Ero sivun ”Inarinsaame” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 22:
Ensimmäiset inarinsaamenkieliset [[kirja]]t, [[Edvard Wilhelm Borg]]in kääntämät aapinen ja katekismus, ilmestyivät vuonna 1859. Nykyinen kirjakieli on [[Lauri Itkonen|Lauri Itkosen]] johdolla tehty. Inarinsaamen kieltä on opetettu [[peruskoulu]]issa vuodesta 1979 lähtien. [[Erkki Itkonen]] on toimittanut neliosaisen tieteellisen inarinsaamen kielen sanakirjan ja [[Pekka Sammallahti]] suomalais-inarinsaamelaisen sanakirjan käytännön tarpeisiin.
==
[[Tiedosto:E.W. Borg alphabet 1859.gif|150px|thumb|Sivu suomen- ja inarinsaamenkielisestä aapisesta (E. W. Borg, 1859)]]
Inarinsaamen puhujien määrä ei ole koskaan ollut erityisen suuri, suurimmillaan puhujamäärän arvioidaan olleen noin tuhat henkeä. Tähän vaikuttaa se, että kieltä on puhuttu lähinnä [[Inarinjärvi|Inarinjärven]] ympärillä sijainneissa kylissä.<ref name="virittäjä">{{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/virittaja/article/view/40298/9725 | Nimeke = UHANALAISEN KIELEN ELVYTYS:Esimerkkinä inarinsaame | Tekijä = Marja-Liisa Olthuis | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 4.1.2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kotikielen Seura | Viitattu = 13.6.2020 | Kieli = }}</ref>
Ensimmäisen kerran inarinsaamea käytettiin kirjoitettuna kielenä vuonna 1854, jolloin [[Elias Lönnrot]] julkaisi kirjansa ''Ueber den Enare-Lappischen Dialekt''. Lönnrotin mukaan kieltä oli aiemmin kirjoitettu ainoastaan muutamien irrallisten lauseiden ja [[Isä meidän]] -rukouksen verran, mistä syystä hän itse yritti kirjoittaa kieltä parhaansa mukaan. Kirjaan otettuja lauseita voikin pitää ensiaskeleina inarinsaamen kirjallistumisessa. Luonnollisesti Lönnrotin kieliasu erosi jonkin verran nykyortografiasta esimerkiksi ''Uuks aavvas'', ''Ovi auki'', on nykyortografiassa ''Uks áávus'' sekä ''Paahas s’odij'', ''Kuuma tuli'' on nykyään ''Paahâs šoodâi''. Aluksi kirjoitettua inarinsaamea käytettiin apukielenä kirkon järjestämässä kansanopetuksessa. Siksi vanhimmat varsinaiset julkaisut olivat juurikin kirkollisia ja ensimmäinen inarinsaameksi julkaistu kirja oli [[Edvard Wilhelm Borg]]in julkaisema inarinsaamenkielinen aapinen ja [[Martti Luther]]in [[Vähä katekismus]] vuonna 1859, eli siis ''Anar Sami kiela aapis kirje ja Doktor Martti Lutherus Ucca katkismus''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://agon.fi/article/inarinsaamen-lingvistinen-suunnittelu-kieliteknologian-valossa/ | Nimeke = Inarinsaamen lingvistinen suunnittelu kieliteknologian valossa | Tekijä = Marja-Liisa Olthuis & Trond Trosterud | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = AGON | Ajankohta = 12.4.2015 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.6.2020 | Kieli = }}</ref>
Suomenkielinen koululaitos oli vähällä aiheuttaa kielen häviämisen kokonaan. Ennen [[kansakoulu]]a oli [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|kirkko]] ollut vastuussa saamelaislasten opetuksesta. Tällöin opetus oli toteutettu [[kiertokoulu]]na, jossa lasten opetuksesta vastasivat [[katekeetta|katekeetat]]. He kulkivat talosta taloon opettaen lapsia näiden omassa ympäristössä. Suomi oli tuolloinkin virallinen opetuksen kieli ja kristinopin pääkohdat piti osata suomeksi, mutta kieleltään ummikoita lapsia opetettiin kuitenkin heidän omalla äidinkielellään. Kiertokoulun lakattua ja tultua korvatuksi kansakoululla opetuskieli muuttui ainoastaan suomeksi ja opettajat olivat suomenkielisiä. Useiden saamelaislasten kodit sijaitsivat etäällä kouluista, jonka vuoksi he muuttivat koulun asuntolaan koko lukuvuodeksi päästen kotiin ainoastaan pitkille lomille. Kouluympäristössä saamen puhuminen oli kiellettyä ja siitä voitiin rangaista. Tämä laukaisi rajun kielenvaihtoprosessin. Kouluissa saamelaislapset suomalaistuivat kieleltään nopeasti ja koska he eivät myöhemmin halunneet omien lastensa kokevan sellaista nöyryytystä, jonka he itse vain saamea puhuvina ummikkoina olivat suomenkielisessä koulussa kokeneet puhuivat he omille lapsilleen tietoisesti vain suomea. Näin seuraavasta sukupolvesta tuli täysin suomenkielinen, mikä uhkasi koitua inarinsaamen kielen tuhoksi.<ref name="virittäjä" />
1970-luvulla vähemmistökieliin alkoi kohdistua yleismaailmallista kiinnostusta. Tämä näkyi myös saamelaisten parissa. Inarinsaamesta tuli vakituinen osa [[Yle Sápmi|Saamelaisradiota]], kielellä julkaistiin hengellistä kirjallisuutta ja kielen opetus koulussa alkoi 1976. Varsinaisesti kielen elvytyksen voi katsoa alkaneen 1986, jolloin perustettiin Inarinsaamen kielen yhdistys, [[Anarâškielâ servi]]. Sen näkyvimpänä toimena on ollut kielen yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Konkreettisia tuloksia ovat olleet [[kielipesä]]-toiminnan aloittaminen inarinsaameksi, kielen [[ortografia]]n vakiinnutus ja inarinsaamenkielinen julkaisutoiminta. Oma merkityksensä on myös sillä, että seuran aktivistit alkoivat puhua 1980-luvulla syntyneille lapsilleen alusta alkaen inarinsaamea.<ref name="virittäjä" />
Jo 1976 aloitettu inarinsaamen opetus peruskoulussa oli ainoastaan parin viikkotunnin mittaista eikä ollut riittävä määrä kielen elvyttämistä ajatellen. Syksyllä 2000 tapahtui suuri muutos, kun Inarissa otettiin Inarin ala-asteella inarinsaame opetuskieleksi ja perustettiin inarinsaamenkielinen luokka. Tämä oli mahdollista vuonna 1997 alkaneen kielipesä-toiminnan vuoksi, sillä siellä olleet lapset olivat omaksuneet riittävän inarinsaamen taidon voidakseen myös käydä koulua kieltä käyttäen. Vuonna 2003 inarinsaameksi opetettiin uskontoa, ympäristö-oppia, matematiikkaa, musiikkia ja äidinkieltä eli siis inarinsaamea. Hieman ennen kouluopetuksen alkua eli vuonna 1998 tuli mahdollisuus kirjoittaa [[ylioppilaskirjoitukset|ylioppilaskirjoituksissa]] inarinsaame joko äidinkielenä tai vieraana kielenä. Vuoteen 2003 mennessä näitä kirjoittajia oli ollut kymmenkunta.<ref name="virittäjä" />
== Nykytilanne ==
Suomessa saamelaiskielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella [[Suomen kielilaki|kielilailla]]. Saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja, mikä ei edistä viranomaisten saamen käyttöä. Ongelmana on myös vähäinen rahoitus, joka kunnilla on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi.{{lähde}} Inarinsaamea on pyritty elvyttämään [[kielipesä]]toiminnan avulla ja tällä hetkellä [[Inari]]ssa sekä Ivalossa toimii inarinsaamenkielinen kielipesä eli lastentarharyhmä.
| |||