Ero sivun ”Kopra” versioiden välillä

Menetelmissä on eronsa. Mikäli hedelmät kuivataan ensin auringossa, saattavat hedelmät altistua homeitiöille herkemmin. Jos taas hedelmiä kuivataan ensin polttouunissa, siemenvalkuainen saattaa kovettua ja jäädä näin osittain kosteaksi aurinkokuivauksesta huolimatta. Savustamalla tehtävässä kuivauksessa halkaistut hedelmät levitetään telineelle, ja alla poltetaan nuotiota. Savulle altistuminen saattaa parantaa hedelmälihan säilymistä ja estää sitä homehtumasta, mutta prosessi saattaa lisätä metsäpaloriskiä eikä lopputulos ole aina ennustettavissa. [[Intia]]ssa vaihtoehtoisena menetelmänä pienikokoisia hedelmiä saatetaan kuivata kokonaisina jopa vuoden ajan. Tällä menetelmällä kuivattu kopra on makeaa, pehmeää, öljyistä ja väriltään tavanomaisen valkoisen sijaista kermamaista.

 

 

Aiemmin kauppalaivat keräsivät kopran ja kuljettivat sitä satamasta toiseen, mutta tänä päivänä on myös suuria [[Plantaasi|plantaaseja]], jotka tekevät itse kaikki tuotantovaiheet. Plantaaseilla kookospalmujen kasvatustiheys noin 100–160 yksilöä per [[hehtaari]]. Yhden palmun keskimääräinen sato vuodessa on 50–80 hedelmää, ja keskimääräinen tuotto vuonna 1999 oli 0,20 [[Yhdysvaltain dollari]]a per tuotettu kilogramma kopraa. Yhtä kilogrammaa varten vaaditaan noin kahdeksan hedelmää, mikä tarkoittaa arviolta 120–320 Yhdysvaltain dollarin vuosituottoa per hehtaari. Sittemmin kopran hinta on yli tuplaantunut maailmanmarkkinoilla, ja vuonna 2012 [[The Financial Times]] raportoi kopratonnin (1 000 kg) hinnaksi 540 Yhdysvaltain dollaria, mikä tarkoittaa 0,54 dollaria kilolta.