|
Litonius syntyi kirjuri Samuel Litoniukselle (1760–1820) ja suntiontytär Elisabeth Simonintyttärelle (1777–1827) Liedossa. Hänen isänsä oli opiskellut teologiaa [[Turun akatemia]]ssa. Litonius avioitui vuonna 1847 Lovisa Grahnin (1807–1867) kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta: Frans Ludvig (1841–1894), Oscar Wilhelm (1848–1851), John Ludvig (1873–1901), Frans William (1875–1931), Esther Hedvig (1881–1965), John Ludvig Ossian (1886–1915) ja Walter August Ludvig (1888–1955).<ref name=":0" />
Jonas Litonius muutti 14-vuotiaana Liedosta Turkuun ja pääsi [[oltermanni]] Mårten Wickströmin oppiin. Hän sai kisällinkirjan vuonna 1931 ja siirtyi verhoilijanoppiin ensin Tukholmaan ja sitten Pietariin. Hän oli siten valmis [[Satulaseppä|satulasepänkisälli]] saapuessaan Helsinkiin syksyllä vuonna 1833. Litonius oli aluksi kahden vuoden ajan satulaseppämestari J. Ekmanin palveluksessa Helsingissä, ja sai vuonna 1835 [[Maistraatti|maistraatilta]] luvan verhoilijamestarin toimeen. Maistraatin konsultoimien satulaseppien ammattikunnan edustajien mielestä verhoilijat eivät olisi tarvinneet omaa ammattikuntaa, mutta maistraatti oli eri mieltä. Litoniuksesta tuli Helsingin ensimmäinen verhoilijamestari, ja hän vannoi [[porvarivala]]n vuonna 1836.<ref name=":0" /><ref name="hs" />
Koska Litonius oli Helsingin ainoa verhoilijamestari, hän sai runsaasti tilauksia. Hän menestyi verhoilijana niin hyvin, että saattoi vuonna 1840 perustaa myös huonekalutehtaan. Helsingin ainoa huonekalutehdas [[Joseph Öhrnberg|Joseph Öhrnbergin]]in tehdas oli lopettanut juuri edellisenä vuonna, joten Litoniuksen tehdas oli ainoa toimija myös puisten huonekalujen valmistuksessa. Kilpailijoiden ilmaannuttuakin Litoniuksen tehdas oli bruttotuotannoltaan selvästi suurin.<ref name=":0" />
15. marraskuuta 1845 Litonius osti [[Kluuvinlahti|Kluuvinlahden]] rannalta 6205 [[Kyynärä|neliökyynärän]] kokoisen, osaltaanosittain kallioperäisen tontin 1063 hopearuplalla. Hinta oli verrattain korkea, sillä sitä nostivat korkea maapohja sekä oma kaivo. Hän alkoi heti rakennuttaa tontille rakennusta, joka valmistui lopulta joulukuussa 1847. Talo otettiin käyttöön 3. joulukuuta 1847, muutama tunti Litoniuksen ja tämän puolison Lovisa Grahnin häiden jälkeen. Talo sai myöhemmin nimen [[Domus Litonii]].<ref name=":0" />
Jonas Litonius valittiin vuonna 1850 Helsingin kaupunginvanhimpien joukkoon, tehtävään johon kuului kaupunkilaisten edustaminen muun muassa arvovaltaisten vieraiden, kuten keisarin, vieraillessa. Heikentyneen terveydentilansa vuoksi hän luopui huonekalujen valmistamisesta vuonna 1858, ja keskittyi sen jälkeen ainoastaan vaativiin sisustus- ja koristelutöihin. Kun Venäjän keisari [[Aleksanteri II]] vieraili Helsingissä avaamassa [[Säätyvaltiopäivät 1863|vuoden 1863 valtiopäivät]], huolehti Litonius [[Presidentinlinna|keisarillisen palatsin]], [[Helsingin tuomiokirkko|Nikolainkirkon]] ja valtiopäivätanssiaisten pitopaikkana käytetyn [[Helsingin_päärautatieasemaHelsingin päärautatieasema#Ensimmäinen_asemarakennusEnsimmäinen asemarakennus|Helsingin uuden rautatieaseman]] salin koristeluista.<ref name=":0" /><ref name="hs">{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004399581.html|nimeke=Kuusi sukupolvea samassa kodissa keskellä Helsinkiä|tekijä=Järvenpää, Eeva|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=27.5.2006|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Litonius kuoli vuonna 1864. Hänet on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa|Hietaniemen vanhalle hautausmaalle]].<ref name="hie">[http://haudat.genealogia.fi/php/haudat1f.php?coun=fi&lang=fi&code=163&id=2239 Jonas Litoniuksen hautakivi, Hietaniemen vanha hautausmaa, Helsinki]</ref>
| 