Ero sivun ”Jalavat” versioiden välillä

Suomen luonnossa kasvaa kahta jalavalajia, jotka ovat Etelä-Suomessa kasvavat [[vuorijalava]] (''Ulmus glabra'') ja [[kynäjalava]] (''Ulmus laevis''). Kumpaakin näistä lajeista istutetaan ja käytetään myös puistopuina. Suomen jalavaesiintymät ovat jäänne jääkauden jälkeiseltä lämpimämmältä hemiboreaaliseslta, atlanttiselta kaudelta, jolloin se on voinut olla melko runsaskin Etelä-Suomessa. Tämän takia jalavia kasvaa luonnossa vain muutamissa paikoissa, eikä se kuulu enää Suomen tavallisimpaan metsälajistoon. Varsinkin Länsi-Euroopassa [[hollanninjalavatauti]] (''Ophiostoma ulmi'') on tuhonnut jalavia. Tämän sienen itiöt leviävät puusta puuhun pienten kovakuoriaisten avulla. Nykyään molempia jalavalajeja pidetään Suomessa [[uhanalaisuus|uhanalaisina]], ja ne ovat [[rauhoitettu laji|rauhoitettuja]].<ref>[http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Rauhoitetut_lajit Koko maassa rauhoitetut kasvit] Ympäristökeskus</ref> Kaupunkialueiden metsissä kasvavat jalavat, etenkin nuoret jalavayksilöt, lienevät kuitenkin todennäköisemmin puistopuina käytettyjen jalavien luontoon karanneita jälkeläisiä kuin luonnonvaraisista jalavaesiintymistä peräisin olevia jalavia.

 

 

Harvinaisempi kynäjalava kasvaa Suomessa vain [[Vanajavesi|Vanajaveden]] seudulla muutamissa paikoissa, Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Pieniä esiintymiä on myös Etelä-Suomen [[hemiboreaalinen vyöhyke|hemiboreaalisella vyöhykkeellä]], joka onkin kaikkein parasta aluetta Suomessa jalojen lehtipuiden kasvulle. Esiintymiä on etelässä esimerkiksi [[Lohjanjärvi|Lohjanjärven]] alueella.