Ero sivun ”Astevaihtelu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 40:
Juuri ''nk'':n astevaihtelun takia ns. [[äng-äänne|äng-äänteestä]] on suomen kielessä kehittynyt itsenäinen [[foneemi]]. Muuten se voitaisiin tulkita vain ''n''-äänteen ''k'':n edellä esiintyväksi [[allofoni]]ksi.
 
Konsonanttiyhtymän ''sk'' heikkona vastineena on Vienan karjalassa, suomen kaakkoismurteissa ja kaakkoisissa hämäläismurteissa ollut pelkkä ''s''. Tämän LönnrotinLönnrot jätti pois Vanhasta KalevastaKalevalasta, joka vaikutti suomen kirjakielen vakiintumiseen. (koski : kosken, vrt. astevaihtelullinen säe ''keskelle kosen kiveä''.)<ref>Punttila, Issakainen: Kalevala, kansanrunous ja kirjakieli, Virittäjä 2/2003, s. 228</ref>
 
Astevaihtelu on perinteisesti määritelty tapahtuvaksi vain soinnittomissa konsonanteissa ''p'', ''t'' ja ''k'', mutta se on laajentunut [[lainasana|laina­sanojen]] myötä myös niiden soinnillisiin vastineisiin ''b'', ''d'' ja ''g'' esimerkiksi sanoissa lobata : lobbaa, digata : diggaa, blogata : bloggaa.<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2534 Bloggaaminen laajentaa astevaihtelua], Kotus</ref>