Ero sivun ”Mohácsin taistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p "s. luku–luku" |
|||
Rivi 23:
1500-luvun alussa [[Unkarin kuningaskunta|Unkarin]] valtaistuimelle oli noussut kuningas [[Ludvig II (Unkari)|Ludvig II]] ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] hallitsijaksi oli kohonnut sulttaani [[Suleiman Suuri|Suleiman]]. Osmanien sulttaani hallitsi 12–13 miljoonaa alamaista, kun taas Unkarin väkiluku oli noin 4 miljoonaa. Unkaria vaivasi arvovaltaisen johdon puuttuminen ja sitä seurannut eri ryhmittymien keskinäinen kilpailu, kun taas vastaavasti Osmanien valtakunnalla oli tehokas hallintokoneisto. Osmaneilla oli myös suuri ja kurinalainen armeija. Unkari oli puolestaan sotilaallisesti valmistautumaton suureen yhteenottoon, vaikkakin maiden välisellä rajaseudulla tapahtui jatkuvia kahakoita ja tehtiin ryöstöretkiä. Osmanit kokivat Unkarin uhkana etenkin, koska maan [[Habsburgit|Habsburgihallitsijoilla]] oli läheiset suhteet osmanien päävastustajana pidetyn [[Espanja]]n kuningas ja [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan keisari]] [[Kaarle V (keisari)|Kaarlen]] kanssa. Unkarin tasanko oli myös portti hyökkäykselle [[Itävalta]]an.<ref name="unkari">{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen | Nimeke = Unkari - Maa, kansa, historia | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 72–74 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 951-746-252-2 }}</ref>
Osmanit olivat ottaneet [[Čalderanin taistelu|tärkeän voiton]] [[Persia]]sta vuonna 1514, mikä vapautti heidän voimavaransa toimintaan lännessä. Unkarin etelärajaa oli turvannut pitkään linnoitusten ketju, joka kuitenkin murtui 1520-luvun alussa. Unkarilaiset olivat kieltäytyneet jatkamasta maiden välistä aselepoa vuonna 1520 ja seuraavana vuonna eteläisen linnoitusketjun tärkeän osan muodostanut [[Belgrad]] [[Belgradin piiritys (1521)|menetettiin]] osmaneille.<ref name="unkari" /> Toisaalla osmanit valtasivat [[Rodoksen piiritys (1522)|Rodoksen]] vuonna 1522, jota seurasi toimeton kausi. Pääasiassa ryöstösaaliilla eläneet [[janitsaarit]] kapinoivat vuonna 1525 toimettomuuden takia. Suleiman tukahdutti kapinan ja alkoi 1. joulukuuta koota joukkoja uutta sotaretkeä varten.<ref name="thw100">{{Kirjaviite | Tekijä = Richard Overy | Nimeke = History of war in a hundred battles | Vuosi = 2014 | Luku = | Sivu =
Suleiman lähti joukkoineen ja [[suurvisiiri]] [[Pargalı Ibrahim pašša|Ibrahim paššan]] kanssa [[Konstantinopoli]]sta 23. huhtikuuta 1526. Osmanien armeijaan kuului noin 100 000 miestä ja 300 tykkiä. Matka Belgradiin kesti lähes kolme kuukautta.<ref name="thw100" /> Osmanien joukkojen keskitys ei jäänyt unkarilaisilta huomaamatta, mutta heidän omien joukkojensa kokoaminen oli hidasta. Osmanit etenivät Unkariin [[Tonava]]n länsirantaa pitkin huoltaen joukkojaan joen kautta.<ref name="unkari" /> Arkkipiispa [[Pál Tomori]]n johtamat unkarilaiset vetäytyivät osmanien tieltä Unkarin tasangolle.<ref name="thw100" /> Unkarilaiset päättivät asettua puolustukseen hieman nykyisen Unkarin etelärajan pohjoispuolella sijaitsevan [[Mohács]]in kylän luona. Paikan puolustaminen merkitsi sitä, että unkarilaiset apujoukot Kroatiasta ja Transsilvaniasta eivät ehtisi paikalle, mutta vetäytyminen merkitsisi Etelä-Unkarin jättämistä vihollisen armoille.<ref name="unkari" /> Unkarilaisen armeijan koosta Mohácsissa on esitetty hieman toisistaan poikkeavia arvioita, mutta tavallisesti niiden suuruudeksi on esitetty 25 000–30 000. Mukana oli kuningas Ludvig ja suuri osa Unkarin ylimystöstä.<ref name="thw100" /> Armeija käsitti eri paronien yksityisarmeijoita ja suuri osa unkarilaisista oli ratsuväkeä. Jalkaväki koostui palkkasotureista.<ref name="unkari" /> Unkarilaisen armeijan leiri perustettiin vetiselle tasangolle hieman Mohácsista etelään. Tasangolla oli leveyttä noin 10 kilometriä ja tasanko päättyi metsäisille kukkuloille.<ref name="thw100" />
| |||