Ero sivun ”R. A. Wrede” versioiden välillä

'''Rabbe Axel Wrede af Elimä'''<ref name="adels">[[Finlands ridderskaps och adels kalender]], 1956, sivu 537</ref> ([[16. heinäkuuta]] [[1851]] [[Anjala (kunta)|Anjala]] – [[16. helmikuuta]] [[1938]] Anjala)<ref name="matrikkeli">{{Edustajamatrikkeli|nro=911765}}</ref> oli suomalainen oikeustieteen [[professori]] ja poliitikko. Hän oli yksi [[Ruotsalainen kansanpuolue|Ruotsalaisen kansanpuolueen]] perustajista.

 

 

Toimittuaan sukunsa edustajana valtiopäivillä vuodesta 1877 [[säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] loppuun Wrede oli kansanedustajana 1910–1913 ja 1917–1918. Wrede oli perehtynyt erityisesti siviililainoppiin ja [[prosessioikeus|prosessioikeuteen]]. Hän oli [[Helsingin yliopisto]]n professori 1885–1905 ja rehtori 1905. Hänestä tuli [[senaatin oikeusosasto]]n jäsen 1905 ja vuonna 1909 sen varapuheenjohtaja. Hän erosi senaatista vuonna 1909 keisarin perustuslain tulkinnan takia. Åbo Akademin kanslerina hän toimi lähes kuolemaansa asti.<ref>http://www.finnicakymenlaakso.fi/henkilogalleria/kv/index_v.php?id=26</ref> R. A. Wreden joskus unohdettu suurtyö oli Suomen hallitusmuodon valmistelu omistamassaan [[Wredeby]]n kartanossa kesällä 1917 yhdessä [[K. J. Ståhlberg]]in sekä [[Anton Kotonen|Anton Kotosen]] kanssa. Heidän valmistelemansa luonnos toimi myöhemmin [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|vuonna 1919 hyväksytyn tasavaltalaisen hallitusmuodon]] pohjana. Wrede tosin itse vastusti [[tasavalta]]a ja olisi halunnut Suomesta [[monarkia]]n.

 

Wrede johti komiteaa, jonka tehtävänä oli valmistella Suomeen moderni oikeudenkäyntimenettely. Wreden komitean ehdotus julkaistiin vuonna 1901, mutta vasta yli 90 vuotta myöhemmin tuo uudistus lopulta toteutettiin kun maahan saatiin suullinen, välitön ja keskitetty oikeudenkäyntimenettely. Lakimiehenä hän oli sekä suuriruhtinaskunnan aikana että sotien välisenä aikana ja kirjallisen tuotantonsa johdosta kauan sen jälkeen paras parhaiden joukossa ja uuttera etenkin [[yksityisoikeus|yksityisoikeuden]] tutkijana ja tuntijana. Koulutuksensa hän oli viimeistellyt Saksassa, mutta maan itsenäistyttyä hän oli henkilökohtaisesti luomassa hyvin hedelmälliseksi osoittautunutta yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Hän henkilökohtainen osuutensa edelleen voimassa olevan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain syntymiseen oli suuri. Hänen nimensä on ollut viime vuosiin asti tuttu kaikille lakimiehille, koska hänen kirjojaan käytettiin niin kauan tenttikirjoina ja tiedekuntien pääsykoekirjoina (Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys).