Ero sivun ”Compiègnen aselepo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 19:
Presidentti Wilsonin piti suostutella muut johtavat ympärysvallat, [[Iso-Britannia]] ja [[Ranska]], suostumaan aselepoon Washingtonin ja Berliinin välisen sähkeidenvaihdon pohjalta. Hän itse uskoi neljäntoista kohdan ohjelman takaavan tulevan rauhan ja vakauden Euroopassa, mutta Britannian ja Ranskan johtajat suhtautuivat siihen vähemmän innokkaasti. Britannian hallitus vastusti ohjelman toiseen kohtaan sisältynyttä [[kauppasaarto]]jen kieltämistä, Ranska taas halusi saada valtavat [[sotakorvaukset]] siviiliväestölleen ja näiden omaisuudelle Saksan hyökkäyksestä koituneiden haittojen hyvityksenä. Wilson suostui taipumaan näissä kysymyksissä ja taivutti Britannian ja Ranskan tukemaan muilta osin ohjelmaansa uhkaamalla Yhdysvaltain muuten solmivan erillisrauhan Saksan kanssa. Kun ympärysvallat olivat näin saavuttaneet keskinäisen yhteisymmärryksen, Saksan johdolle ilmoitettiin 5. marraskuuta tarkennetuista ennakkoehdoista.<ref name="war">[http://www.firstworldwar.com/features/armistice.htm The Armistice] {{en}} Firstworldwar.com. Viitattu 25.8.2013.</ref><ref name="brit" />
Sillä välin Saksassa käytiin vilkasta julkista keskustelua keisarinvallan tulevaisuudesta. Koska monarkian kumoaminen oli yksi Wilsonin keskeisistä vaatimuksista, keisarin eron arveltiin tuovan paremmat rauhanehdot. [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Sosiaalidemokraattien]] lehdet vaativat Vilhelm II:a luopumaan kruunusta, ja lokakuun viimeisellä viikolla myös merkittävät liberaalit sanomalehdet kuten ''[[Frankfurter Zeitung]]'' ja ''[[Berliner Tageblatt]]'' yhtyivät toiveeseen. [[Keskustapuolue (Saksa)|Keskustan]] johtavat äänenkannattajat sen sijaan puolustivat kruunua. Vilhelm väisti keskusteluun osallistumisen poistumalla 29. lokakuuta pääkaupungista ja matkustamalla päämajaan [[Spa]]han. Kaksi päivää myöhemmin hallitus totesi istunnossaan keisarin väistymisen olevan välttämätön, mutta asian toteutus jäi yhä auki.<ref name="kronikka" />
Saksan liittolaisista [[Bulgaria]] oli irtautunut sodasta jo 30. syyskuuta ja [[Ottomaanien valtakunta|Turkki]] [[Mudroksen aselepo|seurasi perässä]] 30. lokakuuta.<ref name="war" /> Saksan viimeinen liittolainen, hajoamistilassa ollut Itävalta-Unkari allekirjoitti [[Villa Giustin aselepo|aselevon]] 3. marraskuuta Villa Giustissa [[Padova]]n lähellä. Se astui voimaan seuraavana päivänä, ja sen mukaan saksalaisten joukkojen tuli poistua Itävalta-Unkarin alueelta 15 päivän sisällä.<ref name="brit" />
Viimeisin aselepoon vaikuttanut merkittävä tapahtuma oli Saksassa [[Saksan vallankumous 1918|tapahtunut vallankumous]]. Se sai alkunsa [[Kielin matruusikapina|merisotilaiden kapinasta]] [[Kiel]]issä 29. lokakuuta, kun merivoimien ylijohto oli yrittänyt määrätä [[Saksan keisarikunnan laivasto|Saksan laivaston]] lähtemään sodan viime hetkillä hyökkäykseen. Marraskuun 4. päivään mennessä kapina laajeni vallankumoukseksi, ja työläiset liittoutuivat pian sotilaiden kanssa ja ryhtyivät perustamaan vallankumouksellisia neuvostoja. Kumous levisi Saksan muihin suurkaupunkeihin. Pääministeri Max von Baden ilmoitti 9. marraskuuta oma-aloitteisesti keisarin luopuneen kruunusta ja luovutti hallitusvallan
==Aselevon solmiminen ja ehdot==
| |||