Lääketieteellinen===

[[Pennsylvanian yliopisto]]n lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat kuvansivat viiden kielilläpuhujan aivoja ja havaitsivat, että kielilläpuhumisen aikana muun muassa otsalohkot ja keskittymiskykyä säätelevä aivoalue hiljenivät.{{lähde}} Kokelaat eivät kontrolloineet aivojensa kielikeskuksia glossolalian aikana. Näitä löydöksiä on tulkittu niin, että jokin tuntematon tekijä otti heidän tietoisuutensa hallintaansa. Tutkijat olettivat, että tämä olisi toinen osa aivoista, mutta sen sijaintia he eivät tutkimuksessa kuitenkaan pystyneet osoittamaan. Kaiken kaikkiaan kielilläpuhumisen katsottiin heijastavan monimutkaista aivotoimintaa, jonka ymmärtämiseksi tutkijoiden mukaan tarvittaisiin lisätutkimuksia. <ref>http://www.uphs.upenn.edu/news/News_Releases/oct06/glossolalia.htm</ref>.

 

== Katso myös ==

* [[karismaattinen liike]]

* [[hurmos]]