Wikipedia

Ero sivun ”Armand de Richelieu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 142 muokkausta
täyd lähteen muk, pois eätäsm kirjalähteet
Rivi 48:
}}
 
'''Armand Jean du Plessis de Richelieu''', yleisemminyleisimmin tunnettu nimellä '''kardinaali Richelieu''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|9|9|1585|[[Pariisi]]|4|12|1642|Pariisi}}), oli ranskalainen [[herttua]], [[kardinaali]] ja [[valtiomies]], joka toimi [[Ranskan pääministeri]]nä vuosina 1624–1642. Hän vahvisti [[Ranska]]n asemaa eurooppalaisena suurvaltana ja perusti [[Ranskan akatemia]]n.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Armand-Jean-du-Plessis-cardinal-et-duc-de-Richelieu | Nimeke = Armand-Jean du Plessis, cardinal et duc de Richelieu | Tekijä = Daniel Patrick O'Connell | Ajankohta = | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 13.6.2019 }}</ref>
 
== VarhaisvaiheetLapsuus ja nuoruus ==
Richelieu syntyi poitoulaisen alempaan aateliin kuuluneen perheen viidentenä lapsena, joista kolme oli poikia. Vaikka perhe kuului alempaan aatelistoon, se oli silti melkoisen vaikutusvaltainen, sillä Richelieun isä François du Plessis oli sotilas ja hovimies ja virka-asemaltaan ''Grand Provost de France''. Hänen äitinsä Susanne de La Porte oli tunnetun lakimiehen tytär. Pojan ollessa viiden ikäinen hänen isänsä kuoli taistelussa [[Ranskan uskonsodat|Ranskan sisäisissä uskonsodissa]].<ref name="EB"/> Isän kuolema jätti perheen taloudelliseen ahdinkoon, mutta kuninkaallisen tuen turvin perhe selvisi.
 
Yhdeksänvuotiaana nuori Richelieu lähetettiin College de Navarran oppilaitokseen Pariisiin, jossa hänen tarkoituksensa oli opiskella filosofiaa. Tällöin hän alkoi kuitenkin suunnitella seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja ryhtyä sotilasuralle.
 
Edesmennyt isä oli saanut kuningas [[Henrik II (Ranska)|Henrik II:lta]] palkkioksi osallistumisestaan uskonsotiin takuun oikeudesta [[Luçon]]in piispanvirkaan. Virka oli perheen talouden kannalta tärkeä ja siksi perheen äiti Susanne suunnitteli siihen perheen toista poikaa Alphonsia, mutta kun tämä piti parempana vetäytymistä luostariin, niin nuorelle Armandille lankesi tehtäväksi astua kirkolliselle uralle. Niin hän vuonna 1605 aloitti teologian opinnot. Kuningas [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]] nimitti hänet Luçonin piispaksi 18. joulukuuta 1606 ja Paavinpaavin vahvistuksen nimitykselle hän sai [[Rooma]]ssa 17. huhtikuuta 1607.<ref name="EB"/> Hiippakuntaansa hän saapui 15. joulukuuta 1609.
 
== Nousu valtaan ==
Hiippakuntansa johdossa nuori Richelieu otti pian osaa myös poliittiseen toimintaan. Vuonna 1614 hän valitutti itsensä Poitoun pappissäädyn edustajaksi [[Ranskan säätyjen yleiskokous|säätyvaltiopäiville]] (''États généraux'') [[Pariisi]]in. <ref name=ens>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus) | Sivu = 5727–5728 |Luku=Richelieu | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1976 | Isbn = 951-1-05637-9}}</ref> Kokouksessa hän oli oman säätynsä innokas puolestapuhuja. Eritoten hän vastusti säädyn verotusta ja kannatti piispojen poliittisen vallan lisäämistä. HänestäHän tulisai kokouksen lopussa säätynsä edustajaedustajana luovuttamaanluovuttaa sen päätökset ja toiveet eteenpäinhallitukselle täytäntöönpanoa varten. Päätöspuheenvuorossaan hän ylisti hallitusta sijaishallitsijansijaishallitsija [[Maria de' Medici]]n läsnä ollessa ja pääsi tämän suosioon<ref name=ens />.
 
Sijaishallitsijana toiminut Henrik IV:n puoliso [[Maria de' Medici]] nimitti Richelieun marraskuussa 1615 tulevan kuningattaren [[Anna Itävaltalainen (Ranska)|Anna Itävaltalaisen]] hovisaarnaajaksi. Tämä tehtävä antoi hänelle oikeuden osallistua kuninkaan neuvoston istuntoon vuonna 1616 viiden kuukauden ajan sisäasiain- ja sota-asiain valtiosihteerinä. Richelieun poliittinen ura koki kovan kolauksen, kun leskikuningatar Maria de Médicin suosikki, italialainen Concino Concini, jota pahat kielet väittivät jopa kuningas [[Ludvig XIII]]:n rakastajaksi, murhattiin. Kuningataräiti joutui sisäiseen maanpakoon [[Blois|Blois'hon]]. Richelieu taas joutui karkotetuksi Avignoniin vuonna 1617, mutta palasi takasin hoviin vuonna 1619<ref name=ens />.
 
Tuleva kardinaali ja diplomaatti osoitti suurta neuvottelijan ja välittäjän taitoa, kun hän sai Ludvig XIII ja tämän äidin suhteet lähenemään ja siten aikaan [[Angoulûme]]n sopimuksen 1620 ja [[Angers]]in sopimuksen 1621. Näistä saavutuksista hänet palkittiin kardinaalin arvolla 5. syyskuuta 1622, ja se vahvistettiin [[Lyon]]issa 12. joulukuuta samana vuonna.<ref name=ens />▼
Richelieun poliittinen ura koki kovan kolauksen, kun leskikuningatar Maria de Médicin suosikki, italialainen Concino Concini, jota pahat kielet väittivät jopa kuningas [[Ludvig XIII]]:n rakastajaksi, murhattiin. Kuningataräiti joutui sisäiseen maanpakoon [[Blois|Blois'hon]], jonne Richelieu seurasi häntä 1617. Tällöin hän vetäytyi hoitamaan omaa hiippakuntaansa.
 
▲Tuleva kardinaali ja diplomaatti osoitti suurta neuvottelijan ja välittäjän taitoa, kun hän sai Ludvig XIII ja tämän äidin suhteet lähenemään ja siten aikaan [[Angoulûme]]n sopimuksen 1620 ja [[Angers]]in sopimuksen 1621. Näistä saavutuksista hänet palkittiin kardinaalin arvolla 5. syyskuuta 1622, ja se vahvistettiin [[Lyon]]issa 12. joulukuuta samana vuonna.
 
== Paluu valtaan ==
Richelieu palasi kuninkaan neuvostoonneuvoston jäseneksi 29. huhtikuuta 1624 leskikuningatar Maria de Médicin suojeluksessa, ja melkein vastoin Ludvig XIII tahtoa, sillä tämä suhtautui kardinaaliin epäluuloisesti. Päästyään uudelleen valtaan Richelieu asetti kolme suurta tavoitetta, joista hän ei koskaan luopunut: protestanttien poliittisen vallan tuhoamisen [[Ranska]]ssaRanskassa, suuraatelin omahyväisyyden ja ylemmyydentuntoisen maailmankuvan alaslyömisen nostamalla kuningas [[Absoluuttinen monarkia|absoluttiseksi monarkiksi]] sekä [[Habsburg]]-sukuisten keisarien vallan heikentämisen [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa]]. Ranska oli joka puolelta Habsburg-hallitsijoiden saartama, joten tämä tavoite vaati vahvaa armeijaa. <ref name=ens />
 
Ensimmäisenä Richelieu suuntasi toimenpiteensä protestantteja vastaan, piirittäen ja vallaten vuonna 1628 heidän viimeisen turvapaikkansa [[La Rochelle]]n satamakaupungin. Hän heikensi protestanttien asemaa Alisin ja Nîmesin rauhoilla 1629, jolloin protestantit menettivät kaikki etuoikeutensa. <ref name=ens />
 
[[Kuva:Cardinal de Richelieu.jpg|thumb|250px|Kardinaali Richelieu toimi Ranskan pääministerinä vuodesta 1624 kuolemaansa asti.]]
 
== Taistelu ylhäisiäylhäisaatelia vastaan ==
Ehkä kaikkein suurinta tuskaa Richelieulle tuotti hänen taistelunsa valtakunnan korkeata aateliaylhäisaatelia vastaan. Taistelussa hän sai paljon vihollisia, joista Maria de Médicin jälkeen seuraavana oli kuninkaan oma veli [[Gaston Orléans]]. Kun ylimykset eivät onnistuneet saamaan tahtoaan lävitse kuninkaan kanssa, niin he kääntyivät ulkovaltojen puoleen ja yrittivät useita vallankaappauksia. Lisäksi he yrittivät surmata kardinaalin useita kertoja.
 
Alistaakseen valtakunnan korkeat herrat ja saadakseen heidät noudattamaan kuninkaan tahtoa, ei kardinaali epäröinyt teloituttaa korkeimman aatelinkaan edustajia kuten [[Henri II de Montmorency]]ä tai vehkeilijöitä kuten Chalais ja Cinq-Mars, joka oli hänen ystävänsä poika ja jonka hän oli itse esitellyt kuninkaalle toivoen heidän välilleen hyvin intiimiä ystävyyttä. Kardinaalin aikana kuninkaan vallan absoluuttinen luonne kasvoi ja laajeni merkittävällä tavalla.
 
Richelieu kielsi myös aateliston yleisesti harrastamat kaksintaistelut sekä hävitti maan tasalle yli 2&nbsp;000 aristokratian linnaa, joita ei enää tarvittu valtakunnan puolustamiseen ulkoisia vihollisia vastaan, vaan jotka saattoivat toimia tukikohtina kuninkaan vallan vastustajille maan sisäisissä valtataisteluissa. <ref name=ens />
 
Kardinaali kehitti myös Ranskaa selvemmin kohden keskusjohtoista vallankäyttöä. Siksi maakunnissa niiden itsenäiset kansankokoukset korvattiin kuninkaan edustajilla tai saatettiin näiden tiukkaan valvontaan. Maakuntia kuningasvalta valvoivalvottiin kuvernöörien ja erityisten intendenttien välityksellä. Vallan keskittämiseksi jätettiin säätyvaltiopäivät Richelieun aikana koolle kutsumatta. Yhtenäisen Ranskan luomiseen liittyi myös [[Ranskan akatemia|Ranskan akatemian]] perustaminen vuonna 1635.<ref name=ens />
 
== Kolmikymmenvuotinen sota ==
Ranskan ulkoministeriön [[Quai d'Orsay]]n suuren vastaanottosalin seinällä on punaiseen viittaan pukeutuneen kardinaali Richelieun suurikokoinen muotokuva. Tämä muistuttaa ministeriä päivittäin Ranskan suuruuden ja sen ulkopoliittisen toimintalinjan luojasta sekä kansakunnan suurista hetkistä ja suurista tavoitteista.
 
OivanRichelieu kehitti Ranskalle suuren maa-armeijan ja laivaston, joiden tuella Ranskasta tuli 1600-luvun aikana Euroopan mahtavin valtio. <ref name=ens /> Suurelta osin tämä aseentapahtui Richelieu sai [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisestakolmikymmenvuotisessa sodastasodassa]], jossa [[SaksaPyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan]]n protestantit ja katoliset ottivat mittaa toisistaan. KeisaritHabsburg-keisarit olivat asettuneet tukemaan katolisia, joten kardinaalin oli helppo valita puolensa. Hän asettui tukemaan [[Saksa]]nSaksan protestanttisia ruhtinaita sekä [[Ruotsi]]n kuningas [[Kustaa II Aadolf]]ia, joka sekaantui sotaan Saksassa. Tämä tuki ei ollut vain moraalista ja diplomaattista, vaan selkeää taloudellista ja sotilaallista avunantoa. Kardinaali ei ehtinyt nähdä sodan päättymistä ennen kuolemaansa, mutta se kuitenkin pitkälle toteutti hänen tavoitteensa keisarin vaikutusvallan vähenemisen suhteen ja Ranskan vaikutusvallan kasvuna. Näin myös vaikein kolmesta tavoitteesta eli keisarin nujertuminenkin toteutui. Richelieu kuoli kesken sodan tuberkuloosin vuonna 1642.▼
Sisäisessä politiikassaan kardinaali halusi nujertaa protestantit, joiden hän katsoi ryhmänä uhkaavan kuningasvaltaa. Samoin tehtiin suurelle vahvan kuninkuuden vastustajaryhmälle, korkealle aatelistolle. Ulkopolitiikassa kardinaali pyrki kaikin keinoin lisäämään Ranskan valtaa koko Euroopassa ja tämä oli mahdollisti vain keisarin valtaa horjuttamalla.
 
▲Oivan aseen Richelieu sai [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisesta sodasta]], jossa [[Saksa]]n protestantit ja katoliset ottivat mittaa toisistaan. Keisarit olivat asettuneet tukemaan katolisia, joten kardinaalin oli helppo valita puolensa. Hän asettui tukemaan [[Saksa]]n protestanttisia ruhtinaita sekä [[Ruotsi]]n kuningas [[Kustaa II Aadolf]]ia, joka sekaantui sotaan Saksassa. Tämä tuki ei ollut vain moraalista ja diplomaattista, vaan selkeää taloudellista ja sotilaallista avunantoa.
 
Kardinaali ei ehtinyt nähdä sodan päättymistä ennen kuolemaansa, mutta se kuitenkin pitkälle toteutti hänen tavoitteensa keisarin vaikutusvallan vähenemisen suhteen ja Ranskan vaikutusvallan kasvuna. Näin myös vaikein kolmesta tavoitteesta eli keisarin nujertuminenkin toteutui. Richelieu kuoli kesken sodan tuberkuloosin vuonna 1642.
 
== Tiede, taide ja kulttuuri ==
Kardinaali Richelieu oli poliitikko, hän soti, neuvotteli ja juonitteli. Samalla hän oli kuitenkin ranskalaisen yhteiskunnan tieteellisen toiminnan edistäjä sekä taiteiden ja kulttuurin vankka tukija. Tässä hänellä oli apua opinnoistaan ennen kirkolliselle uralle ryhtymistään.
 
Vuonna [[1622]] kardinaali valittiin [[Pariisin yliopisto]]n kansleriksi. Hänen aikanaan yliopiston keskeinen rakennusryhmä [[Sorbonne]] uudistettiin, ja sen yhteyteen rakennettiin kuuluisa kappeli, johon hänet myöhemmin haudattiin. Tämän lisäksi hän rakasti kirjallisuutta ja tuki monia kirjailijoita heidän urallaan. Ehkä kuuluisin on [[Pierre Corneille]], jolla oli kardinaalin tuki myös teatteritaiteelleen, joka ei tuohon aikaa ollut yhteiskunnassa kovin korkealle arvostettua taidetta.
 
==Richelieun merkitys==
Sorbonnen ja Corneillen lisäksi tunnetuimpia Richelieun aikaansaannoksia on ehkä [[Ranskan akatemia]], jonka tehtäväksi muodostui kielen huoltaminen ja kehittäminen.
Richelieu loi sisäisesti hajanaisesta Ranskasta voimakkaan ja yhtenäisen valtion. Toisaalta hänen aatelistoa syrjivä politiikkansa jätti maan kehittämisen varsin pienen hallitusryhmän varaan, eikä valtakunnan uudistustyötä juurikaan tehty. Paikallishallinto taas rappeutui kun valta keskitettiin Pariisiin. Valtion raha-asiat olivat kroonisessa sekasorrossa. <ref name=ens />
 
Richelieun herttuan arvo periytyi hänen suvussaan. Merkittäviä perillisiä olivat herttua Louis François de Plessis de Richelieu (1696–1788), joka toimi sotilaana, diplomaattina ja kirjoitti eloisat muistelmat, sekä herttua Armand Emmanuel du Plessis de Richelieu (1766–1822), joka toimi [[Aleksanteri I]]:n aikana Venäjällä jouduttuaan suuren vallankumouksen aikana pakenemaan Ranskasta mutta joka Ranskaan palattuaan toimi kahdesta päministerinä. <ref name=ens />
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Favier, Jean (toim.) | Nimeke = Histoire de France 1-4 | Vuosi = 1984-1985 | Julkaisija = Fayard | Kieli = {{fr}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ferro, Marc | Nimeke = Histoire de France | Vuosi = 2001 | Julkaisija = Odile Jacob | Isbn = 978-2738109279 | Kieli = {{fr}} }}
 
=== ViitteetLähteet ===
{{Viitteet}}
 
== Kirjallisuutta ==
*Bluche, François: ''Richelieu'', 2003
*''Richelieu et la culture : actes du colloque international en Sorbonne'' (toim. Roland Mousnier), 1987
*Hildesheimer, Françoise: ''Richelieu. Une certaine idée d'Etat'', 1985
*Bonney, Richard: ''Society and government in France under Richelieu and Mazarin, 1624–61'', 1988
*Thuau, Etinne: ''Raison d’état et pensée politique à l’époque de Richelieu'', 1966
 
{{AAKKOSTUS:Richelieu}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Armand_de_Richelieu”