Ero sivun ”Horatius” versioiden välillä

'''Quintus Horatius Flaccus''' ([[8. joulukuuta]] [[65 eaa.]] – [[27. marraskuuta]] [[8 eaa.]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] [[runoilija]]. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä [[latina]]ksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului [[Vergilius|Vergiliuksen]] tavoin [[Maecenas|Maecenaksen]] ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus ''[[carpe diem]]'' eli ''tartu hetkeen'' tai kirjaimellisesti ''poimi päivä''. <ref name=oe>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan Suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri) | Sivu = 1852–1853, art. Horatius | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1978 | Tunniste = ISBN 951-1-02232-6}}</ref>

Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. SenVanhemmat tähden vanhemmat lähettivätlähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, koulutielle. Vanhemmatmutta eivät halunneet antaatätä poikaansakouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, kouluvuosina jajoten he vuokrasivatantoivat tilansa paitsi saadakseen tuloja, muttamaatilansa myösvuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli myöhemmin nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 75, 1980.</ref>

Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli [[Brutus|Brutuksen]] puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja tarkoitus oli osallistua [[Filippoin taistelu]]un. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 76, 1980.</ref>

Sisällissodan voittaja, keisari [[Augustus]] antoi Horatiukselle armahduksen ja tarjosi hänelle yksityissihteerinsä hyväpalkkaista virkaa. Runoilija kuitenkin kieltäytyi ottamasta työtä vastaan, sillä halusi elää vapaana runoilijana. Augustus piti runoilijaa ystävänään, sillä hän arvosti Horatiuksen hyväntahtoisuutta ja nopeaa älyä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 79, 1980.</ref>

Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä Maecenas lahjoitti Horatiukselle maatilan läheltä [[Tivoli]]a. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Politiikka ei häntä kiinnostanut. Maecenaan kautta hän ystävystyi [[Vergilius|Vergiliuksen]] ja [[Varius|Variuksen]] kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 77, 82, 1980.</ref>

Kun elämä oli rauhoittunut, kehittyi Horatiuksesta onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi [[Epikuros|Epikuroksen]] laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan hyväntahtoista pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 77, 79, 1980.</ref>

Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan [[Esquilinus]] kukkulalle. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 84, 1980.</ref>

* Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 6, Rooma. Suomentaneet Weikko Pakarinen, Jussi Teljo ja Aaro Lassi. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1980. ISBN 951-0-09734-9