Ero sivun ”Satamatyöntekijäin Liitto” versioiden välillä

'''Satamatyöntekijäin Liitto''' oli vuosina 1957–1970 toiminut suomalainen [[ammattiliitto]].,<ref name=”bergholm-kuljetusala”>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tyark.fi/lists/aktliitto.htm | Nimeke = Hajanainen ja sekava sukupuu. Kuljetusalan ammattiliitot 1905–1995 | Tekijä = Tapio Bergholm | Julkaisija = Työväen Arkisto | Viitattu = 623.68.2020 }}</ref> Liittojoka kuului [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto]]on vuosina 1957–1969.<ref name="saktk">[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Archive.action?show=&resource.uri=https://yksa.mikkeliamk.fi/resources/group/143271201698200/YAM100202 SAK:n vuosikirjat 1931–1969] (Työväen Arkisto)</ref> Vuonna 1970 satamaliitto yhdistyi alan muiden järjestöjen kanssa muodostaen [[Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto|Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton]] (AKT), jonka perustaminen oli osa [[Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK|uuden SAK:n]] syntyyn liittynyttä keskustason ohjelmaa.

SAK antoi satama-alan järjestämisvastuun [[Suomen Työläisliitto|Suomen Työläisliitolle]] (STL) erotettuaan [[Suomen Kuljetustyöntekijäin Liitto (1935)|Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton]] (SKL) jäsenyydestään vuonna 1949. STL ei kuitenkaan onnistunut saamaan alalla sellaista vahvaa asemaa, joka SKL:llä oli ollut. Työläisliiton satamaosastojen jäsenmäärä oli parhaimmillaan 2 650.<ref name=”bergholm-kuljetusala”/> Monet osastoista kannattivat uuden itsenäisen satamaliiton perustamista, jonka myös työläisliiton satamajaosto otti tavoitteekseen. SAK:n ja Työläisliiton johtajat eivät kuitenkaan innostuneet ideasta. Kiistat kärjistyivät joulukuussa 1956 pidetyssä satamaosastojen neuvottelukouksessa, jossa SAK:n linjaa kannattaneet saivat vastaansa [[Niilo Wälläri]]n ja [[Olavi Lindblom]]in linjaa tukeneen opposition. Tammikuussa 1957 Työläisliitto erosi [[Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationi]]nsta (KAF). Eron jälkeen Wällärin johtama [[Suomen Merimies-Unioni]] (SM-U) alkoi järjestää satamatyöläisiä kilpaileviin osastoihin. Työläisliiton [[Helsingin Satama|Helsingin]], [[Turun satama|Turun]] ja [[Reposaaren satama|Reposaaren]]-[[Mäntyluoto|Mäntyluodon]] osastot erosivat säilyttääkseen yhteyden KAF:ään, ja muodostivat [[Suomen Satamamiehet]] -ammattiliiton.<ref name=”bergholm2007s59”>Bergholm 2007, s. 59–64.</ref>

SM-U ja [[Auto- ja Kuljetustyöläisten Liitto|Auto- ja Kuljetustyöläisten Liiton]] (AKL) aloittivat keväällä 1962 merenkulun katkaisseen lakon, kun [[Karjalaisen I hallitus|hallitus]] ei suostunut nimeämään [[Suomen Ammattijärjestö (1960)|SAJ:n]] edustajaa [[Kansainvälinen työjärjestö|ILO:n]] konferenssiin. SAK:lla oli edustajia hallituksessa ja Satamatyöntekijäin Liitto pyrki murtamaan saarron. Kiista päättyi hallituksen ja SAK:n tappioon.<ref>Bergholm 2007, s. 169.</ref>

Ammatillisen liikkeen hajaannus vaikutti voimakkaasti kuljetusalalla ja yhdistysmisneuvottelut eri keskusjärjestöihin kuuluneiden liittojen välillä etenivät hitaasti.<ref name=”bergholm-kuljetusala”/> SAK:n perustavassa kokouksessa kesällä 1969 hyväksyttiin liittotason yhdistämisohjelma, mutta satamaliitto puolusti alan itsenäisen järjestön olemassaoloa ja pöytäkirjaan merkittiin lausuma satamatyöläisten mahdollisuudesta erillisjärjestäytymiseen.<ref>Bergholm 2007, s. 372.</ref> Vuonna 1970 satamaliitto kuitenkin yhdistyi [[Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto|Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton]] (S. AKT) ja [[Auto- ja Kuljetustyöläisten Liitto|Auto- ja Kuljetustyöläisten Liiton]] (AKL) kanssa muodostaen [[Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto|Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton]] (AKT). Satamaliiton puheenjohtaja Erik Ruotsalaisesta tuli AKT:n toinen sihteeri ja johtava kommunistitoimitsija. Ruotsalainen syrjäytettiin satama-alan edunvalvonnasta villien satamalakkojen jälkeen 1972.<ref name=”bergholm-kuljetusala”/>