Ero sivun ”RISC” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 17:
Aina 1970-luvulle asti tietokoneiden käskykantojen suunnittelussa otettiinkin erityisesti huomioon konekielitason ohjelmoijat ja ohjelmakoodin tiiviys. Valmiita käskyjä kehitettiin mitä erikoisimpiin tarkoituksiin, ja käskykanta toimikin esimerkiksi [[IBM S/360]]:ssa eräänlaisena standardikirjastona. Lisäksi assembly-ohjelmoijille tarjottiin runsas valikoima monipuolisia muistinkäsittelyn osoitusmuotoja. Tästä lähestymistavasta alettiin myöhemmin käyttää nimitystä CISC vastakohtana RISC-lähestymistavalle.
RISC-filosofian mukaisia koneita olivat periaatteessa jo eräät [[Seymour Cray]]n kehittämät [[supertietokone]]et kuten [[1960-luku|1960-luvun]] puolivälissä suunniteltu [[CDC-6600]]. Nykyisin tunnettu RISC-ajattelu sai kuitenkin alkunsa [[IBM]]:n tutkimuksista 1970-luvun loppupuolella, jolloin havaittiin, että monien tietokoneiden käskykannat olivat tarpeettoman laajoja eikä ohjelmissa käytetty hyväksi kuin pientä osaa nopeuttaviksi tarkoitetuista ominaisuuksista. Joitain konekäskyjä kääntäjät eivät pystyneet käyttämään lainkaan, jolloin niiden käyttö jäi erittäin vähäiseksi. IBM kehitti [[IBM 801]] [[minitietokone]]en, joka vaikutti [[IBM ROMP]] -suorittimen kehitykseen.
Myös tietokoneiden suoritusnopeuden kasvattamiseksi haettiin jatkuvasti uusia ratkaisuja, ja yksi mahdollisuus oli peräkkäisten käskyjen rinnakkainen suorittaminen ns. ''liukuhihnaperiaatteella''. Monissa CISC-suorittimissa oli jonkinlaisia osittaisia liukuhihnaratkaisuja, mutta ne olivat ongelmallisia, koska CISC-käskyt vaihtelivat huomattavasti monimutkaisuudeltaan ja suoritusajaltaan. Syntyi tarve käskykannoille, joissa jokaisella käskyllä olisi samat yksinkertaiset suoritusvaiheet. Lisäksi pyrittiin välttämään tiedonsiirtoa muistiin ja muistista, mikä loi tarpeen perinteistä suuremmalle määrälle rekistereitä.
| |||