Ero sivun ”Aniliini” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p 2007–2008, s. 232
p sitovia välejä
Rivi 15:
'''Aniliini''' ({{k-sa|नील|nila}}, ’sininen’, 'indigo') on yksinkertainen aromaattinen yhdiste, jonka [[kemiallinen kaava]] on C<sub>6</sub>H<sub>7</sub>N ja [[rakennekaava]] C<sub>6</sub>H<sub>5</sub>NH<sub>2</sub>. Aniliinia käytetään [[4,4'-metyleenidianiliini]]n, [[polyuretaani]]n, [[tekokuitu]]jen, [[väriaine]]iden ja lääkkeiden valmistuksessa sekä [[vulkanointi|vulkanoinnin]] kiihdytinaineena [[kumi]]tuotteiden valmistuksessa. Yhdisteestä käytetään myös nimiä ''bentseeniamiini'', ''aminobentseeni'' ja ''fenyyliamiini''.
 
Aniliini on [[NTP|normaaliolosuhteissa]] [[olomuoto|olomuodoltaan]] väritön öljymäinen [[neste]], jolla on tunnusomainen haju. Aniliini muuttuu ruskeaksi ilman tai valon vaikutuksesta. Sen [[moolimassa]] on 93,1 &nbsp;g/mol, [[sulamispiste]] −6&nbsp;°C, [[kiehumispiste]] 184 &nbsp;°C, suhteellinen [[tiheys]] 1,02 &nbsp;g/cm<sup>3</sup> (vesi = 1,0 &nbsp;g/cm<sup>3</sup>), liukoisuus veteen 20 &nbsp;°C:n lämpötilassa 3,4 &nbsp;g/100 ml, [[taitekerroin]] 1,586 n<sub>D</sub><sup>20</sup><ref name="Aldrich">Aldrich, Handbook of fine chemistry 2007–2008, s. 232</ref>, [[leimahduspiste]] 70 &nbsp;°C c.c., [[itsesyttymislämpötila]] 615 &nbsp;°C ja [[CAS-numero]] 62-53-3.<ref>{{Kemikaalikortti|0011}}</ref>
 
[[Otto Unverdorben]] havaitsi ensimmäisen kerran aniliinin vuonna 1826 [[indigo]]n uuttamisen yhteydessä. [[Friedlib Runge]] huomasi, että aniliinia esiintyy myös [[kivihiiliterva]]ssa. Kivihiiliterva oli ollut ei-toivottu sivutuote [[valokaasu]]n valmistuksessa, mutta nyt sitä voitaisiin hyödyntää tekstiiliteollisuudessa. Tärkeän askeleen otti [[August von Hofmann]] yhdeksän vuotta myöhemmin onnistuessaan erottamaan aniliinia kivihiilestä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Anton Sebastian | Nimeke =A Dictionary of the History of Science | Vuosi =2001| Sivu =19| Julkaisija =Informa Health Care | Tunniste = ISBN 185070418X| Kieli ={{en}} }}</ref>