Ero sivun ”Józef Antoni Poniatowski” versioiden välillä

p
typo
(lis sotilas-m)
p (typo)
Venäjän keisarinna [[Katariina Suuri]] sai keväällä 1792 eurooppalaisilta liittolaismailtaan vapaat kädet Puolan suhteen. [[Itävallan keisarikunta|Itävalta]] ja [[Preussi]] olivat sitoneet joukkonsa muihin sotiin. Venäjä hajotti puolalaisten vastarintaa tukemalla maan tasavaltalaisia. Kuningas Stanislaus II Poniatowski varustautui puolustamaan maataan ja kruunuaan venäläisten hyökkäyksen varalta. Józef Antoni Poniatowski nimitetiin armeijan ylipäälliköksi, mutta joukkoja oli vain 50&nbsp;00 miestä. Sotaa ei kestänyt kauaakaan, kun 24. heinäkuuta 1792 kuningas antoi käskyn sotatoimien lopettamisesta. Venäläiset valloittivat [[Varsova|Varsovan]] ja Puolan tasavalta palautettiin. Nyt myös Preussi kiinnostui Puolan valtaamisesta, mikä johti [[Puolan toinen jako|Puolan toiseen jakoon]] 23. tammikuuta 1793.<ref name=myk />
 
Józef Poniatowski ei tyytynyt tilanteeseen vaan pakeni maasta ja vapauttaakseen Puolan. Vuonna 1794 hän osallistui [[Kościuszkon kansannousu|Kościuszkon kansannousuun]]. Maanpako jatkui kansannousun epäonnistuttua, mutta vuonna 1798 Poniatowskin annettiin palata Puolaan. Vuonna 1806 [[Varsovan herttuakunta|Varsovan herttuakunnan]] perustamisen jälkeen Józef Poniatowski nimitettiin sotaministeriksi. Vuonna 1809 hän komensi 16&nbsp;000 miehen armeijaa Itä-Puolan sodan aikana ja voitti suuremman ja kokeneemman Itävallan armeijan Raszynin taistelussa. Tätä seurasi eteneminen [[Galicia|Galician]] alueelle. Konflikti päättyi Puolan voittoon, ja se antoi herttuakunnalle mahdollisuuden osittain palauttaa Puolan jaossa menetetyt alueet.
 
Poniatowski osallistui vapaaehtoisesti Ranskan Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Hän haavoittui Moskovan taisteluissa. Hän työskenteli sittemmin Puolan armeijan elvyttämiseksi. [[Leipzigin taistelu|Leipzigin taistelussa]] 1813 Poniatowski haavoittui ja hukkui Elster-jokeen.
39 160

muokkausta