Ero sivun ”Totuus kiihottaa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
käsittämätöntä mututuubaa oleva lauseen osa pois ja selvennyspyyntö |
Nyt on tämäkin lopulta luettu ja sisältö selvitetty viittein, sitaatein ja kappalejaoin; lisäyksenä kirjan tietolaatikko. |
||
Rivi 1:
{{Kirja
| nimi-suomi = Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä
| nimi-alkukielinen =
| kuva =
| kuvateksti =
| kirjailija = [[Jukka Hankamäki]]
| kuvittaja-alkuperäinen =
| kansitaiteilija-alkuperäinen =
| kieli =
| genre = [[viestinnän tutkimus]], [[politiikan tutkimus]], [[yhteiskuntafilosofia]]
| kustantaja-alkuperäinen = [[Suomen Perusta]]
| julkaistu-alkuperäinen = 2020
| ulkoasu-alkuperäinen = nidottu
| sivumäärä-alkuperäinen = 420
| isbn-alkuperäinen = (painettu) 978-952-7145-50-0, PDF 978-952-7145-49-4
| sarja =
| edeltävä =
| seuraava =
}}
'''Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä''' on suomalaisen filosofin [[Jukka Hankamäki|Jukka Hankamäen]] teos vuodelta 2020. Sen julkaisi [[Suomen Perusta]]. Kirjassa on 420 sivua ja 821 lähdeviitettä. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan: I ”Tilanne ja teoria”, II ”Todistelu ja tulkinta” sekä III ”Merkitys medialle, tieteelle ja informaatioteorialle”.
==Teoreettiset lähtökohdat==
===Medioitumisteoria===
Hankamäki väittää ruotsalaiselta viestinnän professorilta Jesper Strömbäckiltä peräisin olevaan [[medioituminen|medioitumisteoriaan]] tukeutuen, että poliitikkojen riippuvuus median suosiosta on siirtänyt poliittista valtaa toimittajille.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 123).</ref> Sama ilmiö toistuu teoksen mukaan tiedepolitiikassa: toimittajat ”orkestroivat” mediajulkisuutta puhuttamalla myös tieteilijöitä valikoidusti, mistä syntyy puolueellista agendajournalismia. Vaikutusyhteys on ollut kaksisuuntainen, kun myös tieteilijät ovat alkaneet myötäillä valtavirtamedian näkemyksiä, jolloin tuloksena on syntynyt tarkoitushakuista tutkimusta.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 129, 370 jss.).</ref>
Julkisuudessa kohuttua ”[[Punavihreä kupla|punavihreää kuplaa]]”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 72 jss.).</ref> ja ”tieteen vihervasemmistolaista kallistumaa”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 386).</ref> selitetään teoksessa perimmältään [[valta|vallan]] käytön oireeksi samoin kuin viestinnän jakautumista valtamediaan ja vaihtoehtoiseen mediaan:
<blockquote>”Valtamedian alettua hurskaasti ja puhtain purjein esiintyä sananvapauden marttyyrina sankaritoimittajat unohtivat aktiivisesti, että valehtelu, totuuden peittely ja ’muunneltu totuus’ ovat vallassa olemisen ja pysymisen perinteisiä instrumentteja. Ei ole valtamediaa ilman valehtelua, sillä valhe, suodattaminen ja sensuuri ovat <i>per definitionem</i> vallan käytön ominaisuuksia. Näin ollen valtamedia itse on automaattisesti valhemedia silloin, kun se identifioituu poliittisen valtavirran asianajajaksi.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 393 jss.)</ref></blockquote>
Sosiaalisen median vapauttavasta vaikutuksesta puolestaan johtuu, että ”väite valtamediasta ’totuusmediana’ ja vaihtoehtomediasta ’valhemediana’ on nähtävä roolien vaihtumisen vuoksi <i>vice versa</i>”.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 395 jss.)</ref>
Hankamäki pitää [[Valtamedia|valtavirtamedian]] ja [[vaihtoehtoinen kansalaisjournalismi|vaihtoehtoisen kansalaisjournalismin]] välistä kilpailua merkkinä yhteiskuntarakenteeseen syntyneestä halkeamasta, jonka aiheuttajaksi hän osoittaa [[Maahanmuutto|maahanmuuton]] tuottaman eripuran ja EU-jäsenyydestä johtuvan keskittämispolitiikan.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 28).</ref> Ne ovat teoksen mukaan johtaneet [[identiteettipolitiikka|identiteettipoliittiseen]] konfliktiin, jossa eturyhmien välistä kilpailua käytetään yleisvasemmistolaisten tarkoitusperien ajamiseen valtamediassa.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 266–279).</ref>
===Totuuden kyseenalaistuminen===
Valittelua [[Totuudenjälkeinen politiikka|totuuden jälkeiseen politiikkaan]] liittyvästä [[kulttuurirelativismi]]sta pidetään teoksessa ristiriitaisena, sillä totuuden mukaista viestintää ovat vaatineet etupäässä totuuden tulkinnanvaraisuuden puolustajat:
<blockquote>”Pragmatismin ja sosiaalisen konstruktionismin synnyttämän relativismin valossa puhe tiedosta, totuudesta ja sen mukaisesta faktajournalismista joutuu helposti kyseenalaiseksi, ja traagista onkin, että ’totuuden mukaista viestintää’ ovat vaatineet nimenomaan pragmatismiin ja sosiaaliseen konstruktionismiin vedonneet jälkimodernistit itse. Kaikkien helpotukseksi tässä tutkimuksessa – niin kuin filosofiassani yleisestikään – en kannata näkemystä totuuden subjektiivisuudesta ja relatiivisuudesta niissä äärimuodoissa, jotka ovat saaneet olevaisen katoamaan.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 30–31).</ref></blockquote>
Tietoteoreettisesti arvioiden ”kaikissa viimeksi mainituissa merkitysten välitettävyyttä koskevissa postulaateissa ongelmana säilyy joka tapauksessa se, mitä vasten totuusarvoa verrataan. Tarkastelujen ankkuri voi edelleenkin kiinnittyä aineelliseen objektiiviseen todellisuuteen tai subjektiivisiin henkilökohtaisiin kokemuksiin.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 31).</ref> Teoksen mukaan journalistit ja mediatutkijat ovat liikkuneet itselleen tuntemattomilla alueilla, sillä ”tiedottaminen ja tiedonvälityksen piiriin kuuluva journalismi liittyvät tietämiseen ja sen erääseen osatekijään, eli totuuteen. Tieto- ja totuusteoriat sekä todellisuuden olemusta koskevat ongelmat puolestaan ovat filosofian ydinaluetta.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 59–60).</ref>
Myös totuuksien henkilökohtaisuuden korostuminen nähdään ongelmana, sillä teoksen mukaan valtavirtamedia on alkanut rakentaa [[järjestelmäpolitiikka]]a persoonallisella toimintatasolla koettujen konfliktien pohjalle, vaikka järjestelmäpolitiikan asioista, kuten maahanmuuton oikeutuksesta, pitäisi päättää poliittisella tasolla, esimerkiksi äänestyksillä.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 206).</ref>
===Todellisuuskäsitysten jakautuminen ja oikeusperustuksen kriisiytyminen===
Teoksen mukaan journalistiikan jakautumista valtavirran perinnemediaan ja vaihtoehtoiseen uusmediaan edeltää diskursiivinen jako ”idealistiseen, emotionaaliseen ja affektiiviseen lähestymistapaan, jota edustaa vihervasemmistolais-feministinen sekä oikeistoliberaali ajatusklusteri, sekä toisaalta realistiseen, rationaaliseen ja reflektiiviseen keskusteluun, jota edustaa kansallista etua tavoitteleva argumentaatio.” Tämän jaon taustalla puolestaan vallitsee ”kansanryhmien välille syntynyt poliittinen jakautuminen yhtäältä punavihreään ja oikeistoliberaaliin sekä toisaalta kansallismielis-konservatiiviseen tulkintaan yhteiskunnasta ja hyvän yhteiskunnan saavuttamisen sekä ylläpitämisen menetelmistä.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 28).</ref>
Valtavirran mediajulkisuudessa on Hankamäen mukaan painotettu ihanteellista, tunteellista ja intohimoista lähestymistapaa:
<blockquote>”Niin sanotussa kertomustaloudessa tämä näkyy selvästi. Kun median narraatiot koostuvat tunteisiin vetoavista kertomuksista, esimerkiksi pakolaisten kujanjuoksuista, on siirrytty järjestelmäpolitiikasta subjektiivisten vaikutelmien ja kertomusten tasolle. Faktoilla ei voi tällöin olla merkitystä, sillä kertomuksilla on harvoin todistusarvoa, niin kuin näkyy Irakista elossa löydetyn mutta kuolleeksi väitetyn palautetun tapauksessa. Ja tämänkin kertomuksen laatimisessa oli osallisena valtiollinen Yleisradio.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/totuus-kiihottaa-tiedote.html | Nimeke = Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani?| Ajankohta =8.6.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi| Viitattu = 4.9.2020 }}</ref></blockquote>
Hankamäki viittaa teoksessaan [[Frankfurtin koulukunta|Frankfurtin koulukunnan]] edustajan [[Jürgen Habermas]]in näkemykseen, että julkisuuden ongelmat kielivät järjestelmäpolitiikan oikeutusperustuksen rapautumisesta.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 47–60 jss.).</ref> Hän väittää nykyvasemmiston olevan kaukana aiemmin edustamastaan realismista ja vetoaa psykoanalyytikon ja sosialistin [[Erich Fromm]]n käsitykseen, että kantaväestöjen kärsivällisyyttä on epäviisasta koetella katteettomilla vapauden julistuksilla.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 22–23 jss.).</ref> Hankamäen mukaan ”’suvaitseva yhteiskunta’ ei ole vapaa, vaan siitä tulee vaatimuksista ja rajoituksista täyttyvä yhteiskunta, jossa monikulttuurisuus johtaa [[konformismi]]in, särmien pyöristelyyn ja monokulttuuriin.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 371).</ref>
Teoksen mukaan toimittajat ovat etääntyneet arkitodellisuudesta, ja kansalaisten mielipiteet ovat päässeet paremmin esiin sosiaalisessa mediassa, jota koskeva sensuroiminen antaa tosin vääristyneen kuvan siitä, mitä todellisuudessa ajatellaan.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 28 jss.)</ref> Hankamäki katsoo, että yhteiskunnallista totuutta ei voida tavoitella tilanteissa, joita varjostaa rangaistusten uhka, ja hän puolustaa sananvapautta julkisen vallan rajoitustoimilta ja median itsesensuurilta.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 393 jss.)</ref>
Tutkimus koostuu lähinnä vuosien 2005–2020 välillä valtavirtamediassa ilmestyneen juttuaineksen [[diskurssianalyysi]]stä.
==Aineisto ja todistelu==
===Uutistoiminnan arvostelu===
Kirjan ”Todistelu ja tulkinta” -osassa analysoidaan muiden muassa niin sanottuun Alpakka-tapaukseen ja [[Turun isku 2017|Turun terrori-iskuun]] liittyvää uutisointia sekä nähdään syrjäytymisretoriikka kantaväestöön kohdistuvana syyllistämisenä.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 104–106 jss.)</ref> Aineistona tutkimuksessa ovat myös translainsäädännön uudistamista, [[Suostumus2018-aloite]]tta, [[Me Too -kampanja]]a ja [[Koululakko ilmaston puolesta|koululaisten ilmastolakkoilua]] koskeva lehtikirjoittelu.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 235 jss.)</ref>
Erityisen painokkaasti Hankamäki kritisoi [[Sanoma]]n medioiden ja [[Yleisradio]]n roolin muuttumista niiden harjoitettua esimerkiksi [[Donald Trump|Donald Trumpin]] ja [[Brexit|brexitin]] vastaista asennemuokkausta sekä julkaistessa toisenlaisten näkemysten peittämiseen tähtääviä ”vastauutisia”.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 138, 262, 330, 345, 353).</ref>.
<blockquote>”Myöskään Hesarin mainos lehdestä ’Suomen rakentajana’ ei ole linjassa toimituspolitiikan nykyasennoitumisen kanssa. Nykyisin lehti näyttää mieltävän itsensä dekonstruktiivisesti kansallisvaltiomme purkajaksi ja hajottajaksi, minkä osoitan tutkimuksessani. Samoin esitän (ehkä jonkun mielestä purevaa) mutta tarkoin dokumentoitua kritiikkiä myös Yleisradion vihervasemmistolaisesta kallistumasta ja ehdotan asian asettamista uuteen parlamentaariseen tarkasteluun. Ylen ongelma ei ole koskaan ollut ulkoinen vaikuttaminen vaan sisäinen politisoituminen.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/totuus-kiihottaa-tiedote.html | Nimeke = Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani?| Ajankohta =8.6.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi| Viitattu = 4.9.2020 }}</ref></blockquote>
Hankamäki katsoo toimittajien roolin muuttuneen tiedon välittäjistä valmiiden tulkintojen esittäjiksi: ”Faktajournalismi ja -uutisointi on entistä useammin korvattu toimittajien tai kolumnistien mielipiteiden esittämisellä ja työntämällä tosiasiat ’kainalojuttuihin’ tai ’faktanurkkiin’.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 29)</ref>
Perinteisen valtamedian tilaajakato ja talousahdinko eivät Hankamäen mukaan johdu vain digitalisoitumisesta tai sosiaalisen median esiinnoususta, sillä ”valtamedia olisi voinut laajojen resurssiensa avulla kaapata median digitalisoitumiseen liittyvät markkinat helposti haltuunsa ilman, että vaihtoehtomedialle jäi lainkaan tilaa.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 128)</ref> Sen sijaan ”kaikkialla, mistä ihmiset kaikkoavat – kuten kanavilta, kirkoista tai lehdistä – on viestinnän sisältöön liittyvä ongelma”,<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 98)</ref> ja ”vaihtoehtomediat taas ovat olemassa vain, koska suomalainen valtamedia ei toimi kuten median pitäisi normaalisti toimia.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 128)</ref>
Tutkimuksessa arvostellaan [[Päätoimittajien yhdistys|Päätoimittajien yhdistyksen]] kannanottoja, joiden mukaan ”uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta” ja joissa on vaadittu yhdenvertaisuudesta poikkeavia takeita toimittajien sanankäytölle.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 289).</ref> Samassa luvussa kritisoidaan [[Julkisen sanan neuvosto|Julkisen sanan neuvostoa]], joka ”ilmoittaa olevansa itsesäätelyelin, mutta todellisuudessa kyseessä on median itsesuojeluelin, joka ei arvostele mediaa vaan niitä ihmisiä, jotka arvostelevat mediaa.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 290).</ref>
===Populismi ja sananvapauden puolustaminen===
[[Populismi]]n Hankamäki määrittelee (1) viestinnäksi, jossa mikä tahansa argumentti kelpuutetaan, kunhan se tuo kannatusta. Toinen (2) tunnusmerkki on, että poliittiset ehdokkaat ovat poppareita, joiden julkisuus on epäpoliittista ja vailla ohjelmallista sisältöä. Kolmas (3) tunnuspiirre on auktoriteettikeskeinen johtajuus, neljäs (4) elitismin vastaisuus ja viides (5) suorapuheisuus. Hankamäki toteaa kolmen ensin mainitun toteutuvan heikosti [[Perussuomalaiset|Perussuomalaisessa]] puolueessa ja väittää puolueella olevan vankkoja perusnäkemyksiä, joista ei tingitä pelkän kannatuksen tavoittelun vuoksi. Kahta viimeksi mainittua populismin piirrettä hän pitää [[demokratia]]n tunnusmerkkeinä.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 193–194).</ref>
Hankamäen mukaan keskustelua käydään väärästä asiasta silloin kun pohditaan, miksi joku henkilö tai taho pitäisi vaientaa. Hän pitää ongelmana, että ylipäänsä käydään keskustelua kansalaisten hiljentämisestä ja millä oikeudella. Oikeustieteilijä [[Aulis Aarnio]]n teoksessaan <i>Oikeutta etsimässä</i> käyttämiä käsitteitä soveltaen Hankamäki kirjoittaa ”moraalin messiaista”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 169).</ref> ja ”perusoikeusfundamentalisteista”:
<blockquote>”Koska katson, että kyse on pitkälti koko järjestelmäpolitiikan legitimaatiokriisistä, ulotan tarkasteluni myös siihen rooliin, joka oikeustieteilijöillä on ollut, kun perimältään poliittiset kysymykset on haluttu ratkoa lakituvissa ihmisoikeusretoriikkaan ja perusoikeusfundamentalismiin tukeutuen. [...] Tuloksena jälkikäteissensuurista on hiljaisuuden spiraali, jossa tuomiot kiertyvät perustuslainvastaiseksi ennakkosensuuriksi, kun kansalaiset pelästyvät ja alistuvat sensuroimaan itseään, ja lainsäätäjä ’vain kirjaa’ uudeksi normaaliksi vakiintuvaa käytäntöä. Sitä jokaisen ammattitaitoisen filosofin pitäisi työkseen vastustaa.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/totuus-kiihottaa-tiedote.html | Nimeke = Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani?| Ajankohta =8.6.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi| Viitattu = 4.9.2020 }}</ref></blockquote>
Tältä pohjalta Hankamäki kritisoi [[Uskonrauhan rikkominen|uskonrauhan rikkomisesta]] ja [[Kiihottaminen kansanryhmää vastaan|kansanryhmää vastaan kiihottamisesta]] annettuja tuomioita ja vastustaa myös [[vihapuhe]]en ja [[Maalittaminen (sosiaalinen media)|maalittamisen]] kirjaamista rikoslakiin. Ne hän näkee vastaanottajien yrityksinä päättää viestien merkityksistä tai halusta projisoida omat suuttumuksensa viestien lähettäjien ominaisuuksiksi. Teoksen mukaan kielteinen kuvaaminen ja arvostelun kohteiden nimeäminen eivät voi olla rikoksia, sillä on mahdollista, että kohteet ovat arvostelunsa ansainneet, ja mahdotonta, ettei kritiikille osoitettaisi kohteita.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 358–366 jss.).</ref> Hankamäki katsoo, että keskustelun oikeustieteellistymiseen<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, luku 8: ”Diskurssin oikeustieteellistyminen ja ihmisoikeuskultti”).</ref> sisältyy psykologinen kaksoissidos, joka kätkeytyy vapauden käsitteen kompleksisuuteen oikeuksien luovuttamisen ja samanaikaisen pidättämisen välillä:
<blockquote>”Tarkoitukseni ei siis ole piirtää ahtaampia rajoja sananvapauden ympärille vaan osoittaa, että koko sananvapauden käsite on nietzscheläisittäin arvioiden hullunkurinen. Siinä oletetaan, että vapaus on luovutettua ja tulee korkeammasta kädestä. Myös liberaalifilosofi John Stuart Millin mukaan jokainen ihminen on ajatustensa ja sanomisensa ehdoton valtias, ja näin tulee ollakin, sillä se on kaiken viestinnän idea ja syy, miksi mitään viestintää on. Merkityksistä ja tarkoitusperistä päättää viestin lähettäjä eikä sen vastaanottaja tai ulkoinen tuomari, kuten nykyisessä ammatikseen pahastujien todellisuudessa ajatellaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/totuus-kiihottaa-tiedote.html | Nimeke = Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani?| Ajankohta =8.6.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi| Viitattu = 4.9.2020 }}</ref></blockquote>
Hankamäki mainitsee yhdeksi lähtökohdakseen kirjassaan [[Dialoginen filosofia (kirja)|Dialoginen filosofia]] (2003) luomansa menetelmän ja väittää, että julkisten keskustelujen rajoittaminen ja latistaminen kurinpidolliseksi järjestyksenvalvonnaksi edustaa Jürgen Habermasin tarkoittamaa ”elämismaailman kolonisaatiota” ja [[Herbert Marcuse]]n teoksessaan [[Yksiulotteinen ihminen]] arvostelemaa ”totaalisen hallinnon kieltä”. Hankamäen mukaan normatiivinen lähestymistapa on tuonut markkinoille myös vastuuvalheen ja vihatotuuden kaltaisia käsitteitä, jotka ovat haavoittaneet kieltä. Samalla monikulttuurisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsitteistä on tullut [[Claude Lévi-Strauss]]ia lainaten ”kelluvia merkitsijöitä” (<i>signifiant flottant</i>), joiden sisällöt voidaan määritellä jopa päinvastaisilla tavoilla.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 188).</ref>
Teoksen johtopäätös on, että poliittisia ja mielipiteidenvaraisia asioita ei pitäisi määritellä hallintodiskursiivisesti, sillä se johtaisi totuuden tavoittelun valtapolitisoitumiseen, vaan erimielisyys olisi myönnettävä yhteiskunnalliseksi tosiasiaksi. Luvussa 16.4. ”Vihapuheen psykologiaa: aggressioita generoi valtapuhe” Hankamäki kirjoittaa:
<blockquote>”Maailmassa ei esiinny vihaa siksi, että on vihapuhetta, vaan vihapuhetta on, koska ihmiset ovat tulleet vihaisiksi. Niinpä asioiden ydin ei ole ympyröiden piirtelemisessä vihapuheen käsitteelle eikä määritelmien saamisessa sananvapaudelle. Keskeinen kysymys on, miksi maailmassa esiintyy vihaa. Tätä ei ole kuitenkaan kysytty sen enempää ministeriöiden papereissa ja projekteissa kuin kommentaattorien puheenvuoroissakaan. Sen sijaan vihapuheen käsite on vaarallinen, sillä se vie huomion pois itse asiasta – vihan olemassaolosta ja syistä – ja ongelmasta, johon olennaisesti kuuluu vihan torjunta sinänsä. Vihaa esiintyy entistä enemmän, koska Euroopan unionissa on tehty politiikkaa, jonka kansalaiset kokevat oikeuksiensa ja poliittisen tahtonsa vastaiseksi.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 356–357 jss.)</ref></blockquote>
Hän myös pitää Saksassa toteuttuja sananvapauden rajoituksia ja miljoonasakkojen uhkia vääristyneinä sekä EU:n Facebookilta, Googlelta, Microsoftilta ja Twitteriltä edellyttämiä sopimattoman aineksen poistoja epäoikeudenmukaisina, sillä EU:n vaatimat sopimukset ovat ennakkosensuurikiellon vastaisia ja siirtävät viranomaistehtäviä yksityisille yrityksille.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 100.)</ref></blockquote>
<blockquote>”On kuitenkin vaikea olettaa, että jotkin näkemykset olisivat tukahdutettuina vähemmän vaarallisia kuin julki lausuttuina. Juuri sellainen ajattelutapa osoittaa, että nyky-EU:n oikeuspolitiikassa yhdistyvät keskiaika ja sosialismi hedelmällisellä tavalla: toisesta se on omaksunut kerettiläistuomiot ja toisesta suiden kapuloinnin.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 361–362 jss.)</ref></blockquote>
===Feminismin kritiikki===
Valtamediassa teoksesta käsiteltiin lähinnä sen [[feminismi]]ä koskevia osia, joiden ympärille muodostui kohua. Kirjassaan Hankamäki selittää feminismin julistamisen herättämiä nais-mies-konflikteja sosiaalisen vaihdon teorioihin tukeutuen sekä pitää ongelmia seurauksena molemminpuolisesta katkeruudesta:
<blockquote>”Osa naisista on saattanut haluta kostaa joitakin kaunojaan suomalaiselle yhteiskunnalle pariutumalla ulkomaalaisen kanssa, ja asiaan liittyvä epäreiluus on saanut suomalaismiesten veren kiehumaan.”<ref name="mvt3hankamäki"/></blockquote>
Hankamäen mukaan
<blockquote>”Rajat ylittävillä pariutumisellaan he ovat muokanneet kansamme geeniperintöä tavalla, joka on rikkonut biologisen rodun, etnisesti määriteltävissä olevan kansan, valtio-opillisesti jäsenneltävissä olevan kansakunnan, juridisen kansalaisuuden ja valtiofilosofisesti voimassa olevan kansallisvaltion välisen ekvivalenssin sekä korrelatiivisen ja luottamuksellisen suhteen.”<ref name="mvt3hankamäki">{{Verkkoviite|Osoite=https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/eeva-lehtimaen-kommentti-pihtarikartelli-ja-lutkanarsistit-perussuomalaisten-ajatuspajan-tuotoksesta-pitaa-puhua/7843404#gs.7rpd3i|nimeke=Eeva Lehtimäen kommentti: Pihtarikartelli ja lutkanarsistit – perussuomalaisten ajatuspajan tuotoksesta pitää puhua|tekijä=|ajankohta=|julkaisija=MTV Uutiset|viitattu=2020-06-10|kielikoodi=}}</ref></blockquote>
Kirjassaan Hankamäki pitää ristiriitojen esiinnousua merkkinä huonosta maahanmuuttopolitiikasta, joka on johtanut sukupuoliedustuksen epätasapainoon pariutumismarkkinoilla:
<blockquote>”Onkin ollut sangen epäviisasta päästää maahan suuria määriä täysin vieraista kulttuureista tulevia miehiä, jotka ovat jo valmiiksi turhautuneita ja aggressiivisia. Lisäksi heitä on täällä vastassa kantaväestöön kuuluvien ja työttömyydestä sekä toimeentulo-ongelmista kärsivien miesten joukko. Välinpitämättömimpienkin sosiaalipoliitikkojen pitäisi ymmärtää, että sellaisesta perusyhtälöstä ei voi syntyä mitään hyvää.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 262).</ref></blockquote>
Hankamäen esittämä pääväite feminismistä on, että feministit esiintyvät seksuaalisen vapaamielisyyden nimissä mutta tuottavat ahdasmielisyyttä suosimalla maahanmuuttoa, joka on johtanut normien kiristämistä vaativiin seksuaalirikoksiin. Kirjan luvussa 11 hän diskurssianalysoi toista kymmentä Helsingin Sanomien juttua ja totesi, että feminismi on valtamediaa leimaava ideologia, jonka kyseenalaistamisesta jaellaan sosiaalisia rangaistuksia.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 260–265).</ref>
==Merkitys medialle, tieteelle ja informaatioteorialle==
Teoksen kolmannessa pääluvussa keskitytään tiedonmuodostuksen alkujuurille ja käsitellään tieteen medioitumista, jolloin medioitumisella tarkoitetaan valtamedian vaikuttamista tieteisiin, tieteilijöiden antautumista myötäilemään valtamediaa sekä tieteellisten medioiden omaa politisoitumista.
Hankamäki tukeutuu muun muassa [[Jonathan Haidt]]in ja [[Jordan B. Peterson]]in arvioihin, että [[poliittinen korrektius]] on hävittämässä sananvapauden yliopistokampuksilta.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 370).</ref> Hankamäen mukaan tiedon ja totuuden sijasta yliopistoissa ollaan nykyään kiinnostuneita enemmänkin poliittisista päämääristä, kuten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, ja opiskelemaan hakeudutaan parantaakseen maailmaa.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 16).</ref> Kun identiteettipolitiikasta on tehty tieteen näennäinen metodi, on siirrytty ajattelemisesta ”jotakin olemiseen”, ja tuloksena on luotu sosiaalista painetta liittyä hyvyyden edustajiin ja kieltää omassa toiminnassa mahdollisesti vallitseva pahuus. Tätä kutsutaan teoksessa identiteettipoliittiseksi klusteroitumiseksi.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 383).</ref>
Esimerkkitapauksina Hankamäki käsittelee [[Turun yliopisto]]n sukupuolen tutkimuksen oppiaineessa koettuja kiistoja<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, luku 17.2.).</ref> ja filosofi [[Peter Boghossian]]in (et al.) kokeilua, jolla hän sai julkaistuksi tieteellisissä lehdissä suuren määrän parodisessa tarkoituksessa kirjoitettuja artikkeleita vain siksi, että hän onnistui myötäilemään lehtien toimituskunnilla olevia näkemyksiä.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, luku 17.3.).</ref>
Hankamäki pitää ironian, sarkasmin ja parodian kuoreen käpertymistä ongelmana, sillä niiden lisääntyminen kertoo alistumisesta, ja ne kohtelevat valtaapitäviä ”liioitellun hyväntahoisesti”.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 342).</ref> Mutta:
<blockquote>”Olen käsitellyt laajasti myös asiantuntijavaltaa käyttävää tiedemediaa, joka kärsii tulosten toistettavuuskriisistä ja vertaisarviointimenettelyjen mielivallasta, kun läpi näyttävät menevän ankarasta kontrollista huolimatta (tai sen vuoksi) Keijo Kaarisateen parodiatekstitkin. Paikkaansa pitää muunnelma vanhasta sanonnasta: kun tarpeeksi kauan katsot Keijoon, lopulta Keijo katsoo sinuun!”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/totuus-kiihottaa-tiedote.html | Nimeke = Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani?| Ajankohta =8.6.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi| Viitattu = 4.9.2020 }}</ref></blockquote>
[[Vääryystieteiksi]] (<i>grievance studies</i>) sanotuilla tieteenaloilla vertaisarviointi on Hankamäen mukaan samanlaista kuin puolueet pakotettaisiin lähettämään ohjelmansa toistensa hyväksyttäviksi, jolloin syntyisi vilpillinen kuva siitä, mitä asioista ajatellaan eikä kukaan voisi edustaa todellisia näkemyksiään.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 380).</ref> Kriitikot pois sulkeva turvallisten tilojen (<i>safe space</i>) politiikka puolestaan kumoaa omat tarkoituksensa, sillä ”yliopisto, jossa ei voi vapaasti keskustella, ei ole turvallinen tila, vaan vaarallinen totuuden tavoittelulle.”<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 371).</ref>
Hankamäki myös vastustaa ajatusta, että oman poliittisuutensa avoin tunnustaminen vapauttaisi tutkijat ja toimittajat sitoumuksistaan. Hän kirjoittaa:
<blockquote>”Samalla kun valtavirtamedian puolueellisuus on paljastunut räikeästi, viestinnän tutkijat ovat alkaneet puolustaa poliittisesti sitoutunutta journalismia. Tätä ne eivät ole kuitenkaan tehneet oikeuttaakseen vaihtoehtoista mediaa vaan selitelläkseen, miksi ’neutraali journalismi on kriisiytynyt’ ja että ’puolueettomuuden nimeen vannoville journalisteille muutos on kivulias’. Näillä sanoilla asiaa selitti Helsingin yliopistossa toimiva tutkija Markus Ojala Politiikasta-lehdessä [...]. Tosiasiassa Ojalan toteamus on kompleksinen avatessaan tien täydelliseen kakofoniaan, jossa puolueellisuuden avoin tunnustaminen oikeuttaa olemaan puolueellinen.<ref>Hankamäki, Jukka: ''Totuus kiihottaa'' (2020, s. 332).</ref></blockquote>
== Vastaanotto ==
===Kirja-arvioita===
Teoksen vastaanotto mediassa oli enimmäkseen negatiivinen, ja erityisesti sen naisvihamielisiksi tulkitut kohdat aiheuttivat kohua.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/uutiset/3-11395718 |nimeke=Perussuomalaisten ajatuspajan kohukirjassa toistuu naisvihamielisyys – näin kirjoittaja kommentoi teostansa|julkaisu=Yle|ajankohta=2020-06-10|viitattu=2020-08-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
Ilta-Sanomissa ja Julkisen sanan neuvostossa työskennellyt sekä journalistiikasta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori [[Pasi Kivioja]] kritisoi kirjassa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja väitti kirjaan sisältyvän asiavirheitä:
<blockquote>”Todellisesta mediatutkimuksesta ei ole millään muotoa kysymys vaan mielipiteellisestä ja kantaa ottavasta pamfletista, joka on noloimmissa kohdissa ennemminkin pefletti. Teksti vilisee asiantuntemattomuutta, laiskaa tiedonhankintaa ja suoranaisia virheitä. [...] Mediatutkimuksesta puhuminen on siinäkin mielessä virheellistä, ettei kirjoittaja ole korkeista oppiarvoistaan huolimatta mediatutkija eikä näytä lähdeviitteistä päätellen tuntevan alan tutkimusta lainkaan.”<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://suomenkuvalehti.fi/mediasekaantuja/kohupamfletti-on-raskasta-luettavaa-vilisee-virheita-asiantuntemattomia-vaitteita-ja-kommunisteja/?shared=2960-1756aef3-999 |nimeke=Kohupamfletti on raskasta luettavaa - vilisee virheitä, asiantuntemattomia väitteitä ja kommunisteja|julkaisu=Mediaansekaantuja|ajankohta=2020-06-18|viitattu=2020-06-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref></blockquote>
Sensuuria arvostellut Venäjän tutkimuksen professori [[Timo Vihavainen]] puolestaan suhtautui teokseen toisin ja arvioi, että
<blockquote>”Filosofina Hankamäkeä on pakko pitää ammattimiehenä. [...] Hankamäen järkäle on herättänyt kohua vain ja ainoastaan luvun 11 johdosta, jossa kirjoittaja käsittelee feminismin nykyistä roolia ja asemaa lehdistössä. [...] Hankamäki vyöryttää sellaisen määrän faktoja ja teräviä huomioita, että niiden kiistäminen olisi toivotonta. [...] Mitä Hankamäkeen tulee, uskon, että hänen kirjallaan on suuri tulevaisuus. Se on vaikuttava analyysi nykyisestä mediajulkisuudesta ja perustuu suurelle määrälle faktoja.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://timo-vihavainen.blogspot.com/2020/06/filosofin-vaikeudet.html | Nimeke = Filosofin vaikeudet| Ajankohta =13.6.2020 | Julkaisu = Timo Vihavaisen blogi| Viitattu = 14.6.2020 }}</ref></blockquote>
===Opetus- ja kulttuuriministeriön vaatimukset Suomen Perustalle===
Kirjan sisällön vuoksi [[opetus- ja kulttuuriministeriö]] selvittää, onko se ristiriidassa ajatuspajaa koskevan valtionavustuspäätöksen kanssa. Avustuksen saajan on edistettävä [[Tasa-arvo|tasa-arvoa]] ja [[Yhdenvertaisuus|yhdenvertaisuutta]], eikä ministeri [[Hanna Kosonen|Hanna Kososen]] mukaan julkaisu täytä tätä velvollisuutta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11394268 | Nimeke = OKM aloittaa selvityksen perussuomalaisten ajatuspajan julkaisusta – "Otteet julmia ja huolestuttavia", sanoo tiede- ja kulttuuriministeri| Ajankohta =10.6.2020 | Julkaisu = Yle Uutiset| Viitattu = 10.6.2020 }}</ref>
Hankamäki on kiistänyt, että kyse olisi [[naisviha]]sta ja on todennut
Perussuomalaisten puheenjohtaja [[Jussi Halla-aho]] sanoi SDP:n [[Demokraatti (lehti)|Demokraatti]]-lehden mukaan, että kirjalla ei ole tekemistä puolueen kanssa ja
<blockquote>”Jukka Hankamäen kirjassa <i>Totuus kiihottaa</i> on erittäin etevää media- ja sensuurikritiikkiä. [...] Suomen Perusta tuottaa pelottavaa tietoa vastapainoksi punavihreälle utopialle ja valheelle. Valta-aseman käyttäminen opposition rahoitusaseman ja toimintamahdollisuuksien rajoittamiselle on kuitenkin vaarallinen, epäeurooppalainen ratkaisu, ja sen löytää helposti edestään, kun suhdanteet muuttuvat. Siksi toivon hallituksen ja hallituspuolueiden taistelevan kiusausta vastaan.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://demokraatti.fi/jussi-halla-aho-analysoi-jukka-hankamaen-kirjaa-erittain-etevaa-media-ja-sensuurikritiikkia/ | Nimeke = Jussi Halla-aho analysoi Jukka Hankamäen kirjaa: ”Erittäin etevää media- ja sensuurikritiikkiä”| Ajankohta = 13.6.2020 | Julkaisu = Demokraatti | Viitattu = 4.9.2020 }}</ref></blockquote>
Blogissaan Hankamäki on pitänyt ministeriön selvitystä kiristyksenä, jolla heikennetään arvovapaan tutkimustoiminnan ehtoja hallinnollisin tarkoitusperin. Hän katsoo, ettei tutkimusten sisältöihin pidä puuttua politiikkaohjauksella, sillä se johtaisi ministeriön toimivallan ylityksiin ja tieteilijöiden haluttomuuteen tehdä kriittistä tutkimusta. Hankamäki on myös ilmoittanut tavoittelevansa tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/skandaali-hiihtosuunnistaja-hanna.html | Nimeke = Skandaali: Hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla | Ajankohta = 11.6.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi | Viitattu = 11.6.2020 }}</ref> ja selvityttää oikeuskanslerilla, loukkaako ministeriön harjoittama taloudellinen painostus tutkimustoiminnan vapautta, perustuslaillista sananvapautta ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan oikeutta häiritsemättä muodostaa, pitää ja jakaa näkemyksiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/06/skandaali-hiihtosuunnistaja-hanna.html | Nimeke = Selvitytän tutkimustoimintani viranomaiskohtelun oikeuskanslerilla | Ajankohta = 14.8.2020 | Julkaisu = Jukka Hankamäen blogi | Viitattu = 4.9.2020 }}</ref>
==Teos==
* {{Kirjaviite | Nimeke=Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen Perusta | Vuosi=2020 | Isbn=978-952-7145-50-0 | www=https://web.archive.org/web/20200609110525/https://www.suomenperusta.fi/content/uploads/2020/06/Hankamaki_Totuus_kiihottaa_8_6_2020.pdf}}
==Lähteet==
| |||