Ero sivun ”Hakkapeliitat” versioiden välillä

Hakkapeliitat olivat korostuneesti esillä viimeksi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. [[Gabriel Rein]] julkaisi tutkimuksensa suomalaisista ulkomaisissa alkuperäislähteissä 1500- ja 1600- luvuilla vuonna 1909. [[Santeri Ivalo]] ja [[Kyösti Vilkuna]] julkaisivat vuodesta 1915 alkaen myös hakkapeliittoja sivunnutta ''[[Suomalaisia sankareita]]'' -lukemistoa, ja vuonna 1925 alkoi ilmestyä suojeluskuntajärjestön [[Hakkapeliitta]]-lehti. Hakkapeliittojen kunniaksi vuodesta 1931 lähtien puuhattu muistomerkki herätti kiivasta keskustelua usean vuoden ajan, kunnes hanke haudattiin 1933.<ref>Kailonen ja Ojala. S. 20−21.</ref> Patsashankkeen aikana myytiin esimerkiksi hakkapeliitta-olutta.<ref>Kailonen ja Ojala. S. 25.</ref> [[Artturi Leinonen]] kirjoitti 30-luvulla kolmiosaisen sotahistoriallisen seikkailuromaanin ''Hakkapeliitat''. Vuosina 1936, 1939 ja 1941 Suomessa ilmestyi sotahistoriaa popularisoineet kuvaukset ''Hakkapeliittain mukana 30-vuotisessa sodassa'', ''Hakkapeliittoja ja karoliineja – Kuvia Suomen sotahistoriasta'' ja ''Voittoja ja tappioita Euroopan sotakentillä'', joista viimeisessä, ruotsalaisessa teoksessa, suomentaja Toivo Kaila pahoittelee suomalaisten sivuuttamista.<ref name=Eriksson5/> Valintaa voinee pitää ruotsalaisessa historiankirjoituksessa jopa eräänlaisena ilmiönä.<ref>Karonen ja Räihä. S. 149.</ref> 1930-luvulla julkaistiin myös punaisen ristin avustuspostimerkkisarja 1600-luvun alun Ruotsin sodanjohtajista, ja vuonna 1940 hakkapeliitta-aiheinen avustuspostimerkki.<ref>Kankaanpää, S. 11.</ref> Ajankohdan merkittävin ponnistus hakkapeliittojen eteen oli kuitenkin puolustusministeriön Arvi Korhoselta tilaama tutkimus, jonka pohjalta julkaistiin yli tuhatsivuinen kokonaisuus ''Hakkapeliittain historia''.<ref>Korhonen, Arvi 1939. S. V−VI.</ref> Sotien jälkeen kiinnostus hakkapeliitta-teemaan kuihtui. Arvi Korhosen perustutkimuksen lisäksi vain [[Jussi T. Lappalainen]] ja, [[Matti J. Kankaanpää]] ja Sebastian Jägerhorn ovat julkaisseet merkittävää aihepiirin tutkimusta, ja muun hakkapeliittoihin liittyvän julkaisutoiminnan vähäisyys on miltei huomiotaherättävää. Suomen osuutta Ruotsin suurvalta-ajan sotiin laajalti tutkinut Lappalainen arveleekin aihetta kattavasti käsittelevässä teoksessaan ''Sadan vuoden sotatie'' nykyisten sukupolvien sivuuttavan aiempien sukupolvien hakkapeliittoihin osoittaman kiinnostuksen. Hän tarkasteli kirjassa ja sen pohjana olleissa tutkimuksissaan myös, olivatko hakkapeliitat tunnettuja, juhlittuja, julmia tai pelättyjä.<ref>Lappalainen, Jussi T. 2001.</ref>{{Lähde tarkemmin|Sivunumero}} Detlev Pleiss on tutkinut Saksan maan paikallisväestön kokemuksia suomalaisista sotilaista 2017 ilmestyneessä väitöskirjassaan.