Ero sivun ”Syyttäjä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Syyteharkinta Suomessa: asianomistajan toissijainen syyteoikeus on nykyään paljon suppeampi kuin joskus aiemmin (melkein olematon), joten se ainakin on syytä poistaa tekstistä |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) kurs → sin |
||
Rivi 12:
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on [[virkavastuu]]n uhalla nostettava [[syyte]], jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte [[Syyttämättäjättämispäätös|voidaan jättää nostamatta]] seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen [[Syyttämättäjättämispäätös|syyttämättäjättämispäätöksen]] kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista.
[[Asianomistaja]]lla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella syyttämättäjättämispäätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku
Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän voi ajaa myös asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia rikoksesta aiheutuneesta vahingosta. Tätä kutsutaan adheesio- eli liitännäisperiaatteeksi.
| |||