Ero sivun ”Thomas Henry Ismay” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''Thomas Henry Ismay''' ([[7. tammikuuta]] [[1837]] – [[23. marraskuuta]] [[1899]]) oli englantilainen laivanvarustaja, jonka omistaja-aikana brittiläisestä [[White Star Line]] -varustamosta kasvoi yksi huomattavimmista Pohjois-Atlantilla liikennöivistä laivanvarustamoista. Hänen poikansa oli [[J. Bruce Ismay]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.encyclopedia-titanica.org/titanic-biography/thomas-henry-ismay.html | Nimeke = Mr Thomas Henry Ismay | Julkaisu = Encyclopedia Titanica | Viitattu = 16.11.2018 {{en}}}}</ref>
Ismay on yksi aikansa kuuluisimmista laivanvarustajista. Kuuluisuuden taustalla vaikutti muun muassa, että hän loi tuhansia kauppamerenkulun ja meriteollisuuden työpaikkoja. Hänelle myönnettiin City of Belfastin [[Kaupungin avain|vapaakansalaisuus]] vuonna 1899. Tämän lisäksi hän oli tarjonnut koko laivastoaan kuningatar [[Viktoria (Iso-Britannia)|Viktorian]] palvelukseen [[Ensimmäinen buurisota|ensimmäisessä buurisodassa]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Wilton J. Oldham|Nimeke=The Ismay Line|Vuosi=1961|Luku=Chapter 8|Julkaisija=The Journal Of Commerce And Shipping Telegraph|Kieli=englanti}}</ref> Sen lisäksi Ismay toimi Lancashiren ja Cheshiren kreivikuntien rauhantuomarina, armeijan ja merivoimien järjestämistä käsittelevän lordi Hartingtonin komission jäsenenä, Cheshiren varapäällikköluutnanttina ja yliseriffinä. Vuonna 1897 Ismaylle tarjottiin [[Baronetti|baronetin]] arvoa, josta hän kuitenkin kieltäytyi. Ismayn kieltäytymistä aatelisarvosta ylistettiin englantilaisissa sanomalehdissä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.irishtimes.com/culture/books/sailing-towards-disaster-1.591516|nimeke=Sailing towards disaster|tekijä=Dermot Bolger|julkaisu=The Irish Times|viitattu=2019-11-15|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
1890-luvun lopulla Ismay huolestui [[John Pierpont Morgan|J. P. Morganin]] hankkeesta ostaa kaikki Pohjois-Atlantilla liikennöivät varustamot International Mercantile Marine -yhtiölle ja samalla Morganin aloittavan mahdollisen tariffisodan. Ismay yritti saada myös muita brittiläisiä laivanvarustajia perustamaan kanssaan konsortiota, jolla brittiläinen Inman Line ostettaisiin takaisin IMM:ltä, mutta hän epäonnistui vakuuttamaan muut laivanvarustajat siitä, että Morgan oli tosissaan. Tätä pidetään vain yhtenä harvoista Ismayn uran epäonnistumisista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Daniel Allen Butler|Nimeke=The Age of Cunard: A Translantic History 1839-2003|Vuosi=2004|Sivu=140|Julkaisija=Lighthouse Press Publication}}</ref>
| |||