Ero sivun ”Vilho Annala” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Ura: laaj lähteeen muk |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 39:
[[Välirauha]]n aikana vuoden 1941 alussa IKL:kin päätettiin kutsua mukaan [[Rangellin hallitus|Rangellin hallitukseen]], mikä jäikin ainoaksi kerraksi. Annala sai II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin salkun. Kun hallitus uusittiin muuttuneissa oloissa keväällä 1943, IKL pudotettiin takaisin oppositioon, jossa se tosin pysyi täysin lojaalina hallituksen linjalle. Annala johti puoluetta sen lakkauttamiseen syyskuussa 1944 asti ja väistyi sen jälkeen politiikasta.<ref name="KB" /> Vaikka vasemmisto Annalaa sodan jälkeen jonkin verran hätistelikin, ei näin vähäpätöisestä entisestä ministeristä oltu kiinnostuneita esimerkiksi [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]ä järjestettäessä, puoluekannasta huolimatta.{{lähde}}
Sotien jälkeen Annala eteni vielä akateemisella urallaan ja toimi kansantaloustieteen vt. professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1948–1951 ja virkaan nimitettynä 1951–1957.<ref name="KB" /> Tosin aikaisempi poliittinen toiminta vaaransi aluksi Annalan uran: pääministeri [[Mauno Pekkala]] pyrki loppuvuonna 1945 “puhdistamaan” Helsingin yliopiston ja muun hallinnon. Annala oli tuolloin rautatiehallituksen tariffiosaston päällikkönä. Hän ei suostunut eroamaan, joten hänet erotettiin valtioneuvoston päätöksellä. Tosin Annala sai täyttä palkkaa koko jäljellä olleen toimikautensa ajan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Sivu= 103–104| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva Kustannus Oy| Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}</ref>
Annala harrasti [[Viulun valmistus|viulunrakennusta]].<ref name="KB" />
| |||