Ero sivun ”Perheväkivalta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Kasvatustutkija) ja palautettiin versio 18421781, jonka on tehnyt Porkkana098 |
||
Rivi 96:
: Naiset 13 (72 %)
Vuonna 2004 kaikista henkirikoksista epäillyistä 86 % oli miehiä ja 14 % oli naisia<ref name="Putkonen1"/>. Perheväkivaltaan liittyen on kuitenkin mielenkiintoista, että tuoreimmat saatavilla olevat tiedot naisten osuuksista vankipopulaatioista ja henkirikollisuudesta kertovat henkirikoksista tuomittujen naisten osuuden olevan suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja jopa Yhdysvalloissa (Suomi 12 %, Ruotsi 11 %, Iso-Britannia 10 %, Yhdysvallat 11,4 %)<ref name="Putkonen1"/>. Elinkautisvankeja oli vuoden 2005 lopulla 124, joista 9 oli naisia. Kasvua on tapahtunut kolmessa vuodessa peräti 68 %. Naisvankeja oli keskimäärin 242 eli 17 % edellisvuotta enemmän. Keväällä 2005 tehdyn kartoituksen mukaan vajaa kolmannes naisvangeista oli tuomittu henkirikoksesta tai sen yrityksestä<ref name="Rikosseuraamusvirasto">Rikosseuraamusvirasto, Vuosikertomus 2005: Rikosseuraamusalan tavoitteet täyttyivät - vankiluvun noususta ja niukkuudesta huolimatta [tiedote]. 2006.[http://www.rikosseuraamus.fi/36122.htm][http://www.rikosseuraamus.fi/36093.htm]</ref>. Henkirikoksen yrityksistä, henkirikoksista tuomittuja oli naisvankien keskuudessa esimerkiksi 2005 tehdyn selvityksen mukaan suhteellisesti enemmän kuin miesvangeissa<ref name="Rikosseuraamusvirasto"/><ref name="Räsänen1">Räsänen, P., S. Lindeman, and E. Väisänen, Nainen ja henkirikos [Katsaus]. Duodecim, 1994. 110(4): s. 403.</ref>. Kun samaan aikaan tiedetään naisten henkirikosten kohdistuvan pääosin juuri läheisiin ja miesten osalta useimmin toisiin miehiin on naisten osuus myös [[Henkirikos|henkirikollisuuteen]] luettavassa perheväkivallassa varsin huomattava<ref name="Weizmann-Henelius1"/><ref name="Putkonen1"/><ref name="Weizmann-Henelius2"/><ref name="Weizmann-Henelius3"/> Henkirikoksen tehneet naiset kärsivät usein persoonallisuushäiriöestä ja ovat usein kyvyttömiä välittämään muiden tunteista. Heillä on vaikeuksia solmia läheisiä ihmissuhteita, noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja kestää turhautumista. Naisen uhri on yleensä hyvin läheinen. Useammin kuin joka toisessa tapauksessa naissurmaajan uhri on oma aviomies tai miesystävä<ref name="Weizmann-Henelius3"/><ref name="Grahn1">Grahn, S., Julmat naiset: Miksi nainen tappaa?, in Iltalehti. 2008: Helsinki. s. 8-9.[http://www.iltalehti.fi/uutiset/200809138239575_uu.shtml]</ref>. Naisvangeista 21 %:lla esiintyi [[Neuroosi|neurooseja]], 27 %:lla [[persoonallisuushäiriö]]itä ja 6 %:lla [[Psykoosi|psykooseja]] ja 33 % oli [[Alkoholismi|alkoholisteja]], vaikka yleisemmin [[Henkirikos|henkirikoksiin]] syyllistyvät naiset ovat harvoin varsinaisia [[Alkoholismi|alkoholisteja]].<ref name="Räsänen1"/>. Henkirikosten osalta asiaan liittyy vielä Putkosen ja Collanderin<ref name="Putkonen1"/> sekä Martti Lehden tutkimuksissa esiin noussut seikka, että miehiin kohdistuvien naisten tekemien henkirikosten osalta "onnistuneiden" surmien lisäksi korkean terveydenhuoltoteknologian maassa, kuten Suomessa henkirikoksen yritykset esimerkiksi keittiön terä-aseella johtavat usein uhrin henkiin jäämiseen hyvästä hoidosta johtuen. Täten selittyy se seikka, että sekä sairaalassa hoidetuista että henkirikoksen yrityksen kohteista huomattava määrä on miehiä, jopa yliedustetusti naisiin nähden, ja joissa naisten osuus tekijöinä on huomattavan korkea<ref name="Putkonen1"/><ref name="Aro1" />
Viime aikoina myös kansainvälisissä meta-analyyttisissä tutkimuksissa on kiinnitetty kasvavaa huomiota siihen, että perheväkivatailmiön käsittely on ollut sekä lapsiin että miehiin kohdistuvan perheväkivallan osalta varsin puutteellista. Esimerkiksi Dutton ja Nicholls (2005)<ref name="Dutton1">Dutton, D.G. & T.L. Nicholls, The gender paradigm in domestic violence research and theory: Part 1–The conflict of theory and data [Review article]. Aggression and Violent Behavior: A Review Journal, 2005. 10(6): s. 680-714.</ref> sekä Carney (2007)<ref name="Carney1">Carney, M., F. Buttell, and D. Dutton, Women who perpetrate intimate partner violence: A review of the literature with recommendations for treatment [Review article]. Aggression and Violent Behavior: A Review Journal, 2007. 12(1): s. 108-115.</ref> toteavat että esimerkiksi miesten kokeman perheväkivallan määrä että vammaantuminen perheväkivallassa on ollut huomattavasti luultua suurempaa. Samoin he toteavat että [[feminismi]]ä lähellä oleva väkivaltatutkimus on osoitettavissa sekä metodeiltaan, aineistonvalinnaltaan, että johtopäätöksiltään tarkoitushakuiseksi. He myös tuovat esiin, että sen perusteella tehdyt yleistykset väkivallan määrästä ja jakaantumisesta sukupuolten välillä eivät anna ilmiöstä oikeaa kuvaa<ref name="Dutton1" /><ref name="Carney1" />.
| |||