Ero sivun ”Kirjasalon tasavalta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
palautetaan lähteen mukaiseksi
Rivi 42:
|alaviite =
}}
'''Kirjasalon tasavalta''' oli [[lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksen]] jälkeen [[inkeriläisten kansannousu]]ssa Suomen tuella [[inkeriläiset|inkeriläisten]] joukkojen hallitsema alue Venäjän puolella Suomen rajan tuntumassa [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] vuosina 1919–1920, johon leikillisesti viitattiin myös tasavaltana. Inkeriläisten ja suomalaisten aktivistien tarkoituksena oli joko saavuttaa alueelle autonomia, tai liittää se osaksi Suomea. [[Kirjasalo]] sijaitsi Pohjois-Inkeriin lukeutuvassa [[Lempaala]]ssa. Se muodosti ns. Kirjasalon kulmauksen, joka näkyi lovena Suomen vanhassa itärajassa [[Rautu (Viipurin lääni)|Raudun]] ja [[Kivennapa|Kivennavan]] välissä. [[Tarton rauha]]ssa Suomi luovutti alueen [[Neuvosto-Venäjä]]lle ja inkeriläiset joukot poistuivat Kirjasalosta Suomen puolelle 5. joulukuuta 1920.
 
== Asutus ja tasavallan toiminta ==
[[Tiedosto:StampInkeri1920Michel10.jpg|thumb|vasen|Inkeriläinen postimerkki.]]
Kirjasalo oli noin 30 km² laaja alue [[Lempaala]]n pitäjässä [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] [[Rautu (Viipurin lääni)|Raudun]] ja [[Kivennapa|Kivennavan]] kohdalla. Alueeseen kuului viisi kylää ja noin 400 vakinaista asukasta. Kirjasalo oli [[Repola]]n ja [[Porajärvi (Aunuksen Karjala)|Porajärven]] ohella yksi kolmesta Suomen rajantakaisesta liitosalueesta ja leikillisesti siihen viitattiin tasavaltana..<ref name="heimo">{{Kirjaviite | Tekijä = Jussi Niinistö | Nimeke = Heimosotien historia 1918–1922 | Vuosi = 2016 | Luku = | Sivu = 192–209 | Selite = 2. painos | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-222-846-8 }}</ref>
 
Kirjasalolla oli oma [[suojeluskunta]], [[kunnanvaltuusto]] ja sanomalehti ''[[Kirjasalon Sanomat]]'', jota julkaisi [[Pohjois-Inkerin Hoitokunta]]. Pohjois-Inkerin Hoitokunta julkaisi myös Pohjois-Inkerin postimerkkejä. Postimerkeillä kerättiin varoja Inkerin vapaustaistelun tukemiseksi. Aluetta puolusti [[Pohjois-Inkerin Rykmentti|Pohjois-Inkerin rykmentti]], joka muuttui myöhemmin erikoispataljoonaksi. Tasavallan loppuaikoina Suomi maksoi joukkojen ylläpidosta ja niitä käytettiin rajavartiostona.<ref name="heimo" />