Ero sivun ”Merimakkarat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 2001:14BB:52:8368:26B1:7AB:9B15:5442) ja palautettiin versio 19171352, jonka on tehnyt 91.158.203.67: Lähteetöntä Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon |
||
Rivi 28:
'''Merimakkarat''' (''Holothuroidea'') eli '''merikurkut''' ovat [[makkara]]n muotoisia, [[meri|meressä]] eläviä [[piikkinahkaiset|piikkinahkaisiin]] luettavia selkärangattomia eläimiä. Merimakkaroiden luokkaan kuuluvia lajeja tunnetaan noin 1400. Merimakkaroiden hengityseliminä ovat peräsuoleen liittyvät [[vesikeuhko]]t, kaksi [[viemärisuoli|viemärisuolesta]] ruumiinonteloon ulottuvaa haaraista putkea. Niillä on nahkaa muistuttava, haarakkeeton ruumis, josta puuttuvat muille piikkinahkaisille ominaiset piikit, kalkkilevyt (ossikkelit) ja pedikellaariat. Suuta ympäröivät lonkerot, ja imujalkoja on runsaasti varsinkin vatsapuolella. Lonkeroiden kiinnittymiskohdassa on kalkkia sisältävä rengas, ja näitä renkaita on löytynyt fossiileina. Pienimmät lajit ovat alle sentin mittaisia, suurin laji, ''Synapta maculata'', voi kasvaa yli viisimetriseksi.<ref name="TOL">{{Verkkoviite | Osoite = http://tolweb.org/holothuroidea | Nimeke = Holothuroidea | Tekijä = Kerr, A. M. | Ajankohta = 2000 | Julkaisija = Tree of Life Web Project | Viitattu = 16.8.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Merimakkarat ovat yleensä yksi-, joskus kaksineuvoisia. Toukka, ''auricularia'', ui vapaana. Merimakkarat voivat puolustautua syöksemällä peräaukosta ulos suuren osan sisäelimiään; niiden tilalle kasvavat uudet.<ref name="AA">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.advancedaquarist.com/issues/jan2003/invert.htm | Nimeke = Sea Cucumbers part II | Tekijä = Toonen R. | Ajankohta = 2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Advanced Aquarist| Viitattu = 16.8.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Merimakkarat siilaavat ravintonsa merenpohjan läheltä. Ne syövät lähinnä [[kasviplankton]]ia. Yleisin ravinnonhankintatapa on asettua melko voimakkaan virtauksen kohdalle, levittää pyyntihapsut ja siepata ohi ajelehtivaa syötävää. Toinen tapa on tonkia itse aktiivisesti pohjalietettä.<ref name="AA"/> Merimakkarat ovat monin paikoin ryhtyneet hyödyntämään kalanviljelylaitosten alle kertyvää ravinnepitoista lietettä.{{lähde}}
| |||