Ero sivun ”Tornionjoen vesistö” versioiden välillä

Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston tunturialueelle, missä maasto kohoaa yli 1&nbsp;000 metrin korkeudelle ([[mpy.]]). Tunturialueen osuus vesistöalueen pinta-alasta on kuitenkin pieni. Suurin osa vesistöalueesta sijaitsee 200–500 metrin korkeudella. Tornionjoenlaaksossa on maasto 0–100 metriä korkealla. Tornionjärven vedenpinta sijaitsee vain 342 metrin korkeudella. Jos vesi laskee järveltä merelle 470 kilometriä, tulee joen keskikaltevuudeksi 0,73 metriä kilometrille. Muonionjoessa joen kaltevuus on samaa luokkaa.<ref name=raporttiT_11/>

 

 

[[Viime jääkauden loppuvaihe]]essa jäätikkövirtaukset suuntautuivat vuorilta kohti kaakkoa ja länttä, mikä on samaan suuntaan kuin jokien vedet virtaavat nykyään. Myös monet [[harjujakso]]t seuraavat jäätiköiden muinaisia reittejä. Alempana tulee vastaan niin sanottu korkein ranta eli vyöhyke, jonka alapuolella meri on huuhtonut maaperän moreenista ravinteita ja hienoainesta. Korkeimman rannan yläpuolella moreeni on tiheää ja tiivistä. Korkeimman rannan alapuolella esiintyy runsaasti meren huuhtomien muinaisrantojen kivikoita ja muodostumia. Vedenhuuhoma aines kulkeutui kauas alaville alueille esimerkiksi Tornionjokilaaksoon ja merenrannikkoalueelle, joita viljellään nykyään. Korkein ranta sijaitsee jokilaaksossa Övertorniossa 210 metrin korkeudella, Pajalassa 175 metrin korkeudella ja Äkäsjokisuussa 168 metrin korkeudella. Maankohoaminen jatkuu pohjoisessa edelleen 9 millimetriä vuodessa. Tornionjoen alajuoksu on pidentynyt 7&nbsp;000 vuodessa 200 kilometriä. Se sijaitsi silloin Pellossa ja 4&nbsp;000 vuotta sitten Ylitornion Kainuunkylän korkeudella.<ref name=raporttiT_23/>