Ero sivun ”Jack Witikka” versioiden välillä

345 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
→‎Ura: Maininta Jussi-palkinnosta 1949 + viite
(Navigaatiomallineen lisääminen)
(→‎Ura: Maininta Jussi-palkinnosta 1949 + viite)
Witikka opiskeli teatterialaa muun muassa [[Englanti|Englannissa]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Hän aloitti uransa mainospäällikkönä Paramount Films Oy:ssä ja toimitusjohtajana Parvisfilmissä (1946–48).<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Suuri kansalaishakemisto III| Vuosi=1968 | Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Puntari}}</ref> Vuonna 1949 Witikka aloitti ohjaajana [[Suomen Kansallisooppera|Suomalaisessa Oopperassa]], josta hän siirtyi 1953 [[Suomen Kansallisteatteri|Kansallisteatteriin]]. Siellä Witikka toimi ohjaajan, talouspäällikön, (1953–57) apulaisjohtajan (1957–69) ja johtajan (1969–80) tehtävissä. Toimittuaan pari vuotta freelance-ohjaajana hän siirtyi [[Ruotsalainen teatteri|Helsingin ruotsalaisen teatterin]] johtajaksi vuonna 1982. Tästä tehtävästä hän luopui vuonna 1987.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Kuka kukin on | Vuosi=1990 | Julkaisija=Otava}}</ref>
 
Witikka alkoi tehdä lyhytelokuvia 1940-luvun lopulla. Hänet palkittiin parhaan lyhytelokuvan [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkinnolla]] 1949 elokuvasta ''Ennen ensi-iltaa''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Terttula, Eugen | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1952 | Vuosi = 1951 | Sivu = 334 | Luku = Jussi-patsaan saajat 1944–50 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>. Hänen ensimmäinen kokoillan elokuvaohjauksensa oli ''Aila – Pohjolan tytär'' (1951). Taustalla tuottajana ja Witikan tukijana vaikutti [[Michael Powell]]. Elokuvaa suunniteltiin kansainväliseen levitykseen, mutta sen suosio ei ollut Suomessakaan suuri. [[Erik Blomberg]] palkittiin filmistä [[Jussi (palkinto)|kuvaus-Jussilla]].
 
Vuonna 1954 valmistui Witikan fantasiaelokuva ''[[Pessi ja Illusia (vuoden 1954 elokuva)|Pessi ja Illusia]]'', joka pohjautui [[Ahti Sonninen|Ahti Sonnisen]] [[Yrjö Kokko|Yrjö Kokon]] tekstien pohjalta säveltämään satubalettiin. Ennen sitä oli ensi-iltaan tullut säveltäjä [[Gabriel Linsén]]in elämäkertaelokuva ''[[Mä oksalla ylimmällä]]'', jonka kautta alkoi Witikan yhteistyö kirjailija [[Walentin Chorell]]in kanssa. Se jatkui ekspressionistisella aikuisten satuelokuvalla ''[[Nukkekauppias ja kaunis Lilith]]'' (1955). Se on tarina nimettömästä valtiosta, jossa leikkiminen on kielletty. Absurdi komedia ''[[Äidittömät]]'' (1958), jonka Witikka oli sovittanut teatteriin, oli Chorellin ja Witikan kolmas yhteinen projekti. Se on täynnä seksuaalisymboliikkaa, erikoisia hahmoja ja tilanteita. [[Maikki Länsiö]]n tahallisen ylinäytelty roolihahmo sai kiitosta. ''Äidittömät'' on harvinainen esimerkki lähes surrealistisesta suomalaisesta elokuvasta.
27 814

muokkausta