Ero sivun ”Intersektionaalisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 19059756, jonka teki 95.175.104.126 (keskustelu) Merkkaus: Kumoaminen |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Intersektionaalista ajattelua voi käyttää myös omassa elämässään ja pyrkiä tunnistamaan omia etuoikeuksiaan ja omaa asemaansa suhteessa muihin ihmisiin. Se voi myös auttaa ymmärtämään muiden ihmisten kokemuksia syrjityksi tulemisesta.<ref name=":1" />
== Intersektionalismi ja standpoint-teoria ==
Intersektionaalisuus on vahvasti sidoksissa [[standpoint-teoria]]aan eli näkökulmasidonnaisuuden teoriaan. Tämä johtaa Louise Antonyn (1992) näkökulmasidonnaisuuden paradoksiin. Jos eri näkökulmia ei voi vertailla, ei voi arvostella valtavirtatutkimusta. Jotta niitä voisi vertailla, pitäisi luopua näkökulmasidonnaisuudesta ja voida asettaa näkökulmat paremmuusjärjestykseen. Kristina Rolin (2015) problematisoi sen, että standpoint-teoriassa tutkija "oikeuttaa tieteellisen hypoteesin pelkästään vetoamalla omaan yhteiskunnalliseen asemaansa" ja sen mukaan "alistetuissa asemissa olevien ryhmien näkökulma on tiedollisesti parempi kuin muiden ryhmien".<ref name=ek/>
Patricia Hill Collins (1997: 375, 380) ei esitä standpoint-teorian olevan totuuden objektiivinen kuvaus vaan keino haastaa muita käsityksiä. Kyse ei ole yrityksestä löytää totuutta. Päinvastoin, tieto on keskeinen keino ylläpitää epäoikeudenmukaisia valtajärjestelmiä. Collinsin mukaan ei pidä keskittyä totuuteen vaan valtaan. Hänen mukaansa näkökulmia pitää arvioida sen mukaan, selittävätkö ne epäoikeudenmukaisuutta vai haastavatko ne sitä.<ref name=ek/>
Standpoint-teorian mukaan tieto ei ole puolueetonta, joten objektiivista, neutraalia tai puolueetonta tutkimusta ei voi tehdä. Intersektionaalisuuden mukaan tieteenteko on poliittista valtakamppailua eri teorioiden välillä.<ref name=ek>{{verkkoviite| nimeke=Kaikki naiset ovat valkoisia ja kaikki mustat miehiä: intersektionaalisuus, rotu ja valkoistaminen| osoite=https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105708/1557934271.pdf?sequence=1&isAllowed=y | ajankohta=2019| selite=sivut 33-35| julkaisija=Tampereen yliopisto}}</ref>
== Intersektionaalinen feminismi ja muut feminismit ==
Intersektionaalisuuden katsotaan olevan radikaalisti vastakkain [[liberaalifeminismi]]n kanssa.<ref>{{verkkoviite| osoite=https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/wusa.12409 | tekijä=Shahrzad Mojab ja Sara Carpenter| nimeke=Marxism, feminism, and “intersectionality”| julkaisu=Journal of Labor and Society| ajankohta=18.3.2019}}</ref>
[[Naisasialiitto Unioni]]n puheenjohtaja [[Katju Aro]]n mukaan [[tasa-arvofeminismi]] kamppailee intersektionaalista feminismiä vastaan. He esimerkiksi vaativat, että naisia pitää kätellä siinä missä miehiä, kun intersektionaalisilla feministeillä oli ymmärtämystä muslimien tavoille olle kättelemättä toisen sukupuolen edustajia.<ref name=image/>
Sosiaalipsykologi [[Jonathan Haidt]]in mukaan intersektionaalisuus on syntynyt tärkeistä havainnoista, alun perin siitä, että vaikka GM:ssä sekä mustat että naiset olivat tasapuolisesti edustettuina, silti mustat naiset olivat aliedustettuja. Selitys oli, että mustat miehet ja valkoiset naiset yliedustettuja.<ref name=jh/>
Intersektionaalinen feminismi jakaa naiset monenlaisiin ryhmiin. Esimerkiksi valkoinen feministi voi pyrkiä pörssiyhtiön hallitukseen eikä samalla huomaa olevansa osa sortavaa valtarakennetta, jota vastaan musta feministi kamppailee.<ref name=image>{{verkkoviite|osoite=http://www.image.fi/image-lehti/feministinen-puolue-edustaa-uutta-feminismia-joka-joidenkin-feministien-mielesta-pettaa|nimeke=Feministinen puolue edustaa uutta feminismiä, joka joidenkin feministien mielestä pettää naiset. Mistä kaikessa on kyse?|julkaisu=Image|ajankohta=17.6.2016}}</ref>
== Hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja intersektionaalisuus ==
Kesäkuussa 2020 syntyi kohu, kun vihreiden puheenjohtaja [[Maria Ohisalo]] antoi ymmärtää hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman näkökulman olevan [[intersektionaalinen feminismi]].<ref>{{verkkoviite| osoite=https://www.hs.fi/nyt/art-2000006554708.html| nimeke=Intersektionaalinen feminismi on hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman kantava ajatus, sanoo Maria Ohisalo – ja ihmettelee, miksi se pelottaa osaa| ajankohta=27.6.2020| julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref>
Tasa-arvon ministeri [[Thomas Blomqvist]] kummasteli kohua, koska koko sanaparia "intersektionaalinen feminismi" ei ohjelmassa ole kertaakaan. Sen sijaan ohjelmassa "intersektionaalisuus" mainitaan seitsemästi. Blomqvistin mukaan sekään ei ole ohjelman pääviesti, ja hän toivoo, että puhuttaisiin ohjelman sisällöstä, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta, eikä vaikeasti ymmärrettävistä sanoista.<ref>{{verkkoviite| osoite=https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/85d8224f-d647-41ca-95ff-0334a51086e7| nimeke=Tasa-arvon ministeri on pettynyt intersektionaalinen feminismi -kritiikkiin: ”Sanapari ei esiinny ohjelmassa”| ajankohta=01.07.2020| julkaisu=Iltalehti}}</ref>
Kokoomuksen [[Atte Kaleva]] vaati, että keskityttäisiin [[yhdenvertaisuusperiaate|yhdenvertaisuusperiaatteen]] vahvistamiseen eikä ismeihin, joissa yhdet ovat "tasa-arvoisempia kuin toiset".<ref name=ak>{{verkkoviite| osoite=https://www.verkkouutiset.fi/miksi-en-ole-intersektionaalinen-feministi/| nimeke=Miksi en ole intersektionaalinen feministi| julkaisu=Verkkouutiset| ajankohta=04.07.2020}}</ref>
== Arvostelua ==
Haidtin mukaan nyt intersektionaalisuutta opetetaan yliopistoissa monissa pääaineissa tavalla, joka saa nuoret näkemään mustavalkoisia hyvä-paha-jaotteluita, kuten naiset-miehet, mustat-valkoiset, hedelmättömät-hedelmälliset. Tämä sytyttää ihmiselle heimosotaan kehittyneet vaistot, me-ne-jaottelut, ja täyttää nuoret merkityksen ja tarkoituksen tunteella yhteistä taistelua varten. Siksi intersektionaalisuuden valtaamilla kampuksilla on ikuinen konflikti, koska koskaan ei voi poistaa kaikkia loukkaantumisia, [[mikroaggressio]]ita ja väärinkäsityksiä.<ref name=jh>{{verkkoviite|osoite=https://www.city-journal.org/html/age-outrage-15608.html|nimeke=The Age of Outrage|julkaisu=City Journal|tekijä=Jonathan Haidt|ajankohta=17.12.2017}}</ref>
===Äärivasemmistolaisuus ja epäedustavuus===
Toimittaja-tutkija Helen Pluckrosen mukaan hänen kaltaisilleen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajille esitetään [[intersektionaalinen feminismi]] avainratkaisuna, mutta siinä on kyse [[äärivasemmisto]]laisen ideologian tukemisesta ja se jättää huomiotta valtaosan naisista, värillisistä, [[LGBT]]:stä ja vammaisista - näiden ryhmien poliittiset kannat ovat hyvin moninaisia. Esimerkiksi afroamerikkalaisista 45 % katsoo olevansa konservatiiveja, eikä ole viitteitä siitä, että vammaisten poliittiset kannat olisivat vähemmän moninaisia. Brittinaisista 9 % on feministejä, ja tämä näyttää olevan riippumatonta rodusta (race). Feministeistäkin moni kuuluu intersektionaalista feminismiä vastustaviin feminismin haaroihin. Kaliforniassa 70 % afroamerikkalaisista äänestäjistä äänesti samaa sukupuolta olevien avioliiton kieltämisen puolesta. Demokraattipuolue joutuukin tasapainoilemaan kulttuuriliberaalien hyväosaisten valkoisten ja traditionalististen afroamerikkalaisten ja latinoiden välillä. Brittimuslimeista 0 % piti homoseksuaalisuutta moraalisesti hyväksyttävänä, vaikka he äänestävät yleensä vasemmistoa. 39 % heistä katsoi, että vaimon pitää aina totella miestään.<ref name=hp>{{verkkoviite| osoite=https://areomagazine.com/2017/02/15/the-problem-with-intersectional-feminism/| nimeke=The Problem with Intersectional Feminism| ajankohta=15.2.2017| julkaisu=Areo Magazine}}</ref>
Pluckrosen mukaan intersektiot pitää ottaa huomioon mutta intersektionalismia ei pidä tukea, koska se sisältää muutakin. Pluckrosen mukaan liberalismi mahdollistaa syrjinnän tuomitsemisen kaikissa muodoissaan ja kaikissa ryhmissä, kun nyt on syytetty rasismista ja islamofobiasta niitä, jotka tuomitsevat naisten käyttäytymiskoodit tai mustien muusikoiden laulut LGBT-ihmisten tappamisesta.<ref name=hp/>
==Lähteet==
| |||