Ero sivun ”Fëanor” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Johdanto
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
p kh
Rivi 3:
 
{{Juonipaljastus}}
Fëanor oli yksi ''noldor''in [[haltia (Arda)|elda]], yksi niistä, jotka lähtivät [[Keski-Maa]]sta elääkseen yhdessä ''[[valar]]''in kanssa [[Valinor]]issa, Amanin maassa. Hänet nimettiin isänsä mukaan [[Finwë]]ksi tai FinweminyaFinweminyaksi ja myöhemmin nimellähän sai nimen '''Curufinwë''' ("Kyvykäs Finwë(n poika)"). Hän oli mahtavin ''noldor''ista, ja hetken heidän kuninkaansa. Hänen nimensä on sekoitus [[sindar]]ista (Faenor) ja [[quenya]]sta (Fëanáro), ja kumpikin tarkoitti "Tulen Henki". Hänet tunnettiin seppänä, timantinhiojana, ja soturina,. hänHän teki [[Silmarilit]] ja kehitti [[tengwar]]-riimut. Hän teki suurella varmuudella myös ''[[palantír]]''it. Hän oli Finwën, ''noldor''in Korkean Kuninkaan, ja tämän vaimon Mírielin, vanhin poika. Fëanor vei äidiltään syntyessään niin paljon elinvoimaa, että tämän henki jätti perheensä, ja matkasi Lórienin puutarhaan. Finwë meni uudestaan naimisiin, ja sai kaksi poikaa, Fëanorin velipuolet [[Fingolfin]]in ja [[Finarfin]]in, ja myös kaksi tytärtä, Findisin ja Irimën. Fëanor itse nai Nerdalenin, Mahtanin tyttären, ja tämä synnytti hänelle seitsemän poikaa: Maedhros, Maglor, Celegorm, Caranthir, Curufin, Amrod ja Amras.
 
Fëanorin äitipuoli Indis ei ollut yhtään paha, vaikka Fëanor niin uskoikin. Fëanor inhosi Indistä, ja hän ja hänen perheensä asui erillään tästä ja tämän lapsista.
Silloin [[Melkor]], mahtavin vala ja pahuuden lähde, oli pettänytsaanut ''valar''in ajattelemaanuskomaan, että hän oli parantanut tapansa. Pahoitellen hän lähti Valinorista, ja samalla käännytti pahaksi joitakin ''noldor''ista ja teki heistä hänen pahuutensa välikappaleita, erityisesti Fëanorista. Mutta Fëanor ei luottanut yhtään Melkoriin, mikä oli tämän suunnitelman pohja.
 
Suurimpana saavutuksenaan, Fëanor otti talteen Kahden Puun valoa, ja valmisti siitä kolme Silmarilia, myösjotka tunnettutunnetaan myös nimellä Suuret Jalokivet. Hän arvosti Silmarileja yli kaiken muun, ja epäili ''valar''ia ja muuta ''eldar''ia siitä, että he aikoivat viedä Silmarilit. Hän vartioi jalokiviä hyvin tarkasti ja näytti ne vain lähimmille sukulaisilleen.
Melkor halusihimoitsi suuresti Silmarileja, ja hänen otteensa FëanorissaFëanorista kasvoi, mutta ''valar'' eivät vieläkään aavistaneet Melkorin suunnitelmia. Melkor käytti hyväkseen Fëanorin ylimielisyyttä ja käytöstä, laittaenja istutti häneenFëanoriin ajatuksen, että hänen velipuolensa Fingolfin aikoi viedä Silmarilit ja ottaa Fëanorin paikan Finwën perijänä. Tämän ajatuksen takia Fëanor alkoi uhata Fingolfinin henkeä (tämä tapahtui silloin, kun ''noldor'' alkoi takoa aseita). Tästä syystä ''valar'' karkottivat hänet Formenokseen. Hän otti suuret aarteensa mukanaan, myös Silmarilit, mitkäjotka hän lukitsi laatikkoon. NäyttääkseenMyös Finwë lähti Formenokseen, osoittaakseen tukensa vanhinta poikaansa kohtaan, Finwë lähti Formenokseen.
 
''Valar'' tajusivat, että Fëanorin käytös oli ollut Melkorin syytä. He lähettivät [[Tulkas]]in vangitsemaan hänetMelkorin uudelleen, mutta häntä ei löytynyt. Melkoria ei oltu nähty pitkään aikaan, kunnes hän ilmestyi odottamatta Formenoksessa. Finwëllä ja Fëanorilla oli ollut pakkomielle siitä, että Fingolfin tulisi kuninkaaksi, ja näytti, että Melkorin valheet olisivatkin totta. Melkor yritti uudelleen vakuuttaa Fëanorin siitä, mutta epäonnistui, ja Fëanor ymmärsi, että Melkorin tavoite oli saada Silmarilit, sulki oven Melkorin edestä, ja tämä lähti. Kun ''valar'' kuulivat tapahtuneesta, he alkoivat metsästää uudelleen. Mutta vaikutti siltä, että Melkor oli jo lähtenyt Valinorista ja olisi menossa pohjoiseen, mutta menikin etelään.
 
Sitten ''valar'' halusivat parantaa Fëanorin ja Fingolfinin välisen välirikon, ja kutsuivat molemmat Valinoriin tekemään rauhaa. Fingolfin ojensi kättään kohti velipuoltaan, tunnustaen Fëanorin paikan vanhimpana, ja tämän he hyväksyivät. Sillä välin Melkor meni etelään Amanista, Avathariin, etsimään suurta hämähäkkimäistä olentoa [[Ungoliant]]ia. Ungoliant auttoi Melkoria tuhoamaan Kaksi Puuta, tuoden pimeyden Valinoriin. Sieltä nämä kaksi menivät Formenokseen, surmasivat Finwën ja veivät kaikki jalokivet, myös Silmarilit. He karkasivat Keski-maahan Helcaraxëa (tunnettiin myös nimellä Kirskuva Jää) pitkin pohjoiseen [[Beleriand]]iin [[Keski-Maa]]han.
 
Fëanor ja Fingolfin olivat sopimassa riitojaan, juuri kun Valinor pimeni. Valar tiesivät, että Puiden valo säilyi enää Silmarileissa ja [[Yavanna]] pyysi Fëanoria antamaan jalokivet heille, jotta he voisivat parantaa Puut. Fëanor kieltäytyi antamasta Silmarileja Valareille vapaaehtoisesti ja sanoi, että jos ne vietäisiin häneltä väkisin, silloin he olisivat kaikki samanlaisia kuin Melkor. Tämän jälkeen viestinviejä saapui kertomaan Formenoksen tapahtumista. Viestinviejän mukaan, Melkor, oli tullut Fëanorin laaksoon, Formenokseen, mustan sumun keskellä. Korkea Kuningas Finwë oli taistellut ja hävinnyt Melkorille, ja oli ensimmäinen haltia, joka surmattiin Valinorissa. Melkor tuhosi laakson, ottaen monia arvokkaita kiviä. Kaikkein huomattavimpanahuomattavinta oli se, että hän oli varastanut Silmarilit.
 
==Noldorin pako==
 
''Valar'' ja ''eldar'' ymmärsivät nyt kokonaan Melkorin petoksen tarkoituksen. Fëanor, kuultuaan isänsä murhasta ja arvokkaiden Silmarilien varkaudesta, nimittinimesi Melkorin Morgothiksi, ”Maailman mustaksi viholliseksi” (suoraan käännetty ”Musta vihollinen”). Nyt ''noldorin'' kuningas, Fëanor piti kiihkeimmän puheen, mitä on koskaan [[Arda]]ssa nähty, jossa hän julisti Morgothin häpeätahraksi. Hän haukkui Suurta Vihollista, mutta Morgothin takia,moitti myös moitti ''valar''ia heidän teoistaan. Hän sanoi kansalleen, että ''valar'' olivat hylänneet heidät, joten ''noldor''in täytyi seurata häntä Keski-Maahan taistelemaan Morgothia vastaan. Sillon Fëanor vannoi Fëanorin valan, jonka kaikki hänen seitsemän poikaansa vahvistivat, luvaten taistella jokaisen kanssa, oli hän haltia, [[ihminen (Arda)|ihminen]], maia tai vala, joka piti hallussaan Silmarileja ja pitäenpiti [[Eru|Ilúvataria]] todistajanaan. Myöhemmin tämä vala aiheutti suurta surua koko ''noldor''ille.
 
 
Rivi 78:
 
 
Etsiessään tietä Keski-Maahan, Fëanor meni Amanin rannikolle, missä laivanrakentajat, ''[[teleri]]''-haltiat, asuivat, vaatien heidän laivojaan käyttöönsä. ''Teleri'' kieltäytyivät, joten vastaukseksi,jolloin Fëanor ja hänen aseistettu ja kiihkeä joukko ''noldor''ia hyökkäsi kevyesti vsrustautuneiden ''teleri''n kimppuun, tuhoten heidän asumuksensa ja varastaen heidän laivansa. KiusaantuneenaPahastuneena tästä teosta Finarfin, [[Finwë]]n kolmas poika, otti miehensä ja kääntyi takaisin. ''Valar'' päästivät heidät takaisin, ja Finarfin hallitsi ''noldor''in Korkeana Kuninkaana Valinorissa. Laivoja oli liian vähän viemään kaikki ''noldor'' meren yli, joten Fëanor ja hänen poikansa johtivat ensimmäistä joukkoa. Saavuttuaan Losgariin, Lammothin maahan, Beleriandissa, missä he päättivät polttaa laivansa ja jättää Fingolfinin seuraajat taakseen. Koska maa oli litteä tuohon aikaan, jäljelle jääneet ''noldor'' näkivät tulen, ja tiesivät pääsevänsä Keski-Maahan vain ylittämällä Helcaraxën. Tämän he tekivät Fingolfinin johdolla, ja kokivat suuria menetyksiä matkalla, joka karisti uskoa Fëanoria ja hänen poikiaan kohtaan.
 
Tietäen ''noldor''in saapumisesta, Morgoth käski armeijoidensa hyökätä [[Angband (Keski-Maa)|Angbandista]] ja. ne hyökkäsivät Fëanorin kimppuun Mithrimissä. Tätä taistelua kutsuttiin nimellä Taistelu tähtien alla, tai Dagor-nuin-Giliath, koska Kuuta ja Aurinkoa ei oltu luotu vielä luotu. ''Noldor'' voittivat taistelun ja tuhosivat Morgothin armeijat. Fëanor, joka oli vielä voimissaan, puskiryntäsi kohti Angbandia, ja pääsi poikineen jo näköetäisyydelle, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi [[balrog]]-joukko. Fëanor taisteli urhoollisesti, vaikka sai moniabalrogien haavojajohtaja [[Gothmog]]ilta, balrogienhaavoitti johtajaltahäntä vakavasti. HänenFëanorin poikansapojat toivat suuren joukon vahvistuksia, ja balrogit ajettiin pois. KuitenkinTaistelukentällä makaava Fëanor, jokatiesi makasi taistelukentällä, tiesikuitenkin haavojensa olevan kuolettavia. Hän kirosi Angbandin linnoituksen, vaikka näki kuolemankuolevan silmin, että hänen joukkonsa eivät saisi koskaan tuhottua sitä linnoitusta. HänenFëanorin kuolemansa hetkenä,kuollessa hänen tulinen sielunsa pakeni, ja jätti jäljelle vain tuhkaa. Hänen poikiaan sitoi vielä vala palauttaa Silmarilit, ja se vaikutti suuresti Beleriandin tapahtumiin [[Ardan aikajana|Ensimmäisellä ajalla]].
 
{{DEFAULTSORT:Feanor}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Fëanor