Ero sivun ”Kopra” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 19:
Kopra on perinteisesti raastettu, jauhettu hienoksi ja keitetty kookosöljyn erottamiseksi. Menetelmä on syntynyt alun perin Tyynenmeren saarikulttuurien keskuudessa, ja 1860-luvulla koprasta ja kookosöljystä tuli tärkeä vientituote Oseanian ja Etelä-Aasian valtioille. Nykyisin kookosöljyn erottaminen tapahtuu mekaanisesti murskaamalla kopraa, jolloin saadaan kookosöljyä ja sivutuotteena kopramurskaa, jota käytetään muun muassa rehuna.<ref name="FAO_01" /> Kookosöljyn erottamisen jälkeen jäljelle jäävä kopramurska sisältää 18–25 % [[proteiini]]a, mutta myös niin paljon [[ravintokuitu]]a, ettei ihminen pysty sitä nauttimaan suuria määriä. Sen sijaan kopramurskaa syötetään usein [[märehtijä|märehtijöille]].
Aiemmin kauppalaivat keräsivät kopran ja kuljettivat sitä satamasta toiseen, mutta tänä päivänä on myös suuria [[Plantaasi|plantaaseja]], jotka tekevät itse kaikki tuotantovaiheet. Plantaaseilla kookospalmujen kasvatustiheys on noin 100–160 yksilöä per [[hehtaari]]. Yhden palmun keskimääräinen sato vuodessa on 50–80 hedelmää, ja keskimääräinen tuotto vuonna 1999 oli 0,20 [[Yhdysvaltain dollari]]a per tuotettu kilogramma kopraa. Yhtä kilogrammaa varten vaaditaan noin kahdeksan hedelmää, mikä tarkoittaa arviolta 120–320 Yhdysvaltain dollarin vuosituottoa per hehtaari. Sittemmin kopran hinta on yli tuplaantunut maailmanmarkkinoilla, ja vuonna 2012 [[The Financial Times]] raportoi kopratonnin (1 000 kg) hinnaksi 540 Yhdysvaltain dollaria, mikä tarkoittaa 0,54 dollaria kilolta.
Kopran huolellinen kuivaus on tärkeää, sillä kopra on erittäin altis [[aflatoksiinit|aflatoksiineille]].<ref name="FAO_01" /> Aflatoksiinit ovat homesienten tuottamia terveydelle haitallisia [[sienimyrkky|mykotoksiineja]]. Nämä saattavat siirtyä lopputuotteiden mukana ihmiseen tai eläimiin, joille kopramurskaa on syötetty rehuksi. On mahdollista, että toksiinit saattavat edelleen päätyä eläimen lihan tai maidon mukana ihmisen ravintoketjuun. [[Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö]] havaitsi omissa selvityksissään, että hedelmien kuivaus oli usein riittämätöntä, mikä lisäsi [[kontaminaatio]]n riskiä.<ref name="FAO_01" /> Filippiineillä laadunvalvontaan on pyritty panostamaan suorittamalla satunnaisia testejä, mutta kaikkien pientuottajien ja plantaasien valvonta on käytännössä mahdotonta. Epäonnistunut kuivaus lisää myös tuotannon taloudellisia riskejä.
| |||