Ero sivun ”Herman Lavonius” versioiden välillä

Herman Lavoniuksen vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos [[Wilhelm Lavonius]] ja Maria Franziska Westzynthius ja puolisot 1909–1938 Toini Maria Tandefelt ja vuodesta 1942 Eva Elvira Salovaara.<ref name="kkoli"/> Herman Lavoniuksen veljiä olivat vuorineuvos [[Magnus Lavonius|Magnus Karl Lavonius]], toimitusjohtaja [[W. A. Lavonius|Wilhelm Alexander Lavonius]] ja vuorineuvos [[Robert Lavonius|Robert Johannes Lavonius]].<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, s. 391.</ref> Herman Lavonius tuli ylioppilaaksi 1901 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1910, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1912. Lavonius työskenteli ensin useissa eri sairaaloissa ja oli sitten Helsingin yleisen sairaalan kirurgian osaston apulaislääkäri 1912–1915. Vt. lääkintöneuvoksena hän toimi 1915–1918. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] Lavonius oli [[Valkoinen armeija (Suomi)|valkoisen armeijan]] ylilääkärin apulainen, kenttäsairaalan lääkäri, sotilassairaalan ylilääkäri [[Punkaharju]]lla ja [[Suomenlinnan vankileiri]]n lääkäri. Sodan jälkeen hän oli [[sosiaalihallitus|sosiaalihallituksen]] lääkäri 1919–1920, lääkintöneuvos 1920–1949 ja lääkintöhallituksen vt. pääjohtaja 1937–1939. Valtion tapaturmalautakunnan lääkärinä hän toimi 1918–1934, [[Kansa-yhtymä|vakuutusyhtiö Kansan]] apulaislääkärinä vuodesta 1925 ja Teollisuuden harjoittajien tapaturmavakuutusyhtiön johtokunnan lääkärijäsenenä 1935–1947. Hänellä oli myös useita luottamustoimia, kuten vakuutuslääkäriyhdistyksen puheenjohtajuus 1943–1954. Lavonius toimitti Suomen lääkintöasetukset 1917–1942 ja julkaisi alaltaan selvityksiä, tutkimuksia ja muita julkaisuja.<ref name="kkoli">[https://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_L Kuka kukin oli] (Viitattu 27.9.2020)</ref><ref name="kko54">[http://runeberg.org/kuka/1954/0457.html Kuka kukin on 1954, s. 457] (Viitattu 27.9.2020)</ref><ref>50-vuotias. Lääkintöneuvos tri. H. Lavonius. ''Helsingin Sanomat'', 30.9.1932, s. 6.</ref>