Ero sivun ”Parnassolaiset” versioiden välillä

'''Parnassolaiset''' ({{k-fr|Les Parnassiens}}) oli ranskalainen runoilijaryhmä, johon kuuluivat muun muassa [[Théodore de Banville]], [[Leconte de Lisle]], [[Eugène Manuel]], [[FrancoisFrançois Coppée]] ja [[Sully Prudhomme]].<ref>[http://runeberg.org/nfca/0104.html Les Parnassiens,] Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 21. palsta 135. Nordisk familjeboks förlags 1910 {{sv}}</ref>

Tähän niin sanottuun koulukuntaan kuului joukko nuorempia runoilijoita, jotka 1866 liittyivät yhteen estääkseen ranskalaista runoutta rappeutumasta ja viedäkseen sen muodon suhteen korkeimpaan mahdolliseen taiteelliseen täydellisyyteen. Uudistajat saivat puolelleen sellaisia merkittäviä vanhempia runoilijoita kuin Leconte de Lisle (1818–1894) ja Théodore de Banville (1823–1891). Heidän äänitorvekseen muodostui antologia ''Parnasse contemporain, recueil de vers nouveaux'', joka ilmestyi kolmiosaisena sarjana vuosina 1866, 1871 ja 1876. Tämän ryhmän perustajiksi mainitaan [[Catulle Mendès]] (1841–1909) ja [[Louis-Xavier de Ricard]] (1843–1911) yhdessä kirjankustantaja [[Alphonse Lemerre]]n kanssa. Noissa kolmessa runoantologiassa on edustettuna eritasoisia runoilijoita. Merkittävimpiä ovat Sully Prudhomme (1839–1907), [[José-Maria de Heredia]] (1842–1905), François Coppée (f. 18421842−1908) ja [[Paul-Armand Silvestre]] (1837–1901). He eivät muodostaneet varsinaista koulukuntaa, sillä kukin noudatti omaa ominaislaatuaan.<ref name=NFB>[http://runeberg.org/nfbh/0659.html Franska litteraturen,] Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 8. palsta 1209. Nordisk familjeboks förlags 1910 {{sv}}</ref>

Koulukuntaa koossapitävänä tehtävänä liene ollut eräänlainen "romantisme classiquen" synnyttäminen, siis pyrkimys yhdistää [[romantiikka (kirjallisuus)|romantiikan]] kautta saavutettu aiheiden ja runomuotojen vapaus klassismin kiinteyteen, ei pelkästään siinä, miten runoaines objektiivisesti esitetään, vaan myös kielen muodollisessa käsittelyssä. Romantiikan voi siten sanoa tyhjentyneen tähän vanhoillisesti sävyttyneeseen uudistusliikkeeseen, mutta pian ilmeni, ettei se sittenkään vastannut myöhemmän sukupolven runollisia vaatimuksia.<ref>[http://runeberg.org/nfbh/0659.html Franska litteraturen,] Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 8. palsta 1209. Nordisk familjeboks förlags 1910 {{sv}}</refname=NFB>