Ero sivun ”Tervakanavat (Kajaani)” versioiden välillä

'''Tervakanavat''' rakennettiin [[Kajaani]]n kaupungin alueelle [[Kajaaninjoki|Kajaaninjokeen]] helpottamaan [[tervavene]]iden kulkemista.

 

 

==Rakentaminen==

Jo [[1816]] kävi [[Tornio]]n piirilääkäri [[Henrik Deutsch]] tutkimassa [[Suomen Talousseura]]n toimeksiannosta asiaa ja esitti kanavan rakentamista Koivukoskeen ja kivi- tai puukourun tekoa Ämmäkoskeen. Kanavahanketta anoi toteuttavaksi keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I:ltä]] vuonna [[1819]] [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmen]] kirkkoherra Johan Wegelius, mutta sai kielteisen päätöksen [[1822]]. Hän rakennutti kuitenkin puiset veneenvetokourut molempien koskien etelärannalle kanava-anomuksen tehtyään. Kourut pudottivat tervaveneen kuljetustaksan puoleen, mutta niissä veneeseen saattoi ottaa vain 8-13 tervatynnyriä, kun suurin venelasti oli jo tuolloin parikymmentä tynnyriä. [[1827]] Wegelius siirrätti Ämmäkosken kourun joen pohjoisrannalle. Kourut toimivat hyvin, mutta [[1830]] aloitettiin uusi selvitys kanavista insinöörikapteeni [[Fredrik Adolf Hällström]]in johdolla. Siinä päädyttiin korvaamaan kourut kivisillä kanavilla. Rakennustyöt aloitettiin Ämmäkoskella [[1836]].

 

 

==Käyttö==

Kanavat ja sulut jäivät lopulta valtion haltuun, kun Kajaanin kaupunki ei niitä rohjennut lunastaa. Valtio vahvisti sulkutaksat ja järjestyssäännöt ja palkkasi ''sulkujen kaitsijan''. Ensimmäinen oli rakentamiseen osallistunut Jakob Nylund, myöhemmät Kajaanin kaupungin johtavia virkamiehiä. Sulkujen käytöstä huolehti puolestaan sulunvartija eli ''lussivahti'', alun perin vain yksi mutta liikenteen vilkastuttua kaksi. Ämmäkoskelle rakennettiin sulkuvartijalle asunto eli lussitupa vuonna [[1880]]. Ämmäkosken ensimmäinen sulkuvartija oli Johan Boström ja viimeinen Juho Tolonen. Ensimmäiset sulkutaksat [[Suomen Senaatti]] vahvisti [[6. toukokuuta]] [[1847]], suurehkon veneen meno sulun läpi tyhjänä tai lastissa maksoi vain 10 kopeekkaa. Sulkujen järjestyssääntö taas vahvistettiin senaatissa [[1869]].

 

Sulut vaativat jatkuvaa kunnostusta, varsinkin Koivukosken hirsirakenteinen sulku oli altis vaurioille ja rakennettiin käytännössä uudelleen vuosina [[1888]] ja [[1889]]. Teknisesti sulkujen periaate pysyi kuitenkin samana, vain avaamiseen käytetyt viputangot vaihdettiin kiertokoneistoon [[1879]]. Korjaustyöt olivat kalliita käyttömaksuihin verrattuna ja kanavat tuottivatkin jatkuvasti tappiota. Niitä käytettiin kuitenkin paljon, [[1900-luku|1900-luvun]] alussa niiden läpi kulki enimmillään 24 000 tervatynnyriä. Tervan vesikuljetuksen Ouluun hiipuessa ja siirryttyä ainakin osin [[Iisalmi–Kontiomäki-rata|Iisalmen–Kajaanin rautatielle]] kanavien läpi kulki [[1914]] enää vain 278 venettä, kun niitä [[1900]] oli ollut 2 059. Senaatti päättikin lakkauttaa sulut [[1. tammikuuta]] [[1915]], kanavien oltua toiminnassa 70 vuotta. Koivukosken sulku purettiin kokonaan. Ämmäkosken sulku peitettiin ja sulkukoneisto poistettiin. Kanava ja sulku kuitenkin kunnostettiin taas 70 vuoden päästä eli [[1980-luku|1980-luvun]] alussa. Kunnostettu kanava sulkuineen valmistui [[1984]] ja on nyt ainoa toimiva tervakanava maailmassa.

 

==Aiheesta muualla==

* [https://web.archive.org/web/20100809011826/http://www.kajaani.fi/Kaupunkitieto2/Nahtavyydet/Tervakanava/ Kajaanin nähtävyydet: tervakanava] (Viitattu 3.1.2009)

 

[[Luokka:Suomen kanavat]]