Ero sivun ”Kyllikki Saaren murha” versioiden välillä

{{hyvä}}

{{coord|62|8|41.986|N|21|57|6.014|E||näyttö=otsikko}}<!-- hautapaikka -->

[[Tiedosto:Kyllikki Saari ja siskot.jpg|thumb|Saaren sisarukset kotipuutarhassaan. Vasemmalta Hellin, Alli ja Kyllikki, edessä Ritva.]]

'''Kyllikki Saaren murha''' on [[Suomi|Suomen]] kuuluisimpia selvittämättömiä [[henkirikos|henkirikoksia]]. Saari oli 17-vuotias nuori nainen, joka surmattiin kotikunnassaan [[Isojoki|Isojoella]] 17. toukokuuta 1953. Saari oli pyöräilemässä iltayöllä hartaustilaisuudesta kotiin, mutta hän katosi oudosti. Suohautaan kätketty ruumis löydettiin saman vuoden lokakuussa. Saaren murha sai ympärilleen valtavat valtakunnalliset mittasuhteet.<ref name="Karhusaari 175">Karhusaari 2009, s. 175.</ref> Kohu ja suoranainen [[hysteria]] tapauksen ympärillä oli voimakkaimmillaan ruumiin löytymisen aikaan ja muutamia kuukausia sen jälkeen.<ref name="jermo63">Jermo 1975, s. 63.</ref> Murhaajaa ei ole saatu selville, vaikka tapausta tutkittiin paljon. 2000-luvulla kerrottiin julkisuuteen, että poliisilla oli vahva epäilys tekijästä, mutta todisteet eivät olleet riittäviä.<ref name=tiede>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/murha_ratkeaa_laboratoriossa|Nimeke=Murha ratkeaa laboratoriossa|Tekijä=Karhunen, Pekka J. & Himberg, Kimmo|Selite=Julkaistu Tiede-lehdessä, vuosi 2000, nro 1|Julkaisu=Tiede.fi|Viitattu=22.4.2012.}}</ref><ref name=alibi>Alibi 1/2002, s. 50 - 53.</ref> Poliisi on ollut asiasta muutenkin vaitonainen, sillä epäilty on jo kuollut.<ref name=alibi>Alibi 1/2002, s. 50 - 53.</ref>

 

==Kyllikki Saaren katoaminen==

 

==Etsintä==

Keskiviikkona 20. toukokuuta järjestivät paikalliset poliisiviranomaiset Kyllikki Saaren ja Maiju Yli-Hietalan eroamispaikan läheisyydessä maaston haravoinnin, johon osallistui noin 30 miestä. Kadonneesta ei löydetty jälkeäkään, kuten ei myöskään hänen polkupyörästään. Tieto katoamisesta levisi nopeasti kautta koko pitäjän.<ref name="Jermo20">Jermo 1975, s. 20.</ref>

 

Samasta autosta saatiin myös toinen havainto: Uuron kylästä kotoisin oleva Sylvi Hauskaviita kertoi istuneensa mökkinsä portailla tyttärensä kanssa, kun ohitse oli ajanut vaalea auto, joka oli tulossa Päntäneeltä päin ja jatkoi Isojoen suuntaan. Auton tavaratilassa näkyi polkupyörän rengas. Vajaan puolen tunnin kuluttua sama auto palasi takaisin Isojoelta päin. Auto oli vanhempaa mallia ja takaosastaan porrasperäinen.<ref name="arvoitus10"/> Nämä havainnot antoivat aiheen otaksua, että eräs autohurjastelija olisi ajanut Kyllikki Saaren päälle ja että tyttö olisi väkisin ryöstetty autoon. Hieman myöhemmin tutkijoille ilmoittautui kaksi nuorta miestä, jotka olivat olleet tulossa Kyllikki Saaren katoamisen aikaan moottoripyörillä Kauhajoelta Isojoen suuntaan. Karhukankaan tienristeyksessä noin 20 kilometrin päässä Isojoen kirkonkylästä Kauhajoelle päin he olivat sivuuttaneet tien viereen pysäköidyn henkilöauton, jonka takavalot olivat palaneet. Tämän jälkeen myös Karhukankaan tienristeyksen ympäristö tutkittiin erittäin tarkoin.<ref>Jermo 1975, s. 24–25.</ref>

 

 

16. kesäkuuta, jolloin oli kulunut kuukausi Kyllikki Saaren katoamisesta, jutun tutkimuksia ryhtyi johtamaan ennestään etevänä rikostutkijana tunnettu, erään toisen suuren rikosjutun selvittämisestä vapautunut komisario Axel Skogman Vaasan läänin rikospoliisista.<ref>Jermo 1975, s. 22.</ref> Suosituimpana teoriana oli lehdistössä ja suuren yleisön keskuudessa tässä vaiheessa se, että Kyllikki Saari oli joutunut maantiegangstereiden yliajamaksi, jolloin hän oli joko kuollut välittömästi tai loukkaantunut niin vakavasti, että miehet olivat tappaneet hänet. Peittääkseen jälkensä miehet olivat ottaneet tytön ruumiin ja hänen polkupyöränsä autoonsa ja kätkeneet ne jonnekin.<ref name="jermo29">Jermo 1975, s. 29.</ref>

9. kesäkuuta kadonneen kuva julkaistiin sanomalehdissä ensimmäisen kerran. Joitakin viikkoja kuvan julkaisun jälkeen kerrottiin tehdyn [[Merikarvia]]lta useita havaintoja oudosti käyttäytyvästä nuoresta naisesta, joka pakoili ihmisiä metsässä. Lehdet antoivat tapaukselle paljon palstatilaa ja uskoivat tytön olleen Kyllikki Saari. Johtolanka osoittautui vääräksi.<ref name="Paloaro 126">Paloaro & Palo 2004, s. 126.</ref><ref>Jermo 1975, s. 35.</ref>

 

<mapframe latitude="62.1335" longitude="21.9565" zoom="13" width="264" height="253" align="right" text="Lellulaakso">

{

</mapframe>

 

 

===Etsinnät Kuortaneella===

 

==Ruumiin löytyminen==

<mapframe latitude="62.1445" longitude="21.9516" zoom="13" width="264" height="253" align="right" text="Kyllikki Saaren suohauta">

{

 

Hautapaikka oli noin kahdensadan metrin päässä maantiestä ja matkaa polkupyörän löytöpaikkaan on siitä noin kilometri. Aiemmissa etsinnöissä kenkää ja männynoksaa ei ollut huomattu, joten epäillään, että ne olisi jätetty paikalle jälkeenpäin. Alueella oli istutettu metsää kesäkuun 1.–6. päivän aikana – pari viikkoa Saaren katoamisen jälkeen – eikä silloin havaittu mitään erikoista. Tutkimusten mukaan ruumis oli ollut jo mätänemistilassa, kun teroitettu oksa oli pystytetty haudalle ja se oli lävistänyt ruumiin vatsan.<ref name=tiede/><ref name=alibi/> Hauta oli tehty taitavasti, turpeet oli leikattu päädyistä ja keskeltä ja käännetty takaisin haudan päälle.<ref name="Paloaro 97">Paloaro & Palo 2004, s. 97.</ref> Tämän perusteella tutkijat päättelivät tekijän saaneen [[pioneeritoiminta|pioneerikoulutuksen]].<ref>Jermo 1975, s. 50.</ref> [[Helsingin yliopisto]]n metsänhoitajan, tohtori [[Peitsa Mikola]]n tutkimusten mukaan haudalla ollutta männyntainta ei ollut katkaistu puun kasvukaudella eli kesäkuun alun ja elokuun puolivälin välisenä aikana vaan aikaisintaan loppukesällä.<ref>Jermo 1975, s. 52.</ref> Ruumiin löytymistä seuranneiden päivien aikana paikan ympäristö tutkittiin erittäin huolellisesti ja 14. lokakuuta löydettiin vielä Kyllikin toinen kenkä. Männyn kantoa ei löydetty, joten taimi oli voitu tuoda paikalle miten kaukaa tahansa. Kyllikki Saarella mukana olleista tavaroista jäivät kateisiin rannekello, punaisesta kankaasta tehty kukkaro ja virsikirja.<ref>Jermo 1975, s. 50–52.</ref>

 

Kyllikki Saari haudattiin sunnuntaina 25. lokakuuta 1953; hänen hautansa sijaitsee vastapäätä kirkon pääovea. Siunaustilaisuuteen [[Isojoen kirkko|Isojoen kirkolla]] osallistui ennätysmäärä surijoita, noin 25&nbsp;000 ihmistä.<ref name="Selko"/><ref>{{kirjaviite | Tekijä = Harjulehto, Seppo | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1955 | Vuosi = 1954 | Sivu = 16 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Tämä oli yli neljä kertaa enemmän kuin Isojoen kunnan tuolloinen asukasluku, ja mittasuhteiltaan Kyllikki Saaren hautajaiset vastasivat marsalkka [[Gustaf Mannerheim]]in, presidenttien [[Risto Ryti]]n ja [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikiven]] sekä säveltäjä [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]] hautajaisia saman vuosikymmenen aikana.<ref>Jermo 1975, s. 54.</ref>

 

 

Hautajaispäivän iltana lähetettiin [[Yleisradio]]ssa siunaustilaisuudessa taltioitu laaja jälkilähetys. Kokonaisuutena Kyllikki Saaren hautajaisista muodostui kaksijakoinen tilaisuus: yhtäältä harras ja riipaiseva surujuhla, toisaalta paikkakunnalla ennen kokematon värikäs kansankokous. Järjestyksenpitoon kutsuttiin kaikki maakunnan käytettävissä olleet poliisivoimat ja yksinomaan erilaisia ajoneuvoja laskettiin Isojoen kirkonkylään ahtautuneen hautajaispäivänä toistatuhatta.<ref>Jermo 1975, s. 55–57.</ref>

 

==Tutkimukset==

Kyllikki Saaren tapauksen yhteydessä kuulusteltiin kaikkiaan tuhansia ihmisiä ja seurattiin lukuisia eri johtolankoja. Tutkimuksia johtivat komisariot Jorma Koskela ja Axel Skogman. [[Suomen sisäministeriö|Sisäasiainministeriön]] määräyksestä he saivat apuvoimia [[Uudenmaan lääni]]n rikospoliisikeskuksesta. Ruumiin löytyessä tutkimuksiin liittyi vielä Helsingin rikospoliisin apulaispäällikkö Veikko Korkealehto. Koko Suomessa ennen kokemattomana operaationa tutkijat kuulustelivat kaikki pitäjän asukkaat talosta taloon kiertäen, ja näin saatiin melkoisen varmasti selvitetyksi, ettei Isojoella ollut ainuttakaan tapauksen silminnäkijää.<ref>Jermo 1975, s. 39–40.</ref>

 

Jutun tutkimukset tapahtumien polttopisteessä päättyivät helmikuun puolivälissä 1954, jolloin niin vieraspaikkakuntalaiset viranomaiset kuin [[helsinki]]läiset yksityisetsivätkin lähtivät Isojoelta.<ref>Jermo 1975, s. 67.</ref>

 

Kyllikki Saaren tapausta käsiteltiin oikeudessa ensimmäisen ja ainoan kerran ns. [[kuolemansyy]]juttuna Isojoen ja [[Karijoki|Karijoen]] käräjäkunnan lakimääräisten talvikäräjien toisessa istunnossa 15. huhtikuuta 1955. Oikeuden päätös oli hyvin yksinkertainen ja siinä tilanteessa ainoa mahdollinen; todettiin vain, että ”talollisen tytär Auli Kyllikki Saari on Isojoen pitäjässä saanut surmansa häntä todennäköisimmin kohdanneen ulkonaisen väkivallan kautta”. Jokaisesta jutussa epäilyksen alaisesta oli tehty oma niin sanottu linjansa, ja oikeuskäsittelyyn mennessä niitä oli kertynyt jo 282.<ref>Jermo 1975, s. 72.</ref>

 

 

Kirkkoherra kertoi viimeisessä kuulustelussa, että hän oli ahdistellut Kyllikki Saarta kirkkoherranvirastossa.<ref>Helsingin sanomat 14.1.2018, s. b6</ref> Kirkkoherra kertoi myös tehneensä seksuaalisen teon Kyllikki Saaren kanssa. Nykyisen lain mukaan tekoa pidettäisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä. Isojoella kiersi huhu Kyllikki Saaren ja Kauko Kanervon seurustelemisesta. Kirkkoherra oli saanut Kyllikiltä kirjeen kaksi päivää ennen katoamistaan. Kirkkoherra oli myös ahdistellut Laihialla toimiessa kahta nuorta tyttöä, joiden isä oli ottanut yhteyttä poliisiin.<ref>Iltasanomat 8.7.2018</ref>

 

===Entinen poliisi===

Toimittaja [[Aake Jermo]]n keväällä 1975 haastattelema eläkkeellä ollut komisario Axel Skogman sanoi olevansa varma siitä, että Kyllikkiä ei ollut kuljetettu muualle, vaan hänen ruumiinsa ja polkupyöränsä oli raahattu heti rikoksen tapahduttua niihin paikkoihin, joista ne kuukausia myöhemmin löytyivät. Taitava kätkeminen osoitti, että tekijän tai tekijöiden oli täytynyt tuntea maasto erittäin hyvin. Näin ollen syyllinen oli Skogmanin mielestä ollut paikkakuntalainen. Tekijää oli lisäksi auttanut se, että ruumiin kätkemisen aikaan vesi oli ollut kätköpaikalla tavallista korkeammalla. Murhaaja oli saattanut käydä teon ja ruumiin löytymisen välisenä aikana monestikin tarkistamassa, oliko hauta kunnossa ja tuonut männynkin haudan päälle vasta loppukesällä, jolloin paikalta oli vesi imeytynyt pois. Lisäksi männyssä olleet vuolujäljet eivät välttämättä olleet todiste vasenkätisyydestä, vaan murhaaja oli voinut joutua olosuhteiden pakosta käyttämään heikompaa kättään.<ref>Jermo 1975, s. 75–76.</ref>

 

Vuonna 2000 Kyllikki Saaren murhan päätutkija oli rikosylikonstaapeli Tapani Tikkala Keskusrikospoliisin Vaasan yksiköstä. Tikkala on hyvin perehtynyt Kyllikki Saaren tapauksen valtavaan asiakirjamäärään. Hänen mukaansa poliisi kyllä selvitti murhaajan todennäköisen henkilöllisyyden, mutta koska tekninen näyttö puuttui, juttua ei voitu viedä käräjille. Hän kertoo, että juttu voidaan avata uudelleen koska tahansa, jos uutta varteenotettavaa todistusaineistoa tulee esiin.<ref name=tiede/> Vuonna 2004 Tikkala kertoi Suomen Kuvalehden haastattelussa tietävänsä syyllisen Kyllikin kuolemaan, mutta ei kertonut syyllisen nimeä, koska tekijä on kuollut.<ref name="Selko"/>

 

Vuonna 2013 nykyinen päätutkija Jari Neulaniemi KRP:n Vaasan yksiköstä kertoi, ettei voida sanoa, että tekijän henkilöllisyys olisi poliisin tiedossa, koska murhasta ei ole syytetty eikä tuomittu oikeudessa ketään. Hänen mukaansa Kyllikki Saaren murha on yhä pimeä henkirikos, eikä sitä ole tutkittu aktiivisesti enää 2000-luvulla.<ref>[http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013042916958285_uu.shtml Kyllikki Saaren murhasta pian 60 vuotta - Poliisi: Jää ikuiseksi mysteeriksi] Iltalehti 29.4.2013</ref><ref>[http://alibi.fi/uutiset/kyllikki-saaren-murha-alibi-seisoo-uutisensa-takana Kyllikki Saaren murha: Alibi seisoo uutisensa takana!] alibi.fi 29.4.2013</ref>

 

Poliisiammattikorkeakoulussa tutkijana ja opettajana toiminut psykologi Pekka Santtila on profiloinut tapauksen. Sen mukaan todennäköinen tekijä olisi yksin elänyt yli 30-vuotias mies, jolla olisi ollut vain vähän sosiaalisia suhteita ja jota on pidetty jotenkin omituisena. Tekoa olisi suunniteltu pitkään ja ilmeisesti tekijä tunsi Kyllikki Saaren, eikä ollut sukua uhrilleen. Kohtaaminen yöllä kylätiellä saattoi olla sattuma, mutta laukaisi kuitenkin suunnitellun teon. Myös juuri Kyllikki Saaren joutuminen uhriksi saattoi olla sattumaa. Uhrin ja jälkien suunnitelmallinen kätkeminen viittaa tekijällä olleen aiempaa rikostaustaa.<ref name=tiede/>

 

== Suohauta ==

* [[Ei vanhene koskaan]] – Kyllikki Saari – musta sirkus, on Yle TV2:lla 19. kesäkuuta 1997 ensiesitetty (uusittu 2. marraskuuta 2001 ja 4. heinäkuuta 2010) dokumenttisarjan jakso. Sarjan käsikirjoitti [[Esa Silander]] ja kertojana toimi [[Åke Lindman]]. Dokumentti arvioi eniten kirkkoherran mahdollista syyllisyyttä ja siinä mainitaan lyhyesti myös selvänäkijä Ekku Mattilan näkemys, jonka mukaan kaksi nuorta miestä tuli autolla Kyllikin takaa ja matkustajan paikalla ollut työnsi polkupyörää ja Kyllikki kaatui vahingossa kuoliaaksi.<ref>[http://selvanakija.blogspot.fi/2012/04/tapaus-kyllikki-saari-1950.html Tapaus Kyllikki Saari 1950.] 25/4-2012 Selvänäkijä Ekku Mattilan blogi</ref> Dokumentti ei kerro muista epäillyistä.<ref>[[Ei vanhene koskaan]] -Kyllikki Saari - musta sirkus, Yle TV2 1997</ref>

 

 

== Lähteet ==

* {{Kirjaviite | Tekijä = Kallio, Enska & Vesa, Raimo | Nimeke = Kyllikki Saaren arvoitus | Vuosi =1981 | Julkaisupaikka = Tampere| Julkaisija = Pop-kirjat | Tunniste = ISBN 951-9374-22-1, ISBN 978-951-9374-22-2 | Viitattu = }}

*Karhusaari, Anneli: ''Kyllikin surma'', Kustannusliike Anneli 2009. ISBN 978-952-5831-05-4

 

===Viitteet===

 

== Aiheesta muualla ==

* {{Karttapaikka|Kyllikki saaren suohauta|6900530|237029|mittakaava=8|viitattu=10.10.2019}}