Ero sivun ”Konstantin Päts” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Crt (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 143.51.113.69 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Crt tekemään versioon. |
→Vallankaappaus ja ura yksinvaltiaana: Selvennä Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 59:
Suomen ja Viron ulkopoliittisesta eroavaisuudesta huolimatta maat pyrkivät [[1930-luku|1930-luvulla]] yhteistyöhön [[Suomenlahti|Suomenlahden]] sulkemiseksi tarvittaessa rannikkotykistön koordinoidulla tulituella. Ulkopoliittisesti Viro ylläpiti Liettuan, Latvian, Suomen ja Puolan kanssa reunavaltiopolitiikkaa, mistä Suomi luopui hyvin nopeasti ulkoasiainministeri [[Rudolf Holsti]]n jälkeen liittyen pohjoismaiseen suuntaukseen.
Viron perustuslakia säätävän kokouksen [[16. kesäkuuta]] hyväksymä ja [[2. heinäkuuta]] [[1920]] voimaanastunut perustuslaki oli vahvasti [[parlamentarismi|parlamentaarinen]]. Riigivanemalta puuttui presidentin toimeenpanovalta ja asema oli lähinnä eduskunnan palvelija. Virossa pidettiin elokuun 1932 ja lokakuun 1933 välisenä aikana kolme kansanäänestystä. Kaikki ehdotukset ajoivat vahvaa toimeenpanovaltaa, ja ne erosivat toisistaan vain hieman. Kahta ensimmäistä ehdotti eduskunta ja kolmatta äärioikeistolaiset [[vapsit]]. Vapsien ehdotus sai lähes 73 % kannatuksen. Hyväksytyssä ehdotuksessa oli uudella valtionpäämiehellä oikeus antaa itsenäisesti lakeja asetuksia{{selvennä|Lakeja vai asetuksia?}} ”valtion pakottavissa hätätilanteissa”. Käytännössä valtionpäämies siis saattoi hallita maata myös ilman eduskuntaa.<ref> Turtola, ss. 123–124 </ref>
Uusi perustuslaki tuli voimaan 24. tammikuuta 1934. Samaan aikaan Päts toimi riigivanemana. Seuraavaksi oli edessä presidentin- ja eduskuntavaalit. Vapsit saavuttivat vaalivoiton kunnallisvaaleissa. Osassa suurista kaupungeista he saivat yli puolet annetuista äänistä. Presidenttiehdokkaiden asettamisen yhteydessä vapsien ehdokas Andres Larka otti pitkän etumatkan muihin ehdokkaisiin, [[Johan Laidoner]]iin, Pätsiin ja August Reihin.<ref>Turtola, s. 124</ref>
| |||