Ero sivun ”Jean-Baptiste Lamarck” versioiden välillä

Lamarckin oma teoria [[evoluutio|evoluutiosta]] perustui ajatukseen, että yksilöt sopeutuvat ympäristöönsä elämänsä aikana ja siirtävät hankitut ominaisuudet jälkeläisiinsä. Jälkeläiset lisäävät vanhemmilta perittyjen sopeutumien päälle itse oppimansa ominaisuudet ja saavuttavat näin evolutionääristä etua. Ympäristöön sopeutumisen mekanismiksi Lamarck esitti, että yksilöt pystyvät parantamaan tiettyä ominaisuuttaan harjoittamalla niitä. Samalla ominaisuudet, joita eliö ei harjoita, häviäisivät. <ref name=oe /> Vaikkakaan tämä käsitys evoluutiosta ei kokonaan olekaan lähtöisin Lamarckilta, häneen on henkilöitynyt esi-Darwinistinenesidarwinistinen idea biologisesta evoluutiosta. <ref name=oe />

Köyhän aatelissäädyn jäsenenä Lamarck palveli armeijassa ennen kuin hän kiinnostui [[luonnonhistoria|luonnontieteistä]] ja kirjoitti moniosaisen kirjasarjan [[Ranska|Ranskan]] kasvillisuudesta. Kirjasarja herätti [[Georges Leclerc de Buffon|Buffonin kreivin]] mielenkiinnon, ja tämä järjesti Lamarckille viran Pariisin kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan johtajana;<ref name="UCMP"/> Ranskan vallankumouksen aikaan Lamarck muutti puutarhan nimen nykyiseksi [[Jardin des Plantes]]iksi. <ref name=oe />

Lamarckin työskenneltyä vuosia kasvien parissa hänet nimitettiin [[selkärangattomat|selkärangattomien]] osaston hoitajaksi ja professoriksi vasta perustettuun [[Muséum National d'Histoire Naturelle]]en. EnnenKasvitutkimustensa vuottaansiosta Lamarck sai Ranskan tiedeakatemian jäsenyyden. <ref name=oe /> Vuoteen 1800 saakka hän oli [[olemusajattelu|essentialisti]], joka uskoi, että [[Laji (biologia)|lajit]] ovat muuttumattomia. TyöskenteltyäänTyöskennellessään Pariisin alueen [[nilviäinen|nilviäisfossiilien]] parissa hän vakuuttui, että lajeissa tapahtuu aikojen kuluessa transmutaatioita eli muutoksia. Selityksen tälle ilmiölle hän hahmotteli 1809 ilmestyneessä teoksessaan ''[[Philosophie Zoologique]]''.<ref name="UCMP"/>