Ero sivun ”Vaakunakylä” versioiden välillä

[[Toppilan satama]]sta tuli kesällä 1941 saksalaisjoukkojen tärkeä huoltosatama. Kun rautatiesilta Toppilansalmen yli valmistui keväällä 1942, sijoitettiin alueelle vartiopataljoona, jolle rakennettiin salmen eteläpuolelle Kraakkulana<ref name="Pohjamo178">Pohjamo, s. 178</ref> tunnetulle alueelle varuskunta-alue.<ref>Roudasmaa, s.180-182 180–182</ref> Saksalaisten sotilaskylää alettiin kutsua Vaakunakyläksi asuinparakkien ikkunaluukkuihin maalattujen saksalaisten maakunta- ja kaupunkivaakunoiden mukaan, myös kylän kuorimattomista koivuista tehdyn portin päällä oli vaakuna. Kylään kuului parikymmentä rakennusta esikunta-, varasto- ja majoitustarkoituksiin, lisäksi alueella oli sauna ja ruokala.<ref name="Pohjamo178"/> Saksalaisilla oli jatkosodan aikana Oulussa myös Vaakunakylää suurempi varuskunta [[Pikku-Berliini#Oulun_Pikku-Berliini|Pikku-Berliinissä]].

Sodan jälkeen Vaakunakylän parakit joutuivat ensin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] omistukseen. Myöhemmin ne siirtyivät [[Suomen puolustusvoimat|Suomen puolustusvoimille]], joka myi tyhjät parakit huutokaupalla syksyllä 1945. Myyjän tarkoituksena oli, että ostajat siirtäisivät parakit muualle, mutta ostajat muuttivatkin ostamiinsa rakennuksiin asumaan, niinpä Vaakunakylästä muodostui pieni asuinalue. Asukkaat kunnostivat ja laajensivat parakkeja, rakensivat saunoja ja ulkorakennuksia. Asukkailla ei ollut vuokrasopimuksia parakkien tonteista, vaan rakennukset sijaitsivat luvattomasti kaupungin maalla.<ref>Pohjamo, 178-179s. 178–179</ref>

Vaikka Vaakunakylän luvaton tilanne oli viranomaisten tiedossa, vasta 1970-luvulla kaupunki alkoi lunastamaan ja purkamaan parakkeja. 1980-luvun alussa vielä 14 parakissa oli asukkaita. Kaupungin viranomaisten mukaan Vaakunakylään oli pesiytynyt laitonta viinan myyntiä ja muuta rikollisuutta, asumisen taso ei myöskään vastannut enää ajan vaatimuksia. Viimeiset parakit purettiin 1980-luvun loppupuolella.<ref>Pohjamo, 180-181s. 180–181</ref>