Ero sivun ”Euroopan unioni” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
määritelmästä sujuvampi, historia ei ole tärkeintä määritelmässä
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
eroaminen erikseen loppuun
Rivi 632:
Ehdokasmaat saavat neuvotteluaikana EU:n tukea, jotta niiden on helpompi kuroa umpeen taloudellisia kehityseroja. Esimerkiksi vuonna 2004 liittyneet kymmenen maata saivat tukea 41 miljardia euroa.<ref name="oppi14" />
 
=== EU:n laajenemisen rajatlaajentuminen ===
===Unionista eroaminen===
Euroopan unionista eroaminen on tullut mahdolliseksi [[Lissabonin sopimus|Lissabonin sopimukseen]] vuonna 2010 lisätyn artikla 50:n myötä. Eroa hakeva jäsenvaltio ilmoittaa ensin eroaikomuksestaan [[Eurooppa-neuvosto]]lle. Saatuaan [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] hyväksynnän, unioni neuvottelee ja tekee Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja [[Euroopan unionin neuvosto]]n toimesta kyseisen jäsenvaltion kanssa eroamiseen liittyvän sopimuksen. On myös mahdollista, että erosopimusta ei saada aikaan. Eron voimaantulon jälkeen asianomaiseen jäsenvaltioon ei enää sovelleta unionin perussopimuksia.<ref>[http://mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tama-on-uutisissa-toistuva-artikla-50-ainoa-kohta-joka-maarittelee-maan-eroamisen-eu-sta/5964122 Tämä on uutisissa toistuva artikla 50 – ainoa kohta, joka määrittelee maan eroamisen EU:sta] MTV3, viitattu 6.9.2019</ref>
 
====Ison-Britannian ero====
{{pääartikkeli|[[Brexit]]}}
Iso-Britannia on ensimmäinen EU:n jäsenvaltio, joka on käynnistänyt eroprosessin. [[Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus]] aktivoi 29. maaliskuuta 2017 EU:n perussopimuksen 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin, koska kesäkuussa 2016 Britanniassa pidetyssä [[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|kansanäänestyksessä]] enemmistö äänestäjistä (52 prosenttia) oli äänestänyt EU-eron puolesta.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://www.gov.uk/government/publications/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario|Nimeke = UK government's preparations for a 'no deal' scenario|Julkaisu = gov.uk |Ajankohta = 24.8.2018|Viitattu = 10.10.2018|Kieli ={{en}} }}</ref> Maaliskuulle 2019 suunniteltua eroa lykättiin alkuperäisestä päivämäärästä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://eurooppatiedotus.fi/2019/04/11/nain-brexit-etenee/|Nimeke = Tietoa Brexitistä – Eurooppatiedotus|Julkaisu = Eurooppatiedotus|Ajankohta = 11.4.2019|Tekijä = Ulkoministeriö|Viitattu = 6.9.2019 }}</ref> Euroopan parlamentti hyväksyi sopimuksen Britannian erosta 29. tammikuuta 2020, minkä seurauksena ero tuli voimaan tammikuun 2020 lopussa. Eron jälkeen Britannia ja EU aloittavat neuvottelut tulevasta suhteestaan. Eroa seuraa vuoden loppuun asti kestävä siirtymäaika, jolloin Britannian ja EU:n oikeudet ja velvollisuudet toisiaan kohtaan eivät juurikaan muutu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11183281 | Nimeke = Viimeinen niitti brexitille: Euroopan parlamentti hyväksyi Britannian erosopimuksen | Tekijä = | Ajankohta = 29.1.2020 | Julkaisija = Yle uutiset | Viitattu = 30.1.2020 }}</ref>
 
=== EU:n laajenemisen rajat ===
==== Maantieteelliset rajat ====
Kun [[Sopimus Euroopan perustuslaista|EU:n perustuslakisopimuksesta]] käytiin keskustelua, ilmeni että monia eurooppalaisia huolestuttaa kysymys unionin rajoista ja jopa [[Identiteetti (yhteiskuntatieteet)|identiteetistä]]. Esimerkiksi Turkin mahdollinen jäsenyys herättää kysymyksen [[Armenia]]n ja [[Georgia]]n kaltaisten [[Kaukasus|Kaukasuksen]] maiden asemasta. Baltian maat puolestaan kannattavat Ukrainan jäsenyyttä, mutta [[Valko-Venäjä]]n poliittinen tilanne ja Moldovan strateginen asema ovat ongelmallisia. [[Venäjä]]n jäsenyys voisi synnyttää unioniin sekä poliittisesti että maantieteellisesti kestämättömän epätasapainon. Toisaalta [[Liechtenstein]], [[Norja]] ja [[Sveitsi]] eivät ole hakemassa unionin jäseniksi, vaikka täyttäisivätkin jäsenyysehdot, sillä yleinen mielipide on näissä maissa liittymistä vastaan.<ref>Fontaine 2007, s. 14, 15</ref>
Rivi 1 013 ⟶ 1 006:
 
Sussexin yliopiston EU tutkimuksen professorit [[Aleks Szczerbiak]] ja [[Paul Taggart]] jakavat euroskeptismin kahteen osaan kovan ja pehmeän linjan edustajiin.<ref>{{cite book |title=Euroscepticism and European Integration |last=Arato |first = Krisztina |coauthors=Kaniok, Petr |year= |publisher=CPI/PSRC |location= |isbn=9789537022204 |page = 162}}</ref><ref>Harmsen et al (2005), p. 18.</ref><ref>{{cite book |title=The Making of Eurosceptic Britain |last=Gifford | first=Chris |year=2008 |publisher=Ashgate Publishing |location= |isbn=9780754670742 |page=5 }}</ref><ref name= "Szczerbiak 7">Szczerbiak et al (2008), p. 7</ref><ref>{{cite book |title=Pan-European Perspectives on Party Politics | last=Lewis |first=Paul G |coauthors=Webb, Paul D |year=2003 |publisher=Brill |location= |isbn= 9789004130142 |page=211}}</ref> Kovan linjan edustajat vastustavat Euroopan unionia periaatteesta. He haluavat irrottaa oman maansa EU:n jäsenyydestä ja tavoittelevat koko EU:n lakkauttamista<ref name="Szczerbiak 7" />. Szcherbiak ja Taggart luokittelevat kyseiseen ryhmään kuuluviksi Euroopan parlamentin [[Vapaa ja demokraattinen Eurooppa]] ryhmän puolueet, jolla ei ole suomalaisjäseniä.<ref>Harmsen et al. (2005), p. 31–2</ref> Pehmeän linjan kriitikot kannattavat EU jäsenyyttä ja EU:n olemassaoloa, mutta vastustavat tiettyjä EU:n poliitikkoja ja [[liittovaltio]]kehitystä. Pehmeän linjan kriitikoihin kuuluvat parlamentin [[Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto|Pohjoismaiden vihreä vasemmisto]] -ryhmä, joiden jäsenenä on [[Vasemmistoliitto]], sekä [[Euroopan konservatiivit ja reformistit]] -ryhmä, jonka suomalaisena jäsenenä ovat [[Perussuomalaiset]].<ref>Szczerbiak et al (2008), p. 8</ref><ref>[http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perussuomalaisten-euroryhmasta-kolmanneksi-suurin/](Perussuomalaisten euroryhmästä kolmanneksi suurin)uutiset.perussuomalaiset.fi</ref>
 
===Unionista eroaminen===
Euroopan unionista eroaminen on tullut mahdolliseksi [[Lissabonin sopimus|Lissabonin sopimukseen]] vuonna 2010 lisätyn artikla 50:n myötä. Eroa hakeva jäsenvaltio ilmoittaa ensin eroaikomuksestaan [[Eurooppa-neuvosto]]lle. Saatuaan [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] hyväksynnän, unioni neuvottelee ja tekee Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja [[Euroopan unionin neuvosto]]n toimesta kyseisen jäsenvaltion kanssa eroamiseen liittyvän sopimuksen. On myös mahdollista, että erosopimusta ei saada aikaan. Eron voimaantulon jälkeen asianomaiseen jäsenvaltioon ei enää sovelleta unionin perussopimuksia.<ref>[http://mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tama-on-uutisissa-toistuva-artikla-50-ainoa-kohta-joka-maarittelee-maan-eroamisen-eu-sta/5964122 Tämä on uutisissa toistuva artikla 50 – ainoa kohta, joka määrittelee maan eroamisen EU:sta] MTV3, viitattu 6.9.2019</ref>
 
====Ison-Britannian ero====
{{pääartikkeli|[[Brexit]]}}
Iso-Britannia on ensimmäinen EU:n jäsenvaltio, joka on käynnistänyt eroprosessin. [[Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus]] aktivoi 29. maaliskuuta 2017 EU:n perussopimuksen 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin, koska kesäkuussa 2016 Britanniassa pidetyssä [[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|kansanäänestyksessä]] enemmistö äänestäjistä (52 prosenttia) oli äänestänyt EU-eron puolesta.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://www.gov.uk/government/publications/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario|Nimeke = UK government's preparations for a 'no deal' scenario|Julkaisu = gov.uk |Ajankohta = 24.8.2018|Viitattu = 10.10.2018|Kieli ={{en}} }}</ref> Maaliskuulle 2019 suunniteltua eroa lykättiin alkuperäisestä päivämäärästä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://eurooppatiedotus.fi/2019/04/11/nain-brexit-etenee/|Nimeke = Tietoa Brexitistä – Eurooppatiedotus|Julkaisu = Eurooppatiedotus|Ajankohta = 11.4.2019|Tekijä = Ulkoministeriö|Viitattu = 6.9.2019 }}</ref> Euroopan parlamentti hyväksyi sopimuksen Britannian erosta 29. tammikuuta 2020, minkä seurauksena ero tuli voimaan tammikuun 2020 lopussa. Eron jälkeen Britannia ja EU aloittavat neuvottelut tulevasta suhteestaan. Eroa seuraa vuoden loppuun asti kestävä siirtymäaika, jolloin Britannian ja EU:n oikeudet ja velvollisuudet toisiaan kohtaan eivät juurikaan muutu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11183281 | Nimeke = Viimeinen niitti brexitille: Euroopan parlamentti hyväksyi Britannian erosopimuksen | Tekijä = | Ajankohta = 29.1.2020 | Julkaisija = Yle uutiset | Viitattu = 30.1.2020 }}</ref>
 
== Katso myös ==