Ero sivun ”Kuluttajansuojalaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
muokkasin tekstiä paremmaksi |
paljn parempi |
||
Rivi 1:
Suomen '''kuluttajansuojalain''' ({{Säädösnumero|fi|38|1978|viitattu=9.4.2017}}, {{Säädösnumero|fi|38|1978|kieli=sv|nimi1=K|nimi2=onsumentskyddslag|viitattu=10.4.2017}}) soveltamisalana on kulutushyödykkeiden tarjonta, myynti ja muu markkinointi elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Sen toteutumista valvoo [[kuluttaja-asiamies]]. Laki kuuluu oikeudenalojen systematiikassa [[kauppaoikeus|kauppaoikeuden]] piiriin tai [[velvoiteoikeus|velvoiteoikeuden]] piiriin. Kollektiivista kuluttajasuojaa käsittelevät osat on yleensä luettu kauppaoikeuden piiriin, kun taas [[velvoiteoikeus|velvoiteoikeuteen]] on katsottu kuuluvan kuluttajakauppaa käsittelevät
Lain mukaan ensinnäkään markkinoinnissa ei saa käyttää [[hyvä tapa|hyvän tavan]] vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä, kuten harhaanjohtavaa mainontaa tai antaa virheellistä informaatiota tuotteen ominaisuuksista. Myyjä ei myöskään saa toimittaa tuotetta kuluttajalle markkinoinnin yhteydessä, ellei tuotetta ole nimenomaisesti tilattu. Toisaalta muihin kilpaileviin yrityksiin kohdistuva vertaileva maininta on sallittua, kunhan vertailtavat tiedot eivät ole harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia.
== Sopimusehtojen sääntely (
Yleisesti sopimukset ovat sitovia. [[Sopimusoikeus|Sopimusoikeudessa]] on kuitenkin hyväksytty ns. sosiaalisen siviilioikeuden käsite. Kuluttajaa pidetään heikompana sopimuksen osapuolena kuin elinkeinonharjoittajaa, joten kuluttajan asemaa on lainsäädännön keinoin vahvistettu. Esimerkiksi EU:n lainsäädännössä on säädetty Suomea sitovasti kohtuuttomien ehtojen kiellosta, jotka on sisällytetty kuluttajansuojalakiin:
| |||