Ero sivun ”Sodoman 120 päivää (elokuva)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Crt (keskustelu | muokkaukset) Hieman viilausta. |
Crt (keskustelu | muokkaukset) Hieman siivousta. |
||
Rivi 27:
'''Sodoman 120 päivää''' ({{k-it|Salò o le 120 giornate di Sodoma}}) on [[Pier Paolo Pasolini]]n ohjaama [[Italia|italialainen]] draamaelokuva vuodelta 1975. Se perustuu [[markiisi de Sade]]n [[Sodoman 120 päivää|saman nimiseen romaaniin]], mutta Pasolini siirsi tapahtumat Mussolinin fasistiseen [[Salòn tasavalta]]an. Elokuva kertoo Mussolinin fasistien vangeiksi joutuneista ihmisistä, jotka joutuvat kulkemaan alasti ja ovat jatkuvasti alistettuja ja nöyryytettyjä. Elokuvan kuuluisassa kohtauksessa yksi vangeista pakotetaan syömään ulostetta.
Elokuvan säälimätön kerrontatapa herätti ensi-iltavuonaan suurta kritiikkiä ja se kiellettiinkin kokonaan monissa maissa. Suomessa elokuva kiellettiin hyvien tapojen vastaisuuden ja epäsiveellisyyden perusteella vuonna 1976. [[Valtion elokuvatarkastamo]] antoi elokuvalle esitysoikeuden kahteen erikseen määrättyyn [[Suomen elokuva-arkisto]]
Elokuvan historiassa ''Sodoman 120 päivää'' on osa 1970-luvulla tapahtunutta elokuvan murrosta seksuaalisuuden käsittelyssä. Pehmopornahtavan ''[[Emmanuelle]]n'' (1974) maailmanlaajuinen menestys toi seksin pysyvästi valkokankaille. Pasolinin oman ''[[Elämän trilogia]]n'' (1971–74) elokuvat olivat jo kuvanneet avoimesti seksuaalisuutta elämänmyönteisenä ja iloisena asiana. ''Sodoman 120 päivää'' oli kuitenkin räikeässä ristiriidassa ''Elämän trilogian'' elämänmyönteisyyteen, sillä siinä elämänmyönteisyyden korvasi iloton alistaminen ja nöyryyttäminen.
|