Ero sivun ”Linotype” versioiden välillä

Kun [[kirjoituskone]] oli 1870-luvulla tullut markkinoille, syntyi ajatuksia painokoneen [[Painolaatta|painolaattojen]] latomisesta samoin menetelmin. Näin tekivät James O. Clephane (1842–1910) ja Charles T. Moore (1847–1910), jotka kehittivät konetta oikeuden [[Pöytäkirja|pöytäkirjojen]] painatuksen nopeuttamiseksi. Heidän koneensa toteutus oli kuitenkin varsin alkeellinen, ja he pyysivät apua [[Kelloseppä|kellosepän]] koulutusta saaneelta Mergenthalerilta. Häneltä kului kahdeksan vuotta muuttaa [[prototyyppi]] toimivaksi koneeksi, jossa kirjoitinnäppäimistö oli yhdistetty kirjasinrivin tuottavaan metalli[[valu]]koneistoon. Mergenthaler patentoi koneen vuonna 1884.<ref>Chaline, sivus. 48</ref>

Matriisirivin valmistuttua kone valaa [[lyijy]]n, [[tina]]n ja [[antimoni]]n seoksesta (ns. [[kirjasinmetalli]]) metallipalikan, jonka yhdellä sivulla on matriisirivin käänteiskuvana syntynyt kohokuva tekstirivistä. Näitä palikoita kootaan allekkain jatkuvaksi tekstiksi. Yhtä valettua riviä voidaan käyttää noin 300&nbsp;000 suuruiseen painokseen painolaadun kärsimättä.<ref>Chaline, sivus. 50</ref>

Linotype-kone myös purkaa matriisirivit ja palauttaa matriisit makasiiniin omiin lokeroihinsa. Tämän mahdollistaa matriisien toisessa päässä oleva hammastus, josta kukin matriisi tunnistetaan. Hihnakuljetin nostaa matriisit yksi kerrallaan purettavasta rivistä koneen yläosaan, jossa ruuvikuljetin kuljettaa matriiseja vaakasuunnassa uurrettua tankoa pitkin. Tangon uurteissa on katkoksia ja matriisin hampaissa vastaavia aukkoja, joiden osuessa kohdakkoin matriisi putoaa alla olevaan kanavaan. Erikoismerkit ovat täysin hammastettuja ja tulevat koko tangon pituudelta makasiinin yli, pudoten omaan lokeroonsa. Kone kerää myös välilyöntipalat erikseen, venyttää ne lähtöpituuteen ja pudottaa omaan laatikkoonsa.<ref>Chaline, sivus. 51</ref>