Wikipedia

Ero sivun ”Arthur de Gobineau” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p typo
p kh
Rivi 3:
 
== Elämä ja ura ==
Gobineau syntyi [[aristokratia|aristokraattiseen]] [[Rojalismi|rojalistiperheeseen]]. Vuonna 1835 hän saapui Pariisiin, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. HänelläHän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria. Vuonna 1894 Gobineau työskenteli lyhyen aikaa [[Alexis de Tocqueville]]n sihteerinä tämän toimiessa ulkoministerinä. Sittemmin hän lähti diplomaattiuralle ja työskenteli [[Bern]]issä, [[Hannover]]issa, [[Teheran]]issa, [[Rio de Janeiro]]ssa ja [[Tukholma]]ssa.<ref name="britannica"/>
 
== Gobineaun teoriat ==
Rivi 9:
Gobineaun tunnetuin teos on ''Essai sur l’inégalité des races humaines'' (1853–1855), jossa hän esitti ajatuksensa valkoisen rodun ylemmyydestä ja otti käyttöön termin ”[[arjalaiset|arjalainen]]”, jolla hän tarkoitti varsinkin pohjois­eurooppalaisia kansoja, joita hän piti samalla nimellä tunnettujen muinaisten intialaisten kansojen sukulaisina. Gobineaun mukaan rotujen sekoittuminen johtaisi korruptioon ja moraali­katoon. Hän ei kuitenkaan itse ollut kiinnostunut [[rasismi|rasististen]] poliittisten ohjelmien luomisesta vaan ihmisen sosiaalisen elämän tieteellisestä tutkimuksesta.<ref name="britannica"/>
 
Gobineau päätyi käsitykseen, että rotu loi kulttuurin, ja väitti, että kolmen [[ihmisrodut|ihmis­rodun]] – "[[negridinen rotu|mustan]]", "[[valkoinen rotu|valkoisen]]" ja "[[mongolidinen rotu|keltaisen]]" – väliset eroavuudet muodostivat luonnolliset rajat ja että rotujen sekoittuminen johtaisi kaaokseen. Näistä kolmesta rodusta mustat olivat Gobineaun mukaan fyysisesti hyvin vahvoja, mutta kykene­mättömiä älylliseen ajatteluun.<ref name=Blue>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Nimeke = Gobineau on China: Race Theory, the "Yellow Peril" and the Critique of Modernity" | Julkaisu = Journal of World History | Vuosikerta = 10 |Numero = 1 | Sivu = 100-101 | Vuosi = 1999 | Doi = 10.1353/jwh.2005.0003 | Jtor = 20078751}}</ref> Hänen "keltaisiksi" nimittämänsä aasialaiset olivat hänen mukaansa fyysisesti ja älyllisesti siltä väliltä, mutta hänen mukaansa heille ominaista oli äärimmäisen voimakas [[materialismi]], jonkajoka teki heidät kykeneviksi joihinkin saavutuksiin.<ref name=Blue />
 
Valkoiset taas olivat Gobineaun mukaan kolmesta rodusta paras ja korkein, sillä vain valkoisilla oli kyky älylliseen ajatteluun, minkä lisäksi he olivat fyysisesti kauneimpia ja ainoita, joilla oli kyky luoda kauneutta.<ref name=Blue /> Gobineau kirjoitti, että kauneus, korkea älykkyys ja voimakkuus ovat alkujaan olleet vain valkoisten ominaisuuksia, ja sikäli kuin näitä myönteisiä ominaisuuksia esiintyy aasialaisilla ja mustilla, se voi vain olla seurausta aikojen kuluessa tapahtuneesta rotujen sekoittumisesta.<ref name="Blue /> Valkoinen rotu vuorostaan jakautui vielä kolmeen ala­ryhmään, joista [[pohjoinen rotu]], joista hän käytti myös nimeä [[arjalaiset]] edustivat kaiken sen huipentumaa, mikä oli ominaista valkoiselle rodulle.<ref name=Blue />
Rivi 30:
 
==== Rotujen alkuperä ====
Gobineaun mukaan oli jopa kyseen­alaista, polveutuivatko valkoinen, keltainen ja musta rotu alun perinkään samoista yhteisistä esivanhemmista. Hän ei ollut perehtynyt sen enempää [[teologia]]an kuin aikansa luonnon­tieteeseenkäntieteeseenkään, mutta kun hän kirjoitti ennen kuin [[evoluutio]]teoria tuli yleisesti tunnetuiksi, hän piti Raamattua ­todenmukaisena kertomuksena ihmiskunnan muinais­historiasta. Esseessään ''An Essay on the Inequality of the Human Races'' hän lopulta hyväksyi vallitsevan kristillisen opin, että kaikki ihmiset polveutuivat yhteisistä esivanhemmista, [[Aatami]]sta ja [[Eeva]]sta. Mutta hän väitti, ettei mikään todistanut, että varhaisimmissa Aatamin jälkeläisten sukuluetteloissa värilliset rodut luettiin ihmis­sukuun kuuluviksi, vaikka toisaalta myönsikin, että kyky tuottaa lisääntymis­kykyisiä jälkeläisiä oli hyvä tunto­merkki sille, mitkä elävät olennot kuuluvat samaan [[Laji (biologia)|lajiin]].<ref name=Gobineau />
 
Gobineau uskoi, että valkoinen rotu oli muihin rotuihin verrattuna ylivertainen korkea­kulttuurien luomisessa ja järjestyneen hallituksen ylläpidossa. Amerikkalainen historioitsija [[Geoffrey Field]] tulkitsi Gobineaun ''Essai'' -teoksen, joka oli kirjoitettu vuosien 1848–1849 vallan­kumousten jälkeen, eräänlaiseksi muisto­kirjoitukseksi Euroopan vanhalle [[aristokratia|aristo­kraattiselle]] yhteiskunta­järjestykselle, joka kunnioitti hierarkiaa, kunkin henkilön yhteis­kunnallista asemaa ja sukulinjoja. Muita rotuja kauniimpana, älykkäämpänä ja luomis­kykyisenä valkoinen rotu ja varsinkin sen arjalainen haara olisi ollut kulttuurin ja sivilisaation kantaja ja saanut aikaan menneisyyden suuret saavutukset. Mutta sivilisaatio­prosessi olisi väistämättä johtanytjohtanut sen sekoittumiseen alempien rotujen kanssa, mikä aikojen kuluessa olisi johtanut jalon rodun heikentymiseen, niin että lähinnä vain [[aatelisto]]ssa oli enää arjalaisen rodun lähes puhdas­verisiä edustajia. Tätä Gobineau piti historian paljastamana suurena ja väistämättömänä tragediana, josta hän katsoi oman aikansa olevan täynnä todisteita. Sellaisina hän piti aikansa vallan­kumouksia, [[egalitarismi|egalita­ristisia]] ja demo­kraattisia ihanteita, [[porvaristo]]n itsekästä materialismia ja aateliston voimattomuutta näiden haasteiden edessä. Ranska oli hänen mukaansa jo kulutettu loppuun ja Britannia hitaasti rappeutumassa, mutta kuten Michael Biddiss on osoittanut, Gobineau ei pitänyt korkeassa arvossa myöskään aikansa [[Preussi]]a. Viimeisinä vuosinaan hän katsoi tämän rodullisen rappeutumisen kiihtyneen entisestään ja uskoi sen johtavan maailman­laajuiseen kriisiin.<ref name="Field, Geoffrey pages 152-153">{{kirjaviite | Tekijä = Geoffrey Field | Nimeke = The Evangelist of Race The Germanic Vision of Houston Stewart Chamberlain | Sivut = 152–153 | Julkaisija = Columbia University Press | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1981}}</ref> Gobineau piti kuitenkin mahdollisina, että muina aika­kausina sivilisaation kehitys oli ollut toisen­laista ja pohdiskelu mahdollisuutta, että muilla roduilla olisi joskus saattanut olla parhaat ominaisuudet. Eurooppalaista kulttuuria hän kuitenkin piti parhaana, mikä muinaisista kulttuureista oli jäljellä, ja ominais­laatunsa vuoksi elin­kelpoisimpana aikansa kulttuureita. Gobineau tähdensi kirjoittavansa roduista, ei yksilöistä, ja että lahjakkaiden mustien tai aasialaisten yksilöiden olemassaolo ei kumonnut hänen väitettään mustan ja aasialaisen rodun yleisestä alemmuudesta.<ref name=DSouza>{{lehtiviite | Tekijä = Dinesh D'Souza | Otsikko = Is Racism a Western Idea? | Julkaisu = The American Scholar | Vuosikerta = 64 | Numero = 4 | Sivu = 538 | Ajankohta = Syksy 1995}}</ref> Gobineau kirjoitti:
{{lainaus|En jää odottamaan, että tasa-arvon ystävät näyttävät minulle sellaisia katkelmia lähetys­saarnaajien tai meri­kapteenien kirjoittamissa kirjoissa, joissa julistetaan, että joku [[Wolofit|wolof]] on taitava puuseppä ja joku [[hottentotit|hottentotti]] hyvä palvelija, että joku [[kafferit|kafferi]] tanssii ja soittaa viulua tai että [[bambarat|bambara]] osaa aritmetiikkaa.. Jättäkäämme syrjään tällaiset lapsellisuudet ja verratkaamme toisiinsa ryhmiä, ei yksilöitä.<ref name=DSouza />}}
Gobineau väitti, että rotu oli kohtalo, ja julisti retorisesti:
Rivi 47:
Alun perin Gobineau kirjoitti, että kun eurooppalainen kulttuuri on kehittynyt niin kuin se on, valkoisen rodun eri haarojen sekoittuminen on ollut sen väistämätön seuraus, joka johtaa enenevään kaaokseen. Toisaalta vaikka hän pitikin valkoisia roduista kauneimpana, hän uskoi, että aasialaisilla ja mustilla naisilla oli suunnaton seksuaalinen veto­voima valkoisiin miehiin (sitä vastoin syistä, joita hän ei koskaan ilmaissut, hän ei uskonut aasialaisilla ja mustilla miehillä olevan vastaavaa veto­voimaa valkoisiin naisiin.) Tästä hänen mukaansa seurasi, että kaikkialla, missä valkoiset joutuivat läheisiin tekemisiin aasialaisten ja afrikka­laisten kanssa, tuloksena oli rotujen sekoittumista.<ref name=Blue102 />
 
Gobineaun mukaan Ranskan taloudellinen sekasorto johtui suurelta osin rotujen sekaantumisesta. ''Essai''-teoksensa lopussa hän ennusti, että "aasialainen" [[Venäjä]]n keisarikunta tulisi pian Euroopan johtavaksi vallaksi, mutta että se menettäisi myöhemmin ylivalta-asemansa [[Kiina]]lle, sitten kun tämä on nykyaikaistunut, ja että lopulta kiinalaiset valloittaisivat Euroopan.<ref name=Biddiss142>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivut = 142–143 | Julkaisija = Weybright and Talley | Vuosi = 1970}}</ref> Gobineau varoittu Tocquevilleä "suuresta halusta avata Kiina", sillä ranskalaisten olisi hänen mukaanmukaansa pitänyt "pohtia huolellisemmin sellaisen veljeilyn seurauksia.<ref name=Biddiss142 /> Ranskalaisilta arvostelijoilta ''Essai'' sai enimmäkseen kielteisiä arviointeja, mitä Gobineau piti todisteena rotu­teorioidensa oikeellisuudesta kirjoittaen: "...ranskalaiset, jotka ovat aina valmiita heittämään minkä tahansa tuleen – sanan­mukaisesti – ja jotka eivät kunnioita mitään sen enempää uskonnossa kuin politiikassakaan, ovat aina olleet maailman suurimpia pelkureita tieteellisissä asioissa."<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 148 | Julkaisija = Weybright and Talley | Vuosi = 1970}}</ref> Myöhemmin nähdessään brittiläisen ja amerikkalaisen kulttuurin leviävän entistä laajemmalle sekä Saksan nousun hän muutti mieltään ja alkoi uskoa, että valkoinen rotu olisi pelastettavissa. Saksalais­syntyinen amerikkalainen historioitsija [[George Mosse]] on väittänyt, että Gobineau projisoi kaikki Ranskan keski- ja työväen­luokkaan kohdistuvat epäluulonsa aasialaisiin ja mustiin.<ref name=Davies60>{{kirjaviite | Tekijä = Alan Davies | Nimeke = Infected Christianity: A Study of Modern Racism |Sivu = 60–61 | Julkaisija = McGill Press | Julkaisupaikka = Montreal | Vuosi = 1988}}</ref> Davies teki Mossen päätelmistä yhteen­vedon, jonka mukaan Gobineaun kuvailema itse­riittoinen, materialistinen itä­maalainen kuvasti todellisuudessa kapitalismin vastustajan käsitystä Ranskan rahan­himoisesta keski­luokasta, kun taas hänen kuvittelemansa "aistillinen, älytön ja väki­valtainen neekeri" oli aristo­kraatin mielessään luoma irvikuva Ranskan köyhälistöstä.<ref name=Davies60 /> Kirjoittaessaan Ranskan talon­poikais­väestöstä Gobineau tyypillisesti korosti monissa [[anekdootti|anekdooteissaan]], joiden hän väitti perustuvan omakohtaiseen kokemukseensa, että ranskalaiset maan­viljelijät olivat karkeaa, raakaa väkeä, joka ei kyennyt oppimaan eikä ajattelemaan muutoin kuin kaikkein alkeellisimalla tasolla. Amerikkalainen tutkija Michelle Wrigth panikin merkille, että Gobineaun käsitys Ranskan maalais­väestöstä oli hyvin saman­kaltainen kuin hänen käsityksensä mustasta rodusta.<ref name=Wright831>{{lehtiviite | Tekijä = Michelle Wright | Otsikko = Nigger Peasants from France: Missing Translations of American Anxieties on Race and the Nation | Julkaisu = Callaloo | Vuosikerta = 22 | Numero = 4 | Ajankohta = syksy 1999 | Sivu = 831–852}}</ref>
 
==== Arvostelu ====
Gobineaun rotuteoriat saivat osakseen ankaraa arvostelua jo hänen omana aikanaan. Esimerkiksi kun [[Alexis de Tocqueville]] oli lukenut ''Essai'' -teoksen, hän kiinnitti huomiota väitteeseen, että eurooppalaisista vain saksalaiset olisivat kyllin lahjakkaita, jotta abstrakti totuus voisi käytännölli­sistä seurauksistaan riippumattakin tehdä heihin vaikutuksen. Hän huolestuikin siitä mahdollisuudesta, että Gobineaun teoriat saattaisivat tulla Saksassa hyvin suosituksi ja että ennen pitkää ne vaikuttaisivat Saksan ja Ranskan välisiin suhteisiin.<ref name=Biddiss148>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 148 | Julkaisija = Weybright and Talley | Vuosi = 1970}}</ref> Hän myös kysyi Gobineaulta:
{{lainaus|Mitä hyötyä voi olla siitä, että barbariassa, velttoina tai [[orjuus|orjina]] eläville kansoille selitetään, että kun heidän rotunsa on mikä on, he eivät voi tehdä mitään parantaakseen asemaansa tai muuttaakseen tapojaan tai hallitustaan? Etkö näe, että oppisioppiisi sisältyvät pilevinäpiilevinä kaikki pysyvän eriarvoisuuden mukanaan tuomat pahat asiat: ylpeys, väkivalta, muiden ihmisten halveksunta, tyrannia ja kurjuus kaikissa muodoissaan?"<ref name=Biddiss149>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 149 | Julkaisija = Weybright and Talley | Vuosi = 1970}}</ref>}}
 
Myöhemmin brittiläinen [[sinologia|sinologi]] Arnold Rowbotham kirjoitti, että Gobineaulle arjalaisen rodun yli­voimaisuus oli täysin "amoraalista yli­voimaisuutta", sillä Gobineaun arjalaisille sankareille "voima oli oikeutta".<ref name="Rowbotham page 164">{{kirjaviite | Tekijä = Arnold H. Rowbotham | Nimeke = The Literary Works of Count de Gobineau | Sivu = 159, 164 | Julkaisija = H. Champion | Vuosi = 1929}}</ref> Gobineau kirjoittikin, että alkuperäiset, puhdas­rotuiset arjalaiset olivat tehneet mitä halusivat, sillä he olivat kaikkia muita korkeampia eikä heitä koskenut mikään ulkoinen moraali. Rowbotham kirjoitti sittemmin Gobineaun arjalais­teorioista, että jos ne riisutaan rotu­mystiikastaan, ne tekevät voimasta hyveen ja jopa välttämättömyyden ja että jos niistä tehdään loogiset päätelmät, ne merkitsisivät paluuta barbariaan, sillä Gobineaun teorioista seurasi ainakin implisiittisesti, että kaikki sivistyneet tavat ovat epäarjalaisia tai ainakin rotujen sekoittumisen tulosta.<ref name="Rowbotham page 164"/>
Rivi 61:
{{lainaus|Samastettuaan oman kohtalonsa kastiin, joka oli syrjäytetty vuonna 1789, hän vihasi aika­kautta, joka oli kääntynyt hänen aristo­kraattista (rodullista) suku­linjaansa ja sen arvoja vastaan. Tässä vieraantu­neisuudessaan hän lohdutti itseään surullisilla mietteillä sivilisaatiota uhkaavasta tuhosta, joskin hänen sivuillaan on siinä määrin [[narsismi]]a, että voidaan päätellä hänen oman kuolemansa olleen myös hänen mietteidensä aiheena, kenties todellisena aiheena... Väsyneelle oppineelle, joka olisi halunnut olla aristokraatti, nämä "syvät seisovat vedet", joiden päällä sivilisaation hauras rakenne riippui, olivat jatkuvassa nousussa, kunnes ne peittäisivät alleen Ranskan ja koo Euroopan.<ref name=Davies59>{{kirjaviite | Tekijä = Alan Davies |Nimeke = Infected Christianity: A Study of Modern Racism | Sivut = 59–60 | Julkaisija = McGill-Queen's University Press | Vuosi = 1922 | JSTOR = j.ctt80fx5}}</ref>}}
 
Monien muiden romanttisten konservatiivien tavoin Gobineau piti nostalgisesti idealisoimaansa [[keskiaika]]a idyllisenä [[maatalousyhteiskunta]]na, joka eli sopu­sointuisesti selvän sosiaalisen järjestyksen mukaan.<ref name=Davies /> Sen sijaan hän vihasi aikansa [[Pariisi]]a, jota hän sanoi "lika­kaivoksi täynnä juurettomia". Hänen mukaansa se oli täynnä rikollisia, köyhtyneitä ja tuuliajolle joutuneita ihmisiä, joilla ei ollut todellista kotia ja joita Gobineau piti vuosisatoja jatkuneen rotujen sekoituksen kauheana tuloksena ja josta saattoi milloin hyvänsä ikään kuin räjähtää saaden aikaan vallan­kumouksen.<ref name=Davies59 /> Gobineau vastusti [[demokratia]]a, joka hänen mukaansa oli vain "mobokratiaa" – järjestelmä, joka soi pohjattoman typerille meluaville kansan­joukoille viimeisen sanan valtiollisista asioista.<ref name=Davies59 /> Gobineaun tytär sai toidetatodeta isänsä olevan sosiaalisesti eristyksissä Pariisissa, ja hän kirjoitti: "Perheemme ei ollut suuri. Olimme lyhyesti sanottuna ''juurettomia''. Jos Joseph ja Louis Gobineau olisivat vallan­kumouksen jälkeen palanneet [[Bordeaux]]'hon, he olisivat epäilemättä löytäneet kaikki serkkunsa ja muut vuosi­satojen mittaan syntyneet sukulaisensa. Mutta Pariisissa he olivat eristyksissä, lukuun ottamatta muutamia kaukaisia sukulais­perheitä."<ref name=Biddiss73>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 73–74 | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Weybright and Talley | Vuosi = 1970}}</ref> Koska Gobineau katsoi perheen olevan yhteis­kuntaa koossa pitävä perus­yksikkö, hän uskoi ranskalaisen yhteis­kunnan olevan hajoamassa, koska liian monet perheettömät nuoret miehet kerääntyivät Pariisiin etsimään parempaa elämää, mutta hän ei tullut ajatelleeksi, että sama kuvaus sopi häneen itseensäkin.<ref name=Biddiss73 />}}
 
Kaiken kaikkiaan Gobineau suhtautui tulevaisuuteen hyvin pessimistisesti.<ref name=AlexAus />
Rivi 76:
Gobineau väitti, että [[Kiina]]n vanhan kulttuurin oli luonut joukko Intiasta saapueita arjalaisia valloittajia, jotka olisivat alistaneet valtansa alle maan alkuperäisen [[malaijit|malaijilaisen]] väestön.<ref name=Blue104>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 104 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Vaikka Gobineau oli lukenut lähes kaiken, mitä Kiinasta oli hänen aikaansa mennessä ranskaksi kirjoitettu, hän uskoi että kiinalainen kulttuuri oli saanut alkunsa Etelä-Kiinassa, johon Intiasta tulleet arjalaiset valloittajat olisivat ensin saapuneet, vaikka kaikki kiinalaiset lähteet pitävät Pohjois-Kiinassa sijaitsevaa [[Keltainenjoki|Keltaisenjoen]] laaksoa Kiinan kulttuurin kehtona.<ref name=Blue105>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 105 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref>
 
Gobineaun mukaan arjalaiset maan valloittajina olivat muodostaneet yläluokan, joka hallitsi maata "maskuliinisin, ei feminiinisin" ottein.<ref name=Blue105/> Tämä johti "rauhanomaiseen despotismiin", joka hyvin sopi maahan, jossa malaijilaiset alamaiset olivat orjina ja jossa voitiin hyötyä "säännöllisen ja koordinoidun valtiojärjestelmän eduista", kun hallitseva luokka oli kiinnostunut vain aineellisesta hyvinvoinnista.<ref name=Blue106>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 106 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Gobineaun mukaan muinaiset kiinalaiset olivat tosin arjalaisen yläluokkansa johdolla päässeet merkittäviin saavutuksiin, mutta lopulta tämä yläluokka oli kuitenkin sekoittunut "keltaiseen" enemmistöön, minkä vuoksi kiinalaiset eivät enää pitkään aikaan olleet edistyneet.<ref name=Blue108>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 108–109 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Hänen mukaansa ratkaiseva käännekohta Kiinassa oli ollut vuosi 246 eKr. kun [[Shi Huang Ti]], "ensimmäinen keisari", yhdisti kaikki kiinalaiset valtiot yhdeksi ainoaksi.<ref name=Blue108 /> Hänen mukaansa Shi Huang Ti hävitti muinaisten arjalaisten valloittajien perustaman [[feodalismi|feodaalisen]] järjestelmän ja perusti tilalle "keisarillisen hallinnon", joka teki lopun arjalaisesta yläluokasta, ja samalla hänen mukaansa arjalaisten henkilökohtainen omanarvontunto ja sen mukainen mielenlaatu hävisivät Kiinasta lopullisesti "keltaisen tyypin" tieltä.<ref name=Blue108 /> Tämän myötä kiinalaisista oli Gobineaun mukaan tullut "staattinen", paikoilleen jähmettynyt kansa, joka ei ollut vuoden 246 eKr. jälkeen saanut aikaan mitään merkittävää.<ref name=Blue108/> Lisäksi hän väitti, että kiinalaiset olivat perustavalla tavalla [[materialismi|materialistinen]] kansa, jolta puuttui kaikki henkisyys.<ref name=Blue108/> Vastakohta kiinalaisen "oppineen herramiehen" ihanteen ja sotilaiden Kiinassa osakseen saaman vähäisen arvonannon välillä oli hänen mukaansa selvä osoitus kiinalaisten materialistisesta suuntautumisesta.<ref name=Blue108 /> Sen sijaan arjalaiset olivat hänen mukaansa ennen kaikkia sotureita, mikä hänen mukaansa selitti sen korkean arvoaseman, jota sotilaat Euroopassa nauttivat.<ref name=Blue108 /> Gobineau kirjoitti valitellen, että materialisminsa vuoksi kiinalaisille onnellisuus merkitsi vain, että ruokaa oli riittävästi hengissä pysymiseksi ja että vaatteita oli riittävästi julkisen alastomuuden välttämiseksi.<ref name=Blue108 /> HäneHän ei uskonut [[painovapaus|painovapauteen]] vaan katsoi, että valtion piti valvoa suuria kansanjoukkoakansanjoukkoja, mutta hänen mukaansa Kiinaan painovapaus kyllä sopi, koska kiinalaisten "puhtaasti utilitaristinen" luonne merkitsi, että toisin kuin lännessä, Kiinassa kukaan ei ollut valmis taistelemaan ja kuolemaan minkään aatteen puolesta.<ref name=Blue108 /> Hän kirjoitti yösmyös, että niin kauan kuin Kiinan väestön toimeentulo on riittävästi turvattu, kukaan kiinalainen ei suostuisi uhmaamaan poliisin patukkaa minkään poliittisen ihanteen suuremman kunnian vuoksi.<ref name=Blue108 />
 
Samassa yhteydessä Gobineau väitti, että kiinalaisesta kulttuurista puuttui kauneus ja arvokkuus<ref name=Blue108 />, että kiinalaisilta puuttuivat muut kuin vaatimattomimpaan fyysiseen hyötyyn liittyvät tunteet ja että kiinalainen [[kungfutselaisuus]] oli "yhteenveto käytännöistä ja periaatteista, jotka suuresti muistuttivat niitä, joita [[Geneve]]n moralistit ja heidän kasvatuskirjansa suosittelivat: taloudellisuudesta, kohtuullisuudesta, varovaisuudesta sekä kyvystä saavuttaa taloudellista voittoa ja välttyä tappioilta.<ref name=Blue109>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 109–110 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Diplomaattisen uransa alkuvaiheessa Gobineau oli toiminut Sveitsissä, ja silloin hänelle kehittyi suoranainen viha Sveitsin keskiluokkaa, [[kalvinismi]]a ja Sveitsin demokratiaa kohtaan, ja kun hän rinnasti kungfutselaisuuden arvot kalvinistien arvoihin, hän nimenomaisesti halusi osoittaa halveksuntansa molemmille.<ref name=Blue109 /> Gobineau piti kaikkea kiinalaista kirjallisuutta "lapsellisena", sillä hänen mukaansa kiinalaisilta puuttui se rikas mielivkuvitusmielikuvitus, jonka ansiosta länsimaalaiset olivat kyenneet kirjoittamaan suuria romaaneja. Myös kiinalainen teatteri oli hänen mukaansa "latteaa" ja kiinalainen runous "naurettavaa".<ref name=Blue110>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 110–111 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Hänen mukaansa kiinalaiset eivät kyenneet luomaan myöskään tiedettä, koska keltaisen rodun henki ei ollut syvällinen eikä sillä ollut sellaista sisäistä näkemystä, jolla se voisi saavuttaa "vain valkoiselle rodulle ominaisen tieteellisen ylivertaisuuden".<ref name=Blue111>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 111 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Gobineau uskoikin, että Kiina oli länsimaille varottava esimerkki siitä, mihin "demokratia", jolla hän tarkoitti [[meritokratia]]a, lopulta johtaisi.<ref name=Blue112>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 112 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Koska Kiinan valtio oli pyrkinyt järjestämään kouluopetuksen suurille kansanjoukoille, [[mandariini]]en hallinto oli meritokraattinen, ja kun mandariiniksi saattoi päästä kuka tahansa lukutaitoinen mies suorittamalla tietyt tutkinnot, tämäkin kuvasti Gobineaun mukaan kiinalaisten rodullisesti "pysähtynyttä" luonnetta.<ref name=Blue112>{{lehtiviite | Tekijä = Gregory Blue | Otsikko = Gobineau on China: Race Theory, the 'Yellow Peril', and the Critique of Modernity | Julkaisu = Journal of World History | Sivu = 112 | Vuosikerta = 10 | Numero = 1 | Vuosi = 1999}}</ref> Gobineaun mukaan paras hallitusmuoto oli ollut ''[[Ancien régime]]''n aikaisessa Ranskassa, joka oli ollut perinnöllisen aateliston hallitsema järjestynyt, hierarkkinen yhteiskunta. Gobineau vastusti ankarasti klassista [[liberalismi]]a, joka ihannoi meritokratiaa, ja hänen mukaansa Kiina oli varoitus siitä, mihin klassinen liberalismi lopulta johtaisi länsimaissakin.<ref name=Blue112 /> Hänen mukaansa arjalaisen yläluokan häivittäminenhävittäminen [[Qin-dynastia]]n toimesta vuonna 246 eKr. oli täysin rinnastettavissa siihen, mikä Ranskassa oli tapahtunut [[Ranskan vallankumous|suuren vallankumouksen]] vuonna 1789, jolloin uusi henki katsoi välttämättömäksi hävittää Ranskan vanhan aluejaon.<ref name=Blue112 />
 
== Toiminta suurlähettiläänä ==
=== Persia, Gobineaun henkinen koti ===
 
Vuonna 1855 Gobineau jätti Pariisin, kun hänen nimitettiin yhden vuoden ajaksi Ranskan suurlähetystön ensimmäiseksi sihteeriksi [[Teheran]]iin, [[Persia]]an (nykyiseen [[Iran]]iin).<ref name=Irwin323>{{lehtiviite | Tekijä = Robert Irwin | Otsikko = Gobineau the Would be Orientalist | Julkaisu = The Journal of the Royal Asiatic Society | Vuosikerta = 26 | Numero = 1 | Vuosi = 2016 | Sivu = 323}}</ref> Myöhemmin Gobineau toimi Ranskan diplomaatti­edustajana myös [[Frankfurt am Main|Frankfurtin]] vapaakaupungissa, [[Hannover]]in kuningaskunnassa, [[Sveitsi]]ssä, brittiläisessä [[Newfoundland]]in [[kruununsiirtomaa]]sassa sekä [[Brasilia]]ssa. Kaikkia näitä paikkoja hän vihasi, kun taas Persia ja [[Kreikka]] olivat hänen ainoat asema­paikkansa, joihin hän oli mieltynyt.<ref name=Irwin323 /> Näissäkin maissa häntä kiehtoi vain niiden loistava muinaishistoria; sen sijaan hänen omana aikanaan molemmat maat olivat hänen mukaansa syvässä alennustilassa. Persian ja Kreikan historialla oli ollut keskeinen osa hänen ''Essai''-teoksessaan, ja hän halusi itse nähdä molemmat maat.<ref name=Biddiss182>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 182 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Gobineaun tehtävänä oli estää Venäjää laajentamasta vaikutus­piiriään Persiaan, mutta hän kirjoitti kyynisesti: "Jos persialaiset...liittoutuvat läntisten valtojen kanssa, he marssivat Venäjää vastaan aamulla, Venäjä voittaa heidät puolenpäivän aikaan ja illalla he ovat Venäjän liittolaisia."<ref name=Biddiss182 /> Gobineaun virka­velvollisuudet olivat sen verran vähäiset, että ne jättivät hänelle runsaasti aikaa perehtyä muinaisiin [[nuolenpääkirjoitus|nuolenpää­teksteihin]] ja opetella [[farsi]]a. Hän oppikin puhumaan murteellista persiaa, joka teki hänelle mahdolliseksi keskustella persialaisten kanssa, joskaan ei kovin sujuvasti.<ref name=Irwin323 /> Vaikka hän muutoin ihailikin persialaisia, häntä järkytti se, että nämä eivät jakaneet hänen käsitystään rotujen eri­arvoisuudesta vaan pitivät mustiakin vertaisinaan. Lisäksi hän arvosteli persialaista yhteis­kuntaa siitä, että se oli liian "demokraattinen".<ref name=Irwin323 /> Brittiläinen orientalisti [[Robert Irwin]] huomautti tähän, ettei kukaan muu kuin Gobineau olisi voinut pitää 1850-luvun Qajarin Irania "liian demo­kraattisena", sillä se oli absoluuttinen monarkia, jossa shaahi [[Naser al-Din]]in valtaa ei ollut millään tavalla rajoitettu.<ref name=Irwin323 />
 
Gobineau suhtautui epäilevästi Persian tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa ja kirjoitti, että vaikka persialaiset olivatkin sukulaisuutensa vuoksi ranskalaisille läheisiä, hänen aikansa persialaiset olivat roistoja, mutta että sellaisiksi ranskalaisetkin ajan myötä tulisivat. Persiassa ei hänen mukaansa ollut tapahtunut mitään merkittävää sitten [[Herodotos|Herodotoksen]] päivien.<ref name=Irwin323 /> Gobineau kirjoitti myös, että persialaisilla oli vain vähän mielenkiintoa kansallisiin asioihin ja että he suohtautuivat kaikkiin hallituksiin epäluuloisesti ja yrittivät esimerkiksi rikkoa shaahin lakeja niin paljon kuin mahdollista, mikä johti anarkkiseen invidualisimiin. Hänen mukaansa persialaiset olivat kyllä älykkäitä ja ymmärsivät omat etunsa ahtaasti käsitettyinä, mutta samalla myös parantumattomasti [[dekadenssi|dekadentteja]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 184 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Hän valitteli sitä, että shaahi Naser al-Din oli avoimesti [[korruptio|korruptoitunut]] ja myi hallituksen virkoja eniten tarjoavalle, eikä Riikinkukkovaltaistuin välittänyt siitä, oliko tarjouksen tekijä aristokraatti vai ei.<ref name=Biddis185>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 185 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Kuitenkin hän arvosti [[shiialaisuus|shiialaista]] islamia Persiaa koossa pitävänä tekijänä: "Tämä koko maa... on Jumalan täysi idea. Raihnaisuus, vanha ikä, äärimmäinen korruptio, lyhyesti sanottuna kuolema, on läsnä kaikkialla sen instituutioissa, tavoissa ja luonteessa, mutta tämä jatkuva, kiehtova huolenpito siitä, mikö on pyhää, yksinkertaisesti aateloi kaiken tämän raunion."<ref name=Biddiss185>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 185 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref>
 
Gobineaun mukaan Persia oli maa vaikka tulevaisuutta, ja sen kohtalona oli tulla ennemmin tai myöhemmin länsimaiden valloittamaksi, millä kuitenkin olisi traagiset seuraukset länsimaille itselleen, sillä kauniit persialaiset naiset kiehtoisivat länsimaisia miehinä siinä määrin, että seurauksena olisi lisää rotujen sekoittumista, mikä entisestäänkin rappeuttaisi länsimaita.<ref name=Irwin323 /> Kuitenkin Gobineau haltioitui muinaisesta Persiasta ja piti [[Akhaimenidit|Akhaimenidien]] Persiaa suurena ja kunniakkaana arjalaisena kulttuurina, joka surullista kylläkin oli hävinnyt, mutta josta hän suuresti kiinnostui loppuiäkseen.<ref name=Irwin323 /> Gobineau vieraili mielellään akhaimenidien aikaisilla raunoilla, sillä hänen mielensä oli perustavalla tavalla luonteeltaan menneisyyteen katsova, ja hän mieluummin ajatteli menneitä kunnian päiviä kuin synkkää nykypäivää ja vielä ankeampaa tulevaisuutta.<ref name=Irwin324>{{lehtiviite | Tekijä = Robert Irwin | Otsikko = Gobineau the Would be Orientalist | Julkaisu = The Journal of the Royal Asiatic Society | Vuosikerta = 26 | Numero = 1 | Vuosi = 2016 | Sivu = 324}}</ref> Gobineaun Persiassa viettämä aika antoi aiheen kahdelle kirjalle: ''Mémoire sur l'etat social de la Perse actuelle'' ("Muistio nykyisen Persian yhteiskunnallisesta tilasta", 1858) and ''Trois ans en Asie'' ("Kolme vuotta Aasiassa", 1859).<ref name=Irwin324 /> Oman aikansa Persiasta Gobineau ei kirjoittanut kovin mairittelevaan sävyyn, ja hän kirjoittikin Prokesch-Osten -julkaisuun, ettei ollut olemassa mitään "persialaista rotua", sillä persialaiset olivat sekoittuneet ties mihin vieraisiin kansoihin, mutta hän rakasti muinaista Persiaa suurena arjalaisena kulttuurina ''par excellence'', ja häntä kiinnosti se tosiasia, että jo maan omakielinen nimi [[Iran]] merkitsee persian kielessä "arjalaisten maata".<ref name=Biddiss183>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 183 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Kirjoittaessaan Persiasta Gobineau oli vähemmän [[eurosentrismi|euro­sentristinen]] kuin voisi kuvitella, sillä hän uskoi, että eurooppalaisen kulttuurin alkuperä voitiin jäljettää Persiaan, ja hän arvosteli länsimaisia oppineista heidän "kollektiivisesta turha­maisuudestaan", kun he eivät kyenneet myöntämään länsimaiden "suunnatonta" velkaa Persialle.<ref name=Biddiss183 />
 
=== Toiminta Kreikassa ja käsitykset kreikkalaisista ===
Rivi 93:
Gobineau kirjoitti myös aikansa Kreikkaa käsittelevän teoksen ''To the Kingdom of the Greeks in the end of the 19th century''.
 
Vuonna 1864 Gobineau nimitettiin Ranskan lähettilääksi Kreikkaan.<ref name=Budil147>{{kirjaviite | Tekijä = Ivo Budil | Nimeke = Prague Papers on the History of International Relations | Luku = Arthur Gobineau and Greece. A view of a man of letters and diplomat | Sivu = 147 | Julkaisija = Institute of World History | Julkaisupaikka = Praha | Vuosi = 2008}}</ref> Asuessaan [[Ateena]]ssa, joka oli Teheranin ohella hänen asema­paikoistaan, jossa hän viihtyi, hän kirjoitti runoutta ja tutkiskeli kuvan­veisto­taidetta silloin, kun hän ei matkustellut [[Ernest Renan]]in kanssa Kreikan maaseudulla etsimässä raunioita. <ref name=Budil147 /> Gobineau kosiskeli Ateenassa kahta sisarusta, Zoé ja Marika Dragoumista, joista molemmista tuli hänen rakastajattariaan, edellisestä myös elin­ikäinen kirjeen­vaihto­toveri.<ref name=Biddiss195>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 195 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Mutta niin innoissaan kun hän olikin antiikin Kreikasta, oman aikansa Kreikkaan hän suhtautui vähemmän kunnioittavasti ja kirjoitti, että rotujen sekoittumisen vuoksi Kreikan kansa oli menettänyt arjalaisen verensä, joka oli saanut aikaan Kreikan kunniateot, ja että myöhemmin kreikkalaisista oli tullut [[arabit|arabien]], [[turkkilaiset|turkkilaisten]], [[serbit|serbien]] ja [[albania]]laisten muodostama sekakansa.<ref name=Biddiss191>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 191 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Gobineau oli kiitollinen Itävallan entiselle ulkoministeri [[Klemens von Metternich]]ille siitä, että tämä oli [[Kreikan itsenäisyyssota|Kreikan itsenäisyyssodan]] aikana vastustanut Kreikan itsenäistymistä, sillä hänen mukaansa maa oli täysin sekasortoisessa tilassa,<ref name=Biddiss191 /> ja vuonna 1867 se oli vielä syvemmässä alennustilassa ja anarkian vallassa kuin se oli ollut vuonna 1817 ennen vapaussotaa.<ref name=Biddiss191 /> Gobineaun mukaan ainoa ero kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä oli, että edelliset olivat [[ortodoksisuus|ortodoksisia]] kristittyjä, jälkimmäiset [[muslimi|muslimeja]], mutta muutoin molemmat keskenään sotivat kansat olivat samalla tasolla, koska ne kuuluivat samaan roturyhmään.<ref name=Biddiss191 /> Kreikka oli raskaasti velkaantunut maa ja alinomaa vararikon partaalla, mikä Gobineaun mukaan oli seurausta demokratiasta.<ref name=Biddiss191 /> Gobineaun mukaan oli valitettavaa, että kreikkalaisilla oli [[Yrjö I (Kreikka)|tanskalainen kuningas]] mutta ei aatelistoa, ja hänen mukaansa kaikki kreikkalaiset poliitikot olivat korruptoituneita, epäpäteviä ja itsekkäitä.<ref name=Biddiss192>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 192 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> HänenHän vertasi Kreikan vaalejakin sisällissotaan, sillä kreikkalaiset poliitikot värväsivät joutoväkeä pelottelemaan kilpailijoidensa kannattajia, mikä johti usein verisiin katutappeluihin eri poliitikkojen kannattajien välillä.<ref name=Biddiss192 /> Pariisiin lähettämässään raportissa hän kirjoitti, että Kreikan valtiojärjestys oli osuvin mahdollinen edustuksellisen hallitustavan irvikuva.<ref name=Biddiss192 /> Gobineau ei juuri arvostanut kuningas [[Yrjö I (Kreikka)|Yrjö I:tä]] vaan piti tätä mitättömänä hallitsijana, joka ei kyennyt pitämään puoliaan Kreikan poliittisen sekasorron vallitessa.<ref name=Biddiss192 /> Hän tekikin Kreikan poliittisista oloista sellaisen yhteenvedon, että niin kansa kuin sen kiinnostuksen kohteetkin olivat joutavia ja kaikki oli vähäpätöistä paitsi se ylenkatse, jonka se olisi ansainnut.<ref name=Biddiss192 />
 
Itse asiassa Kreikka ei ollut vuonna 1832 saavuttanut täydellistä itsenäisyyttä, vaan se oli Britannian, Ranskan ja Venäjän yhteinen [[protektoraatti]], ja näin ollen näiden maiden lähettiläillä Ateenassa oli periaatteessa oikeus kumota mikä tahansa Kreikan parlamentin päätös. Gobineau kuitenkin toistuvasti neuvoi Ranskaa olemaan käyttämättä tätä valtaa, sillä hänen mukaansa Kreikka oli "surullinen ja elävä todiste eurooppalaisten typeryydestä ja omahyväisyydestä. Hänen mukaansa brittien yritys tuoda heidän omansa kaltainen demokratia Kreikkaan saattoi johtaa vain "barbaarisen maan täydelliseen hajoamiseen", kun taas ranskalaiset olivat syyllistyneet "[[voltaire]]laisuuden typerimmän muodon" alkuunpanemiseen Kreikassa.<ref name=Biddiss193>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 193 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> [[Itämainen kysymys|Itämaisen kysymyksen]] osalta Gobineau neuvoi Ranskaa vastustamaan Kreikan laajenemispyrkimyksiä (''[[Megali idea]]''), sillä kreikkalaiset tuskin olisivat pystyneet luomaan uutta suurvaltaa [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] tilalle, mutta jos tämän valtakunta kuitenkin olisi joutunut väistymään laajentuneen Kreikan tieltä, asiasta hyötyisi vain [[Venäjä]].<ref name=Biddiss194>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 194–195 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref> Gobineau antoi Ranskan hallitukselle seuraavan neuvon:
{{lainaus|kreikkalaiset eivät tule hallitsemaan itämaita, eivätkä niin tule tekemään myöskään [[armenia]]laiset, [[slaavit]] eikä mikään muukaan kristitty kansa, ja sitä paitsi, jos muut sinne tulisivat – vaikka sitten venäläisetkin, jotka ovat kristityistä itämaisimpia – he voisivat vain alistua tämän anarkisen tilanteen vahingollisiin vaikutuksiin... Minulle... ei ole olemassa itämaista kysymystä, ja jos minulla olisi kunnia olla suuri hallitsija, en enää viitsisi puuttua tämän alueen tapahtumiin.<ref name=Biddiss155>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Biddiss | Nimeke = The Father of Racist Ideology | Sivu = 166 | Julkaisija = Weybright and Talley | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1970}}</ref>}}
 
Keväällä 1866 kristityt kreikkalaiset kapinoivat [[Osmanien valtakunta]]a vastaan [[Kreeta]]ssa, ja kolme heidän edustajaansa saapui Ateenaan pyytämään Gobineaun välityksellä Ranskalta tukea kapinalleen sanoen, että tunnetusti Ranska oli pienten kansojen oikeuksien ja oikeuden­mukaisuuden esitaistelija.<ref name=Budil149>{{kirjaviite | Tekijä = Ivo Budil | Nimeke = Prague Papers on the History of International Relations | Sivu = 149 | Luku = Arthur Gobineau and Greece: A view of a man of letters and diplomats | Julkaisija = Institute of World History | Julkaisupaikka = Praha | Vuosi = 2008}}</ref> Kun Ranska samaan aikaan kävi sotaa [[Meksiko]]sassa, Gobineau ilmoitti [[Napoleon III]]:n puolesta kreetalaisille, että he eivät voineet odottaa Ranskalta mitään tukea ja että he saivat itse vastata seurauksista uhmatessaan osmanien mahtia.<ref name=Budil149 /> Gobineau ei osoittanut mitään myötä­mielisyyttä kreikkalaisten pyrkimyksille vapauttaa osmanien vallan alla eläneet heimolaisensa, ja hän kirjoittikin ystävälleen [[Anton von Prokesch-Osten]]ille: "Se on yksi roskaväki toista vastaan."<ref name=Biddiss194 /> Gobineau nimitti kreetalaisten kapinaa "täydellisimmäksi valheiden, vallattomuuden ja röyhkeyden osoitukseksi, joka kolmeenkymmeneen vuoteen on nähty".<ref name=Biddiss192 /> Kapinan aikana nuori ranskalainen oppinut [[Gustave Flourens]], joka tunnettiin vapaa­mielisten aatteiden into­mielisenä kannattajana, oli liittynyt Kreetan kapinallisiin ja matkustanut Ateenaan taivuttaakseen Kreikan hallituksen antamaan tukensa kapinoitsijoille.<ref name=Budil150>{{kirjaviite | Tekijä = Ivo Budil | Nimeke = Prague Papers on the History of International Relations | Sivu = 150 | Luku = Arthur Gobineau and Greece: A view of a man of letters and diplomats | Julkaisija = Institute of World History | Julkaisupaikka = Praha | Vuosi = 2008}}</ref> Gobineau oli epäviisaasti näyttänyt Flourensille Pariisin diplomaattisia asiakirjoja, jotka osoittivat, että sen enmpääenempää Ranskan kuin Kreikankaan hallitus ei ollut halukas uhmaamaan ottomaaneja tukemalla Kreetan kapinaa, minkä Flourens sitten paljasti lehdistölle.<ref name=Biddiss193 /> Gobineau sai Napoleon III:lta käskykäskyn vaientaa Flourens.<ref name=Biddiss193 /> Kun Flourens 28. toukokuuta 1868 piti puhetta vieraillessaan Kreikan kuningas [[Yrjö I (Kreikka)|Yrjö I:n]] luona, Gobineau keskeytti hänet, ja hänen johtamansa vartiosto vangitsi GlourensinFlourensin, joka kahlittuna vietiin ranskalaisella sotalaivalla [[Marseille]]en.<ref name=Budil150 /> Tapaus sai Ranskassa osakseen suurta huomiota ja kirjailija [[Victor Hugo]] tuomitsi Gobineaun menettelyn kirjoituksessa, joka julkaistiin ''Le Tribute'' -lehdessä 19. heinäkuuta 1868. Hugon mukaan Gobineau oli toiminut petollisella tavalla Kreikan vapauden puolesta taistellutta ranskalaista maanmiestään vastaan.<ref name=Budil150 /> Kun Ranskan yleinen mielipdekinmielipidekin tuomitsi Gobineaun menettelyn Ateenassa, hänet kutsuttiin pian takaisin Pariisiin.<ref name=Budil150 />
 
=== Suhtautuminen imperiumeihin ===
 
Gobineaun mukaan imperiumit olivat tuhoisia ne luoneelle ylivertaiselle rodulle, sillä ne johtivat vääjäämättä rotujen sekoittumiseen ja degeneraationdegeneraatioon. Niinpä vaikka hän kiinnittikin suuria toiveita Euroopan vallan laajenemiseen, hän ei kannattanut sellaisten kaupallisten imperiumien luomista, jotka johtaisivat monikulttuurisen ympäristön syntymiseen. Sen sijaan hän piti 1800-luvun lopun [[imperialismi]]a eurooppalaiselle kulttuurille kohtalokkaana prosessina. Selittäessään Euroopan eri maiden [[etnografia]]a hän viittasi jatkuvasti eurooppalaisten aikaisempiin imperiumeihin ja siihen, että ne olivat johtaneet ei-valkoisen väestön muuttoliikkeisiin Eurooppaan.
 
Gobineaun mukaan sekoittunut väestö Espanjassa, suurimmassa osassa Ranskaa, Italiaa, Etelä-Saksaa, Sveitsiä ja Itävaltaa sekä paikoitellen Britanniassa oli Rooman, Kreikan ja osmanien valtakuntien aikaisen historiallisen kehityksen tulosta, nämä kun olivat tuoneet Afrikan ja Välimerenmaiden ei-arjalaista väestö Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan. HÄnHän uskoi, että Iranin etelä- ja länsiosien sekä Espanjan ja Italian eteläosien väestö muodostui rotujen sekoittumisen seurauksena muodostuneesta rappeutuneesta rodusta, ja että koko Pohjois-Intian väestö oli "keltaista" (aasialaista) rotua. Gobineau suhtautui hyvin vihamielisesti [[slaavilaiset kansat|slaavilaisiin]] kansoihin, varsinkin venäläisiin, joista hänen mukaansa oli [[Kultainen Orda|Kultaisen Ordan]] aikana tullut puoliksi aasialainen kansa.<ref name="Rowbotham161">{{kirjaviite | Tekijä = Arnold H. Rowbotham | Nimeke = The Literary Works of Count de Gobineau | Sivu = 161 | Julkaisija = H. Champion | Vuosi = 1939}}</ref> Hän kuvasi slaaveja "pysähtyneeksi suoksi, jossa kaikki korkeammat kansalliset pyrkimykset muutaman tunnin voittokulun jälkeen saattoivat todeta olevansa häviöllä."<ref name="Rowbotham161"/>
 
== Vaikutukset ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_de_Gobineau”