|
* 4 kpl järeitä [[305/52 O]] -rannikkotykkejä. (Örössä)
Valmistaja: Obuhovin terästehdas Venäjä. Suurin ampumaetäisyys 36 km. 1930-luvun alussa tykkien suuntaus- ja latauskoneistot sähköistettiin ja betoniasemia parannettiin. Kaksi tykkiä siirrettiin 1930-luvulla [[Viipurinlahti|Viipurinlahdelle]] Ristiniemeen.<ref name="kehityksen aika"/>
* 6 kpl järeitä [[234/50 Be]] -rannikkotykkejä. (Russarössä)
Valmistaja: Bethlehem Steel Co. Yhdysvallat. Tykit oli alun perin tilannut Chilen hallitus, mutta se ei lunastanut niitä. Venäjä osti ne ja sijoitti uuteen merilinnoitukseensa. Lähtiessään pois 1918 Venäjän keisarikunnan sotilaat veivät mennessään tykkien sulkulaitteet, mutta uudet sulkulaitteet saatiin ostettua Bethlehem Steel Co:lta Yhdysvalloista.<ref name="pietari suuri"/> Tykkeihin1935 asennettiin 1935 alkaen sähkösuuntaus ja niitätehtiin muutenkin parannettiinparannuksia, joten niiden kantama parani . alkuperäisestä 18 km:stä yli 25 km:iin<ref name="kehityksen aika "/>, kuten Russarön taistelussa nähtiin<ref name="talvisota"/>. [[Moskovan rauha]]n ajaksi tykit evakuoitiin pois ja jatkosodan sytyttyä niistä kolme asennettiin takaisin. Loput kolme asennettiin 1945. Kaikki kuusi tykkiä olivat Russarössä vuoteen 1983, jolloin niistä neljä romutettiin ja kaksi tykkiä, varaputki ja varakehto museoitiin Russarön saarelle alkuperäisiin paikkoihinsa. ▼
▲Valmistaja: Bethlehem Steel Co. Yhdysvallat. Tykit oli alun perin tilannut Chilen hallitus, mutta se ei lunastanut niitä. Venäjä osti ne ja sijoitti uuteen merilinnoitukseensa. Lähtiessään pois 1918 Venäjän keisarikunnan sotilaat veivät mennessään tykkien sulkulaitteet, mutta uudet sulkulaitteet saatiin ostettua Bethlehem Steel Co:lta Yhdysvalloista.<ref name="pietari suuri"/> Tykkeihin asennettiin 1935 alkaen sähkösuuntaus ja niitä muutenkin parannettiin, joten niiden kantama parani alkuperäisestä 18 km:stä yli 25 km:iin<ref name="kehityksen aika"/>, kuten Russarön taistelussa nähtiin<ref name="talvisota"/>. [[Moskovan rauha]]n ajaksi tykit evakuoitiin pois ja jatkosodan sytyttyä niistä kolme asennettiin takaisin. Loput kolme asennettiin 1945. Kaikki kuusi tykkiä olivat Russarössä vuoteen 1983, jolloin niistä neljä romutettiin ja kaksi tykkiä, varaputki ja varakehto museoitiin Russarön saarelle alkuperäisiin paikkoihinsa.
[[File:152 45 C Kuivasaari close up.JPG|thumb|152/45 C Kuivasaareen museoituna. Huomaa joustolaitteet putken alla.]]
* 16 kpl raskaita [[152/45 C]] -rannikkotykkejä.
Suomessa [[Tampella]]n tehtailla tehtiin niihin uudet putket 1950-luvulla, jolloin pituuskaliiperiksi tuli 50, [[152/50 T]]. Näitä tykkejä oli puolustusvoimilla satakunta kappaletta ja niistä tuli rannikkotykistön pääase järeiden tykkien käytyä vanhanaikaisiksi. Niitä käytettiin 1990-luvulle.
Ranskalaisen Gustave Canet:n (1846–1913) suunnittelema raskas tykki, joita on valmistettu sekä [[Ranska|Ranskassa]], että lisenssillä Venäjän eri konepajoilla. Suomessa [[Tampella]]n tehtailla tehtiin niihin uudet putket 1950-luvulla, jolloin pituuskaliiperiksi tuli 50, [[152/50 T]]. Kun 1930-luvulta alkaen tykkejä parannettiin kääntämällä jousipalautin ja nestehidastin putken päälle saatiin ampumaetäisyys parannettua 20 km:iin. Latausjärjestelmää parannettiin siten, että tykkiä ei tarvinnut ladatessa kääntää latauskorolle ja tulinopeus saatiin suuremmaksi.<ref name="kehityksen aika"/> Näitä tykkejä oli puolustusvoimilla satakunta kappaletta ja niistä tuli rannikkotykistön pääase järeiden tykkien käytyä vanhanaikaisiksi. Niitä käytettiin 1990-luvulle.
* 2 kpl 152 mm:n merihaupitsia.
Talvisodan jälkeen Hanko piti tyhjentää. Myös aseistus evakuoitiin Russarön ja Hästö-Busön linnakkeilta. Ainoa rauhanehtojen tinkimisen tulos oli evakuointiajan jatkaminen kolmesta päivästä kymmeneen päivään. Russarön Bethlehemien evakuointiin ei aluksi uskonut kukaan, mutta kokoamalla kaikki mahdolliset resurssit ne lopulta saatiin vietyä Turkuun. Suoritus on mittava kun tiedetään, että pelkkä tykin putki painaa 30 tonnia, pakkasta oli 25 astetta, meressä oli jään paksuus yli metri ja Russarön laituri oli pommitettu hajalle.<ref>Silvast 1998 s. 70-77</ref>
Kun Hangon vuokra-alueen uusia rajoja alettiin valvoa uudessa organisaatiossa pääaseiden, järeiden ja raskaiden patterienpattereiden yhteismäärä oli kuusi ja kevyiden pattereiden yhdeksän.<ref name="uusi raja"/>
Kun jatkosota alkoi ja Hanko miehitettiin 4. joulukuuta 1941 myös Russarön 9-tuumaiset asennettiin paikoilleen. Ensimmäiset kolme saapuivat Russarön laituriin höyrylaiva ''Tervsundilla'' jouluaattona 1941. Elokuussa 1942 ne olivat ampumakunnossa. Loput kolme tykkiä asennettiin paikoilleen sodan päätyttyä 1945.<ref name="rauhan kannalle"/>
[[File:TM-3-12 railway gun in Hanko, Finland (SA-kuva 137883).jpg|thumb|305 mm:n rautatietykki Täktomissa]]
Valmistaja: Obuhovin terästehdas Venäjä. Tykki on periaatteessa sama kuin rannikkotykki, mutta rautatielavetille asennettuna. Ampumiseen sille piti olla betoninen tykkiratapiha, jolle tykki nostettiin hydraulisesti rautatielavetilta. Neuvostoliiton vedettyä joukkonsa pois Hangon vuokra-alueelta siltä jäi Täktomiin rakentamalleen tykistöradalle kolme järeää rautatietykkiä, jotka se oli rautateitse sinne tuonut Moskovan rauhan aikana. Tykit olivat pahoin rikottuja, mutta ne saatiin sodan kuluessa korjatuksi. Ensimmäiset koelaukaukset niillä ammuttiin helmikuussa 1943 ja viimeinenkin tykki saatiin kuntoon heinäkuussa 1943. Näissä koeammunnoissa ammuttiin Suomen tykistön pituusennätys 51 km korotuksella 50 astetta. Ennätys on edelleen voimassa. Sodan jälkeen tykit luovutettiin Neuvostoliitolle.<ref>Silvast 1998 s. 111-114</ref>
* [[P-15 Termit|MtO-66]]-meritorjuntaohjuspatteri.
[[File:Romanian 4K51 Rubezh missile launch.jpg|thumb|Myös muualla maailmassa tehtiin samalla ohjuksella maalta ampuvia pattereita. Tässä romanialainen patteri ampuu. Länsimaissa ohjus tunnettiin myös nimellä SS-N-2 Styx.]]
[[File:Guidance radar antenna of P-15 A362.jpg|thumb|MtO-66 ohjuksen hakupää oli aikanaan kehittynyt ja tarkka monopulssitutka.]]
Itse patteri valmistettiin Suomessa ja ohjus oli valmistettu Neuvostoliitossa. Kantama oli noin 45 km. Paino 2 tonnia, josta räjähdysainetta 500 kg. Polttoaine kerosiini ja lähtöraketilla ruuti. Nopeus 0,9 mach. Itsenäinen [[tutka|tutkahakupää]]. Järeiden tykkien käytyä vanhanaikaisiksi ja toisaalta [[Pariisin rauhansopimus|Pariisin rauhansopimuksen]] tulkinnan muututtua ja mahdollistettua ohjusaseistuksen käyttämisen, hankittiin Neuvostoliitosta ohjusveneitä ja niiden ohjuksia. Hangon rannikkopatteristo alkoi rakentaa maalta ampuvia ohjuslavetteja näiden ohjusten ampumista varten. Kehitystyö tehtiin Hästö-Busön linnakkeella sitä varten aidatulla salaisella alueella. Koko asiaan osallistuva henkilöstö oli palkattua, ei varusmiehiä, eivätkä he saaneet puhua asiasta kenellekään. Siksi heitä kutsuttiin "mustapartaisiksi miehiksi" pakinoitsija [[Olli (pakinoitsija)|Ollin]] vastaavan vaiteliaan pakinahahmon mukaan. Ensimmäinen ohjus ammuttiin 1968 Russarön edustalla olevaan maaliin. Ohjus osui ja maali tuhoutui, mutta niin tuhoutui myös lavettikin. Useita erilaisia lavettimalleja kokeiltiin ja lopulta toimiva ratkaisu löydettiin. Se oli kumipyöräinen hinattava malli. Niitä oli patterilla kaksi ja ne olivat käytössä vuoteen 1991 asti jolloin oli niiden viimeinen sotaharjoitus. Ohjukset museoitiin 1995. Yksi lavettikokeilu, [[Comet (panssarivaunu)|Comet]]-panssarivaunun päälle rakennettu, on myös museoitu Kuivasaareen.<ref name="mto">Silvast 1998 s. 158-161</ref><ref name= "niska">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/2007_2.pdf | Nimeke = RANNIKON PUOLUSTAJA| Tekijä = Eversti Juhani A. Niska| Tiedostomuoto = pdf| Selite = RANNIKKOTYKISTÖN TULENKÄYTÖN JÄRJESTELMIEN KEHITYS JA VALMIUSTASO 1970 JA 1980 LUVUILLA| Julkaisu = Rannikonpuolustaja 2/07 s.28-38| Ajankohta = 2007| Julkaisupaikka = Priimus Paino Oy, Loimaa| Julkaisija = Rannikkotykistön Upseeriyhdistys ry| Viitattu = 14.1.2017}}</ref>
* [[RBS15|MtO-85]]-meritorjuntaohjuspatteri.
Valmistaja: ruotsalainen Saab Bofors Dynamics. Kantama n. 100 km. Paino 800 kg, josta räjähdysainetta 200 kg. Itsenäinen GPS ja tutkahakupää. Maastokuorma-auton päälle rakennetut lähtöalustat. Ohjuskalustoa alettiin uusia ja modernisoida 1980-luvun lopulla ja patteri otettiin käyttöön 1991.<ref name="mto"/><ref name= "niska"/>
* 12 kpl [[100 56 TK|100 TK]] -tornikanuunoita.
Valmistaja: venäläinen Bolshevik (entinen Obuhov). Kevyiden, vanhenevien tykkien korvaajaksi ja suojaamaan linnakkeita, pidettäviä alueita ja väyliä suunniteltiin kallioon louhittava kantalinnoite, johon sijoitettiin varsin vähän muunnettu T-55 panssarivaunun torni ja sen 100 mm:n kanuuna. Patteriston, ja Suomen ensimmäinen nelitykkinen patteri valmistui 1970-luvun alussa Tulliniemen kärkeen. Seuraavat, myös nelitykkiset patterit rakennettiin Russarön majakan ympäristöön ja Hästö-Busöön, jonne patteri valmistui 1980-luvun lopulla. Asetta kehitettiin jatkuvasti ja se mm. varustettiin laserperiskoopilla ja lämpökameralla. Tämä ase oli tykkimiesten keskuudessa erityisen pidetty.<ref name= "niska"/>
* 4 kpl raskaita [[130 TK]] -tornikanuunoita.
Valmistaja: Tampella Suomi. Nimestään huolimatta tykki ei ole panssarivaunun torni vaan sen näköinen ja kokonaan uudenlainen, moderni, panssaroitu 130 mm:n tykki, joka on asennettuna kantalinnoitteeseen kahteen kerrokseen. Neljätykkinen patteri asennettiin Russaröön 1980-luvulla. Kaksi sai kokonaan uuden, kallioon louhitun aseman ja kaksi asennettiin entisiin Betlehem-tykkien asemiin. Tykit ovat olleet alusta asti varustettu laserperiskoopilla ja lämpökameralla. Ohjuspatteri ja nämä uudet 130-TK:t, 100-TK:t ja Hästö-Busön 152 mm:n Tampellat olivat patteriston pääaseet sen viimeisinä vuosina.<ref name="kehitys">Silvast 1998 s. 149-162</ref><ref name= "niska"/> Raskas tornikanuunapatteri on edelleen moderni ja käyttökelpoinen. Siksi se on palveluskäytössä. Merivoimien [[Suomenlinnan rannikkorykmentti]] käy säännöllisesti harjoittelemassa Russarössä, eikä sillä ole näköpiirissä tarvetta luopua linnakkeesta.<ref name= "sveaborgs"/>
== Valvonta, mittaus ja laskenta ==
| 