Ero sivun ”Promiskuiteetti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 26:
1800-luvulla eräät tutkijat kuten antropologi [[Johann Jakob Bachofen]] uskoivat promiskuiteetin olleen ihmiskunnan alkuperäinen tila (”alkukantainen promiskuiteetti”). Tämän käsityksen kannattajat vetosivat siihen, että monissa kulttuureissa sukulaisuus on laskettu pelkästään äidin puolelta ja olettivat tämän johtuneen siitä, että promiskuiteetin johdosta useimmiten olisi ollut mahdollista tunnistaa lapsen vanhemmista vain äiti, ei isää.
Tähän kantaan oli useita syitä. Suurimman osan niin kutsuttujen luonnonkansojen kulttuuriantropologisesta tutkimuksesta suorittivat 1800-luvulla "kabinettitieteilijät", jotka eivät olleet koskaan käyneet paikan päällä itse ja luottivat pelkästään matkailijoiden, [[Lähetystyö|lähetyssaarnaajien]] ja muiden henkilöiden tietoihin. Alkuperäisen primitiivisen yhteiskunnan tai ihmiskunnan tilan jälleenrakentaminen perustui ajatukseen edistyksestä, jonka mukaan kaikki kulttuurit parantuvat ja muuttuvat monimutkaisemmiksi. Vaikutti johdonmukaiselta olettaa, että koskaan ennen kehittyneitä perhetyyppejä ei yksinkertaisesti ollut, ja primitiivisessä yhteiskunnassa seksuaalisuhteet olivat ilman rajoja ja tabuja. Tätä näkemystä edustaa muun muassa Friedrich Engelsin teos "Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä", jota yhdessä Karl Marxin teoksien kanssa käytettiin kommunistisen ideologian palveluksessa.<ref>Frederick Engels: Origins of the Family, Private Property, and the State, II. The Family</ref>
On myös huomautettu, että [[Viktoriaaninen aikakausi|viktoriaanisen moraalin]] olosuhteissa 1800-luvulla tällaiset fantasiat ovat voineet johtua myös psykologisista syistä.
Nykyaikainen kulttuuriantropologia ei ole vahvistanut täydellisen promiskuiteetin olemassaoloa missään tunnetussa yhteiskunnassa tai kulttuurissa. Historiallinen todistusaineisto rajoittuu joihinkin [[Herodotus|Herodotuksen]], [[Strabo|Strabon]] ja [[Solinus|Solinuksen]] teksteihin, jotka ovat olleet vaikeasti tulkittavia.<ref>HADDON, A. The Races of Man: an Outline of Anthropology and Ethnography, Chapter VII, Family Life</ref>
1900-luvulla tämä käsitys enimmäkseen hylättiin, mm. [[Edvard Westermarck]], avioliiton historiaan syvällisesti perehtynyt suomalainen filosofi, sosiaaliantropologi ja sosiologi, esitti vahvoja todisteita sen puolesta, että ainakin jo sivistyskehityksen aivan ensi askelilla yksiavioisuus on ollut aivan normaali ja luonnollinen miehen ja naisen välisen yhteiselämän muoto.<ref>[[Iso tietosanakirja]], 1. osa, palstat 1054 ja 1055</ref><ref>[[Otavan iso tietosanakirja]]</ref>.
| |||