Ero sivun ”Heinrich Heine” versioiden välillä

Heinen ensimmäiset runokokoelmat ''Intermezzo'' (1823) ja ''Heimkehr'' (1824) kuvastavat toivotonta, intohimoista rakkautta, mutta myös hänen kiintymystään Pohjanmeren luontoon teoksessa ''Die Nordsee'' (1827), joka on ''Laulujen kirjan'' jälkimmäinen osa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin neliosaiseen teokseen ''Reisebilder'' (1826–1831), jossa proosa ja runo vuorottelevat impressionistisella tavalla. Alkuaan Heine piti ihanteenaan [[Johann Wolfgang von Goethe|Goethea]], mutta kritisoi tätä myöhemmin epätodellisen ylevästä kauneuden tavoittelusta. Heinen mielestä runoilijan on tultava alas tornistaan ja puolustettava ihmisten vapautta. Heine oli Pariisin-vuosinaan mukana [[Henri de Saint-Simon|saint-simonistisessa]] työväenluokan vapautta ajavassa liikkeessä, mutta irrottautui siitä petyttyään [[Vuoden 1848 vallankumoukset|vuoden 1848 vallankumouksiin]]. Heine arveli tuolloin, että kommunismi saattaisi muodostua tuhoisaksi taiteelle ja kauneuden palvonnalle. Samana vuonna hän myös halvaantui ja luopui politiikasta. Viimeisinä vuosinaan hän luopui myös vapaa-ajattelustaan ja palasi Raamatun Jumalan luo. Tältä ajalta on hänen lyyrinen runokokoelmansa ''Romanzero'' (1851), jossa on vielä piikittelyjä entisistä vastustajista. <ref name=oe>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri) | Sivu = 1673–1675, art. Heine, Heinrich | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1978 | Tunniste = ISBN 951-1-02232-6}}</ref>

 

 

Säveltäjä [[Robert Schumann]] on säveltänyt lukuisia [[lied]]ejä Heinen teksteihin. Laulusarjat ''Dichterliebe'' ja ''Liederkreis'' ovat nykyisinkin tunnetuimpia lauluteoksia. <ref>[https://www.britannica.com/biography/Robert-Schumann Robert Schumann]. Britannica.com. Viitattu 1.7.2020.</ref>