Wikipedia

Ero sivun ”Pohjois-Irlannin konflikti” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Auttelin wikipediaa parantelemalla kieliasua. Lisäsin myös pari viitettä, linkityksiä ja kirjoitin hieman tekstiä. Artikkelin loppu on keskeneräinen ja vaatisi kielenhuoltoa laajempaa tarkistamista ja uudelleen kirjoittamista.
Valtlai (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
14 035 muokkausta
p kh
Rivi 15:
Pohjois-Irlannin levottomuuksien syynä on yleisimmin pidetty kiistaa siitä, kuuluuko alue Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vai Irlantiin. Englantilaiset valtasivat Irlannin jo vuosisatoja sitten. Alueiden hallinnan varmistamiseksi [[Ulsterin uudisasutus|englantilaisia ja skotteja muutti Irlantiin]] siirtomaaisänniksi, jotka asettuivat parhaille viljelymaille. [[Uskonpuhdistus|Uskonpuhdistuksessa]] Englanti kääntyi [[Protestantismi|protestanttiseksi]], mutta Irlanti jäi [[Katolisuus|katoliseksi]]. Tämän jakolinjan vuoksi kriisissä oli vahva uskonnollinen lataus, vaikka uskonto ei ollutkaan levottomuuksien varsinainen syy.
 
Irlannissa nousi nationalistinen aalto 1800-luvun aikana ja [[Irlannin sisällissota|verisen sisällisodan]] jälkeen [[Ison-Britannian ja Irlannin sopimus|maa erosi IsoIsosta-Britanniasta]] omaksi valtiokseen vuonna 1923. Kuusi Pohjois-Irlannin kreivikuntaa jäi kuitenkin Irlannin ulkopuolelle. Alueen väestöstä 2/3 oli protestantteja, jotka kannattivat [[Ulster]]iksi kutsumansa alueen säilymistä osana IsoIsoa-Britanniaa. Maltillisia brittimielisiä kutsuttiin [[Unionismi (Irlanti)|unionisteiksi]] ja jyrkimpiä [[lojalistit|lojalisteiksi]]. Pääosin katoliset [[Pohjois-Irlannin nationalistit|nationalistit]] kannattivat liittymistä Irlantiin. Nationalistien jyrkin äärilaita olivat [[Pohjois-Irlannin tasavaltalaiset|tasavaltalaiset]]. Katolisen [[Irlannin tasavaltalaisarmeija|Irlannin tasavaltalaisarmeijan]] (IRA) tavoitteena oli jo 1920-luvulla alueen liittäminen osaksi Irlantia. IRA taisteli aluksi myös jaon hyväksynyttä Irlannin hallitusta vastaan, mutta luopui myöhemmin hallituksen vastustamisesta.
 
Kriisiin taustalla oli myös unionistien katolisiin kohdistama taloudellinen ja sosiaalinen [[syrjintä]], jota unionistipoliittikko ja nobelisti [[David Trimble]] kutsui "kylmäksi taloksi".<ref name="Trimble_1988">Trimble, David (10 December 1998). "The Nobel Lecture given by The Nobel Peace Prize Laureate 1998". Oslo.</ref> Unionistit pysyttelivät vallassa säätämällä vaalipiirit ja vaalitavan oman enemmistönsä varmistamiseksi. Esimerkiksi liikemiehillä oli vaaleissa useita ääniä. Valta parlamentissa ja suurimmissa kunnissa pysyi unionisteilla yli viisi vuosikymmentä ja poliisilaitos oli täysin protestanttinen. Katolisilta estettiin pääsy julkisiin virkoihin ja moniin kaupan ja teollisuuden alojen töihin. Katoliset olivat protestantteja kolme kertaa useammin työttömiä ja asuivat huonommin toimeentulevilla asuinalueilla.<ref name="Adams_1987_202">Adams 1987, s. 202.</ref> Protestanttien ja katolisten välit olivat viileät ja runsaasti katolisia muutti maasta 1950-luvulla.
Rivi 45:
12. elokuuta 1969 protestantit järjestivät [[Derry|Derryssä]] "[[Apprentice Boys]]" -veljeskunnan marssin, jonka reitti kulki läheltä Derryn [[Bogside|Bogsiden]] irlantilaismielisten korttelia. Nationalistit heittelivät marssijoita kivillä ja nauloilla. Syntyi kahinoita, joita vähälukuinen poliisi ei kyennyt tai halunnut estää. Katolisessa Bogsidessa syttyi kapina ja poliiseja heiteltiin katoilta palopommeilla. Kymmenet poliisit loukkaantuivat. Poliisi hyökkäsi kaupunginosaan panssaroiduilla ajoneuvoilla, vesitykeillä ja CS-kaasulla aseistettuna. Satojen nationalistien vastustus oli niin tiukkaa, että [[Bogsiden taistelu|Bogsiden taisteluksi]] kutsuttu mellakointi jatkui useita päiviä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://cain.ulster.ac.uk/events/battlebogside/stetler/stetler70.htm|nimeke=CAIN: Events: Stetler, R. (1970) The Battle of Bogside: The Politics of Violence in Northern Ireland|julkaisu=cain.ulster.ac.uk|viitattu=2020-06-08}}</ref>
 
14. elokuuta paikalle tulivat tuliasein varustetut [[B-specials|B-Specials]]-reserviläispoliisit (USC). Katoliset pelkäsivät, että tekeillä oli joukkomurha. B-Specials -joukot ampuivatkin joitakin mielenosoittajia. Saman päivän iltana Pohjois-Irlannin pääministeri pyysi IsoIsolta-Britannialta armeijaa Derryyn erottamaan poliisi ja mellakoijat toisistaan. Tässä vaiheessa levottomuuksia pääosa protestanteista piti armeijaa puolueettomana, vain muutamat vastustivat sitäkin. Mellakoinnissa haavoittui vakavasti ainakin 350 poliisia. Myöhemmin tapahtumista julkaistiin [[Scarmanin raportti]]. Raportissa poliisin toimintaa kuvattiin asialliseksi, mutta riittämättömäksi. Erikseen mainittiin B-Specials-joukkojen yhteydet lojalisteihin.
 
Derryn tapahtumien jälkeen irlantilaismieliset järjestivät protesteja Belfastissa ja muualla Pohjois-Irlannissa. Belfastin tapahtumista tuli osittain katolisiin kohdistuva puhdistus. Jotkut johtivat välikohtauksiin poliisin kanssa ja hyökkäyksiin poliisiasemille. Lojalistit tunkeutuivat protestanttien kortteleihin polttaen kymmeniä koteja ja liikehuoneistoja. Myös protestanttien koteja tuhottiin. Muutamia tuhansia ihmisiä ajettiin pois ja/tai pakeni.
Rivi 69:
=== Verinen sunnuntai ===
 
IRA:n suosio kasvoi merkittävästi, kun brittisotilaat tappoivat eräässä välikohtauksessa 2 nuorta miestä. IsoIson-Britannian laskuvarjojoukot surmasivat 1971 Ballmurphyssä elokuussa 11 siviiliä. Virallinen IRA alkoi tehdä pommi-iskujaan vuoden 1971 11. joulukuuta 1971.
 
[[Verinen sunnuntai|Verisunnuntaina]] 30. tammikuuta 1972 IsoIson-Britannian laskuvarjojoukot ampuivat Derryn Bogsidessä järjestetyssä kansalaisoikeusmielenosoituksessa takaapäin pakenevia mellakoijia surmaten 14 ja haavoittaen 13:aa. Tämä herätti valtavan vihan irlantilaisissa, ja Väliaikaiseen IRA:an liittyi paljon uusia jäseniä. Samaan aikaan marxilainen, virallinen IRA solmi tulitauon, mutta toimi vielä 1973.
 
Vuonna 1972 IRA alkoi käydä sissisotaa varsinkin Etelä-Armaghissa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Irlannin_konflikti”