Ero sivun ”Casimir von Kothen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Koulutoimen ylihallituksessa toimiminen: - aikajärjestys, hieman tiivistystä |
||
Rivi 13:
Vuosina 1853–1858 von Kothen oli [[Suomen senaatti|senaatin]] kirkollisasiain toimituskunnan päällikkönä. Hän vaikutti huomattavasti vuoden 1856 koulujärjestykseen ja hänen aloitteestaan perustettiin niin sanotut [[siviililukio]]t, joissa opetettiin [[latina]]n sijasta [[Ranskan kieli|ranskaa]] ja [[Venäjän kieli|venäjää]]. [[Oolannin sota|Oolannin sodan]] aikana vuonna 1854 hän avusti kenraalikuvernööriä sota-asioissa.<ref name="tieto" /> Von Kothen turhautui senaatin jähmeään [[Kollegiaalinen päätöksenteko|kollegiaaliseen päätöksentekoon]] ja joutui vastakkain lankonsa Lars Gabriel von Haartmanin kanssa, joka kieltäytyi myöntämästä varoja von Kothenin voimakkaasti ajamaan [[Ruotujakolaitos|ruotujakolaitoksen]] uudelleen perustamiseen.<ref name="KB" /> Ruotujakoinen sotaväki otettiin kuitenkin uudelleen käyttöön, ja von Kothen toimi vuosina 1855–1859 ruotupataljoonien tarkastajana senaattorintoimensa ohella. Hän oli samalla myös [[Tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta|tie- ja vesikulkulaitosjohtokunnan]] puheenjohtajana 1856–1857.<ref name="yom" /> Von Kothen siirtyi vuonna 1858 senaatin sotilastoimituskunnan päälliköksi. Hänen katsottiin ylittäneen valtuutensa yrittäessään saada sotaväen sijoituspaikat määrätyiksi ruotuisäntien kokouksissa, ja hän jätti senaatin vuonna 1859. Hovin suosion säilyttänyt von Kothen ylennettiin vuonna 1861 [[Kenraaliluutnantti|kenraaliluutnantiksi]] ja nimitettiin [[Hallitseva senaatti|Venäjän hallitsevan senaatin]] jäseneksi.<ref name="KB" />
===Koulutoimen
Vuonna 1869 von Kothen nimitettiin samanaikaisesti [[Helsingin yliopisto]]n sijaiskansleriksi sekä vastaperustetun [[Kouluhallitus|koulutoimen ylihallituksen]] puheenjohtajaksi. Hänellä oli kenraalikuvernööri [[Nikolai Adlerberg]]in vankka tuki.<ref name="KB" /> Sijaiskanslerina
Von Kothenin valmistelema vuoden 1872 koulujärjestys muun muassa palautti venäjän kielen pakolliseksi osaksi kouluopetusta ja määräsi [[Helsinki]]in perustettavaksi kouluhallituksen johtajan erityisvalvonnassa olevan nykykielten opetukseen painottuneen [[Svenska lyceum i Helsingfors|ruotsinkielisen reaalilyseon]] sekä [[Svenska normallyceum|Helsingin normaalilyseon]] suomenkielisen osaston lakkautettavaksi ja [[Hämeenlinnan normaalilyseo|siirrettäväksi]] [[Hämeenlinna]]an.<ref name="tieto" /> Helsingin normaalilyseo sai vielä kahtena vuonna luvan rinnakkaisen suomenkielisen ensimmäisen luokan perustamiseen, mutta ei enää myöhemmin, jolloin Helsingin suomenmieliset saivat luvan ylläpitää omalla kustannuksellaan kolmatta luokkaa. Tämän jälkeen von Kothen aikaansai sen, että valtio kustansi suomenkieliset luokat II–V, mutta uutta ensimmäistä rinnakkaisluokkaa ei enää perustettu. Kansalaiskeräyksellä Helsinkiin perustettiin [[Helsingin Suomalainen Alkeisopisto|suomalainen alkeisopisto]], jota myös aluksi ylläpidettiin yksityisin varoin.<ref>Mikko Juva, Suomen Kansan Historia IV, Kansallinen herääminen, 372., (1966), Otava</ref>
Laki herätti paljon tyytymättömyyttä, joten [[Säätyvaltiopäivät|vuoden 1872 valtiopäivät]] hyväksyivät useita anomuksia kouluhallinnon uudelleenjärjestämisestä ja normaalilyseota koskeneen päätöksen perumisesta.<ref>[http://runeberg.org/nfbn/0606.html ''Nordisk familjebok'' (1911), p. 1147] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 25.5.2020.</ref><ref name="tieto" /> Riitauduttuaan saamattomana pitämänsä senaatin kanssa von Kothen erosi kaikista viroistaan vuonna 1873.<ref name="KB" /> Suomenkielisten valtion oppikoulujen perustaminen saattoi todella alkaa vasta kun vaikutusvaltainen von Kothen oli siirtynyt syrjään.▼
▲
Von Kothen asui viimeiset vuotensa ulkomailla, lähinnä [[Dresden]]issä Saksassa.<ref name="yom" />
| |||